Sallan blogi: Hissipuhe

Tulin katselleeksi vähän statistiikkaa tästä meidän blogistamme ja yksi liikenteen lähde pisti silmään, eli hakusana, joilla blogimme on löytynyt: hissipuhe!

Blogin nimi on hissipuhe, mutta emme ole kertaakaan bloganneet aiheesta. Nimi valikoitui aikanaan siksi, että tapasimme OTTYn vertaistukiryhmässä, jossa hissipuheita harjoiteltiin kyllästymiseen asti. Meillä oli tapana katsoa ihan kellosta aikaa, miten pitkiä hissipuheemme ovat, ikään kuin saada ne yhden suomalaisen toimistokerrostalon hissimatkan mittaisiksi - ylimpään kerrokseen tietysti. Oletusarvo oli noin 30 sekuntia - minuutti. Aika monikerroksinen toimistorakennus siihen kyllä tarvittaisiin.

Hissipuhehan on kaiketi alunperin keksitty start-up yrittäjille, jotka pitchaavat sijoittajalle liikeideaansa siinä puolen minuutin aikana. Yhtä lailla voi ajatella myyvänsä itsensä potentiaalisena työntekijänä siinä lyhyessä ajassa yrityksen johtajalle. Lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa, kuka on, mitä osaa ja varsinkin mitä hyötyä juuri minusta olisi yritykselle.

Oma hissipuheeni

Tämä teksti löytyy esittelysivultani tästä blogista:
Olen kauppatieteen maisteri, ja minulla on kokemusta kansainvälisen markkinoinnin tehtävistä yli 20 vuoden ajalta, lähinnä elektroniikka- ja IT-aloilla. Tuotelanseerausprosessit ovat lähellä sydäntä. Olen ollut esimiestehtävissä sekä toiminut johtoryhmissä. Tällä hetkellä etsin markkinoinnin tehtäviä ja opiskelen viestintää ja mediaa avoimessa yliopistossa. Sekä opinnoissani että työssäni olen kiinnostunut digitaalisen markkinoinnin kehityksestä.

Siitä puuttuu se, mitä hyötyä minusta on yritykselle. Se onkin vaikein määriteltävä, kun ei tiedä kunkin yrityksen ongelmia, joita lähtisi ratkomaan. Mutta eiköhän tuo kerro muuten kaiken olennaisen minusta, paitsi tietysti tämänhetkisen työtilanteeni. Mutta sen voi sitten selittää - olen kuitenkin edelleen työnhakija, vaikka työnhakuni onkin jäissä tällä hetkellä.

Millainen on sinun hissipuheesi?

Hannen blogi: Työhakemus nro 53 tärppäsi

Ennen "kesälomaa" sain uutisen, että olin saanut työpaikan! Mikä sitten vaikutti siihen, että juuri minä sain juuri kyseisen työpaikan? Miten minusta tuli työpaikan palapelin puuttuva pala?

1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.

2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.

3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.

4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!

5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.

6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!     

 Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan

Sallan blogi: Jääkö sinusta yritykselle Musta Pekka käteen?

Poliittisesti jo hiukan epäkorrektia Musta Pekka* -termiä käytti Tom Kaisla Eilakaisla Oy:stä puhuessaan OTTYn rekrytointipaneelissa (6.5.) Tällä tarkoitetaan sitä, että jos yritys irtisanoo yli 56-vuotiaan työntekijän ja jää tämän viimeiseksi työnantajaksi, lankeaa yritykselle iso lasku kyseisen työntekijän työttömyysturvamenoista.

(Kuva nordnet-blogi)

Siteeraan Uuden Suomen artikkelia viim syksyltä: "(Uuden laki-)esityksen mukaan yritys voi joutua maksamaa jopa 90 prosenttia irtisanomansa yli 56-vuotiaan työntekijän työttömyysturvamenoista, jos irtisanottu työntekijä ei löydä uutta työpaikkaa ennen eläkeikää.

Työnantajat rahoittavat nykyisinkin irtisanomansa ikääntyneen työntekijän työttömyysturvamenoja, jos työntekijä ei työllisty uudelleen. Tämä niin kutsuttu työnantajan omavastuumaksu vaihtelee nykyään yrityksen koon mukaan nollasta 80 prosenttiin työttömyysturvaetuuden kustannuksista.

Jatkossa työnantajan enimmäisomavastuu siis nousisi 90 prosenttiin, ja omavastuuosuus nousisi myös pienempää omavastuuta maksavilla työnantajilla." 

Aiheesta myös Journalisti-liiton sivuilla:

 http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2014/04/uutiset/ikaantyvien-tyontekijoiden-irtis/

Ajatus on ollut varmaan hyvä, estää yrityksiä irtisanomasta yli 56-vuotiaita ja pidentää työuria, mutta käytännössä johtanee siihen että yritys ei halua palkata yli 50-vuotiaita, siinä pelossa, että joutuvat myöhemmin irtisanomaan tämän ja jäävät viimeiseksi työnantajaksi.

Googlettamalla en tästä asiasta ihan lopullista totuutta löytänyt, mutta kaikki lait, jotka haittaavat minkä tahansa ikäisten työllistymistä ovat huonoja lakeja!

* Musta Pekka: Nykyään vanha korttipeli tunnetaan poliittisesti korrektimpana nimellä Pekka-peli.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka-pelikortit
Samaa ideaa noudattaa myös Maija-peli, jota pelataan tavallisilla pelikorteilla ja  Maijana on patarouva.

