Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työttömyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työttömyys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sallan blogi: Positiivinen luottopäätös

Kummasti motivoi työnteko, kun auto hajoaa.

Olen tainnut aiemminkin mainita, että tarvitsen harrastusteni vuoksi autoa, muuten olisin voinut luopua autosta kokonaan nyt kun murheenkryynini tekin tenän viimeisen kerran. Päätös oli siksi nopea ja suhteellisen helppo tehdä, että uusi auto tulee.

Heinäkuun alusta astuu voimaan romutuspalkkiokokeilu, jonka ansiosta saan edes jotain rikkinäisestä autostani. Tosin joudun ostamaan rekisteröimättömän uuden auton tilalle. Olisin mieluiten ostanut vähän käytetyn, mutta toisaalta näin saan auton, jossa on takuu voimassa.

Työttömänä ollessani tilanne ei olisi ollut lainkaan niin "helppo" kuin nyt, kun olen vakituisessa työsuhteessa. Autoliikkeet tarjoavat jos jonkinlaista halpakorkoista rahoitusta, mutta niiden saamiseen on ehtona positiivisen luottopäätöksen saaminen. Työttömyyskorvauksella se ei liene ihan läpihuutojuttu.

Aiemmin törmäsin työttömän syrjintään hakiessani S-pankista Visa-korttia. Minulle ei myönnetty sellaista, vaikka minulla on ollut Visa noin 25 vuotta käytössä, ilman ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. No, kyseessä oli eri pankki kuin se, jonka asiakas olen ollut vielä pidempään kuin nuo 25 vuotta.

Kuvassa ei ole minun autoni, mutta noin se minunkin rakas vanha romuni lähtee 1.7.


kuva: routakoto.com

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Hannen blogi: Puoli miljoonaa avointa työpaikkaa

Lamasta huolimatta Suomessa on ollut vuosittain julkisesti auki noin puoli miljoonaa työpaikkaa. Tämä mielenkiintoinen tieto löytyy uusimmasta Työpoliittisesta Aikakauskirjasta (linkki). Tämä uutinen helposti hukkuu jatkuviin yt-neuvottelu-uutisiin. Työpaikkoja tuhoutuu, mutta kuin tuhkasta uusia syntyy tilalle. Erilaiset kohtaantumisongelmat johtavat kuitenkin siihen, että pitkäaikaistyöttömyys on suurta, vaikka sinällään työmarkkinoilla on ns. säpinää.


Alat, joilla on työvoimapulaa, ovat niitä vanhoja tuttuja terveydenhoitosektorin työpaikkoja. Myös myyjistä on jatkuvasti pulaa. Moni saattaa saadakin myyjän pestin, mutta lama-aikana provikkapainotteisessa myyntityössä ei välttämättä pärjää.

Aikakauskirjan yksi artikkeli koskee työtarjouksia. Kyseessä on "työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaalleen antama yksilöity kehoitus hakea tiettyä avointa paikkaa". Bloggarimme Roosahan oli saanut tälläisen kehoituksen. Artikkelissa työtarjoitusten osoitetaan toimivan. Ihmettelen kyllä silti, että kannattaako työkkärin resursseja käyttää moisiin kehoituksiin. Luulisi että työnhakijat osaavat itsekin lukea lehtiä ja rekrysivustoja. Pikemminkin pitäisi ohjeistaa löytämään kaikki työpaikkailmoituspaikat. Ilman OTTYn luentoja itselläni olisi moni työpaikkailmoituspaikka jäänyt löytymättä (vaikka lopulta työpaikka löytyi ihan Hesarin sivulta).

Kuva: freedigitalphotos.net / xedos4

torstai 30. huhtikuuta 2015

Sallan blogi: Ostajan markkinat

Työn päivänä ja sen aattona on hyvä juhlia työpaikkaansa. Tein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nykyisen määräaikaisen työsopimukseni jatkamisesta. Eli sain vakituisen työpaikan, yksinkertaisemmin ilmaistuna.Ihminen, jonka opintovapaan sijaisena olen, päätti olla tulematta takaisin ja sain hänen paikkansa. Pidän työstäni ja näen yrityksessä erittäin paljon hyvää.  



Nyt työmarkkinoilla tuntuu olevan ostajan markkinat. Vapaata työvoimaa on niin paljon tarjolla, että yritykset pääsevät sanelemaan ehtoja. Tai sitten olen vaan niin kertakaikkisen huono neuvottelija. Jouduin nimittäin sopimaan palkan, joka on todella alakanttiiin verrattuna aikaisempaan palkkatasooni ja siihen, mitä kaltaiselleni koulutetulle ja kokeneelle ihmiselle tyypillisesti maksetaan. Osittain asia selittyy asematasollani, joka on alempi kuin missä olen aiemmin ollut, oltuani vuosia esimiesasemassa ja päällikön tittelillä. Mutta ei täysin. Jopa se huomioiden palkkani on alakanttiin. Enkä saanut neuvoteltua palkallisista lomistakaan. Ehkä on hyvä etten ole ammatiltani myyjä enkä ostaja....

Eli ns. mixed-feelings mutta helpotuksen huokaus siitä huolimatta. Pätkätyöläisyys ja työttömyys ovat henkisesti stressaavia tilanteita. Tätä kohdallani jatkui kolme vuotta, josta ajasta olin työttömänä vuoden ja kolme kuukautta. Sinä aikana opiskelin mm. avoimessa yliopistossa. En edes tiedä kuinka montaa työpaikkaa hain. Paljon. Haastatteluihin pääsin todella vähän, aiempaan verrattuna. Hakijoiden määrä on valtava ja varmaan löytyi monta nuorempaa, joilla oli juuri täsmäosaamista kyseiseen tehtävään.

Mitä tästä opimme? Kannattaa tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin. Koskaan ei voi tietää mihin ne voivat johtaa!

Hauskaa vappua!!

(Kuva: stadissa.fi)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sallan blogi: Vaalien jälkeisiä mietteitä

Vaalijytkyt on nyt sitten nähty, mitä jäi käteen? Ainakin uutinen 9-lapsen äidistä, joka jäi eduskunnasta rannalle.

Toivotaan, että Sipilällä ja Soinilla, jotka todennäköisimmin hallituksessa keskeisiä ministerinsalkkuja kanniskelevat, on oikeat lääkkeet työttömyyden hoitoon. Teuvolla on vaan "ministerinsalkkunsa" (Riemurasia.net)



STTK:n puheenjohtaja Antti Palola summasi tulevan hallituksen haasteita tiedotteessaan.
http://www.sttk.fi/2015/04/20/sttkn-puheenjohtaja-vaalitulos-ei-muuta-sita-mita-suomi-tarvitsee/

– Työttömyyden hoito vie Suomelta miljardeja. Työttömyyden kasvu on taitettava lisäämällä julkisia investointeja heti vaalikauden alussa muun muassa väyliin, tietoliikenneyhteyksiin, vuokra-asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.

Karrikoiden: Asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen panostaminen on elvytystä virolaisille. Rakennustyömailta on vaikea suomalaisia työntekijöitä löytää.

Työnhaku on kokopäivätyö

Samaisen STTK:n sivuilta löytyi myös hätkähdyttävä tieto työnhausta Suomessa vertailtuna muihin maihin:

Suomessa työtön käytti keskimäärin 3 minuuttia päivässä työnhakuun. Ruotsissa aika oli kaksinkertainen ja USA:ssa 41 minuuttia päivässä. Keskimääräinen käytetty aika Länsi-Euroopan maissa oli n. 10 minuuttia, kolminkertainen Suomessa työnhakuun käytettyyn aikaan verrattuna.
http://www.sttk.fi/2015/04/21/kolmen-minuutin-haku/

Muistan ensimmäisen outplacement-koulutuksen opettaneen, että työnhaku on kokopäivätyötä. Silloin istuinkin kiltisti 6-7 tuntia päivässä hakemassa töitä. Lopulta työpaikka löytyi Hesarin työpaikkasivuilta (se oli sitä aikaa...). Nyt en todellakaan käyttänyt tuollaista aikaa päivittäin. Mutta enemmän kuin 3 minuuttia, enemmän kuin tunninkin monena päivänä viikossa. Jossain vaiheessa tosin puhti loppui tuloksettomuuden seurauksena. Nyt töissä ollessani pidin tietoisesti taukoa työnhausta, keräsin voimia tulevaan.