Sallan blogi: Miksi juuri minä?

Jo jokin aika sitten osui silmiini Talouselämän verkkosivuilla oheisella otsikolla julkaistu juttu, jossa esimiesasemassa ollut henkilö pohti tunteitaan tultuaan irtisanotuksi. Hän mietti miksi juuri hän, eikä joku muu. Tutulta kuulosti.

Kuva Talouselämä/Tuomas Ikonen

Itsekin pohdin miksi juuri minä jouduin irtisanotuksi, kun se tuli osakseni YT-neuvotteluissa, järjestyksessään kolmansissa kyseisen työsuhteeni aikana. Aiemmissa kaksissa oma tiimini oli jo hajonnut. Itse en sentään joutunut tiimiläisiäni irtisanomaan, vaan sen tekivät esimieheni.

Kuten Talouselämän artikkelissakin todetaan, ihminen ensishokista selvittyään alkaa selitellä itselleen tapahtunutta. Onkin oleellista "toipumisen" kannalta, miten irtisanomisen selittää itselleen. Pitääkö itseään syyllisenä vai ei, löytääkö selittäviä tekijöitä, mitä tapahtui muille tiimiläisille, koko yritykselle. Helpointa asia on selittää itselleen silloin, kun esimerkiksi kokonainen osasto on ajettu alas, firma fuusioitu kilpailijan kanssa, tuotanto siirretty ulkomaille - asioita, joihin omalla persoonalla tai työnteolla ei ole ollut mitään vaikutusta.

Hyvien ja todellisten selitysten lisäksi voi silti myös pohtia omassa asemassa, työtehtävissä, työskentelytavassa tai jopa persoonassa olevan piirteitä, joilla on saattanut olla vaikutusta asiaan. Mitä siitä voi ottaa opikseen, onko ylipäänsä ollut oikeassa työssä, asemassa ja työympäristössä? Mutta liikaa ei pidä alkaa syyllistää itseään. Omat mietteet ovat vain spekulaatioita, joilla ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa. Harvoinpa mitään muuta selitystä irtisanomistilanteessa saa, kuin sen virallisen totuuden. Ja siinä kannattaa pitäytyä kun asiaa väistämättä joutuu tulevissa työhaastatteluissa kertaamaan.

Kun tuosta selittelyvaiheesta on päässyt ohi, on syytä mennä eteenpäin. Joskus asian prosessoimiseen menee kolme kuukautta, joskus puoli vuotta, tai kauemmin. Se riippuu oman persoonan rakenteesta. Mahdollisimman nopeasti on kuitenkin hyvä alkaa pohtia, mitä itse haluaa seuraavaksi, alkaa hakea töitä, koulutusta, harkita omaa yritystä. Kehitettävä itselleen päivärutiinit, lähteä pois kotisohvalta verkostoitumaan ja inspiroitumaan.

Artikkelissa Romana Managementin Anneli Romana toteaa: "Oman ammatillisen identiteetin uudelleenrakentamisessa keskeisiä tekijöitä ovat itsearvostus, elämänhallinnan tunne ja oppimishalu. Käsitys omasta pätevyydestä, osaamisesta ja onnistumisen mahdollisuuksista säätelee ajatuksia, motivaatioita, tunteita ja päätöksentekoa." Onkin mietittävä omia vahvuuksiaan, missä olen hyvä, minkä tekemisestä nautin ja lähteä sitten hakeutumaan näihin tehtäviin, joko entisessä ammatissaan tai uudelle uralle. Sparrauskumppaneita löytyy esimerkiksi ystävistä, entisistä kollegoista, vertaistukiryhmistä kuten OTTY:stä ja liittojen urapalveluista.

Linkki artikkeliin, jossa enemmän mm. iän vaikutuksesta uudelleensijoittumiseen.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/miksi+juuri+mina+kysyy+irtisanottu+pomo/a2243895

Hissipuheen arkikuvahaaste 5/5

Minun arkikuvani liittyy, yllätys yllätys, työmatkailuun. Kyse ei ole oikeasta työpaikasta ja siihen liittyvästä työmatkailusta vaan vapaaehtoistyöstäni yhdistyksessä nimeltä OTTY ry. Kerran viikossa matkaan siis julkisten kulkuneuvojen avustamana kohti Pasilaa ja Otty:n toimitiloja.

OTTY eli omaehtoisen työllistymisen tuki on yhdistys, joka on perustettu tukemaan korkeasti koulutettuja ja Uudenmaan alueella asuvia työttömiä työnhaussa. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen mm. työllistymistavoitteista työnhakuboosteriryhmätoimintaa. Minun tehtäväni yhden tällaisen boosteriryhmän ryhmänohjaajana on vetää ryhmän jäsenille harjoituksia ja keskusteluja liittyen työnhakuun ja työllistymiseen tänä päivänä. Harjoitusten ja keskustelujen tavoitteena on parantaa ryhmäläisten työnhakutaitoja, kirkastaa oman osaamisen keihäänkärkiä sekä saada ja antaa vertaistukea muille samassa tilanteessa oleville. 

Minä pidän tehtävääni työkokemuksena, mahdollisuutena tavata samassa tilanteessa olevia ihmisiä sekä oppia jotain uutta itsestäni ja työnhausta. Joka tapaamiskerran jälkeen olen yhtä yllättynyt ja vaikuttunut ryhmäläisten osaamisesta ja kokemuksen laajuudesta enkä voi kuin ihmetellä miten hekin ovat tällaiseen tilanteeseen joutuneet.