Tsemppiä työnhakuun itse kullekin.


torstai 26. maaliskuuta 2015

Hissipuheen vaaliblogi: Vaalikoneen arpoma Hissipuheen ehdokas

Päätimme etsiä Hissipuheen bloggaajille oman eduskuntavaaliehdokkaan Ylen vaalikoneella.
Valitsimme vain ne kysymykset, jotka puhuttelivat työttömiä tai työttömyysuhan alaisia eniten. Kaikki muut kysymykset ohitettiin. (Joku oli testannut, mitä vaalikone antaa tulokseksi, jos kaikki kysymykset ohittaa = Keskusta....)

Yritimme Roosan, Hannen ja Sallan kesken muodostaa yhteisen mielipiteen näihin kysymyksiin, joiden asteikko oli 1= täysin eri mieltä ja 5= täysin samaa mieltä.

1. Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa - Hissipuhebloggaajat ovat melkein samaa mieltä
2. Kaupan ja muiden liikkeiden aukioloajat on vapautettava. - Täysin samaa mieltä
3. Suomessa on siirryttävä perustuloon joka korvaisi nykyisen sosiaaliturvan vähimmäistason.
- Mielipiteet hajosivat, mutta päädyimme olemaan melkein samaa mieltä
4. Työntekijälle on turvattava lailla minimityöaika. - Täysin samaa mieltä
5. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitää lyhentää. - Tässäkin mielipiteemme hajosivat, mutta konsensus oli, että melkein samaa mieltä ollaan
6. Ruoan verotusta on varaa kiristää. - No ei todellakaan
7. Tuloveroa alennetaan tasaisesti kaikissa tuloluokissa talouden elvyttämiseksi. - Olemme aivan eri mieltä väitteen kanssa.

Ja - tadaa - ehdokkaamme on Keskustan (!) Anne Majuri, 49 v. Hänen mielipiteensä ovat 97% samoja kuin meillä, ja Keskusta-puolueen yhteensä samoin 97%. Mahtoiko johtua runsaista "ohita" vastauksista...

Ehdokkaamme Anne Majuri
KM, Yrittäjä

"Olen helsinkiläinen kasvatustieteiden maisteri sekä liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä. Tartun rohkeasti haasteisiin, uskon positiivisen asenteen voimaan ja ihmiskeskeiseen lähestymistapaan sekä lujaan yhteistyöhön suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. "

Työttömyyden hoidosta hän ei esittelyssään sano mitään, yrittäjyydestä sentään jotain, yrittäjä hän on itsekin.:

"Yrittäjät: liiallinen byrokratia pois, yksinyrittäjän sosiaaliturva paremmaksi. Verotus kannustavaksi."

No, huonompikin ehdokas voisi olla. Emme ehkä ole tyypillisiä Keskustan kannattajia mutta pitäisikö mennä todennäköisen voittajan kelkkaan? Tutkitaanpa Keskustan vaaliohjelmaa tarkemmin. Tai antaa muiden tutkia: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos tutki puolueiden vaaliohjelmia ja arvioi niitä.

Tässä on sen arvio Keskustan ohjelmasta ja työllisyyden hoitamisesta erityisesti.

Keskusta

Työmarkkinoiden ja työtä koskevan sosiaaliturvan kehittämisen sekä työvoiman tarjonnan lisäämisen suhteen Keskustan ehdotukset ovat niukkoja. Tavoitteeksi asetetaan lähinnä hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja yrittäjäjärjestöjen välinen ”yhteiskuntasopimus”, jossa sovitaan työmarkkinoiden uudistamisesta. Sisällölle ei kuitenkaan aseteta täsmällisiä tavoitteita, vaikka esimerkiksi joustavuuden lisääminen, työttömyysturvan uudistus sekä koeajan pidennys mainitaankin tässä yhteydessä. Pieni- ja keskituloisille ehdotetaan ansiotuloverotuksen kevennystä.

Arvio:
Ohjelma jättää avoimeksi työmarkkinoiden ja työhön liittyvän sosiaaliturvan kehittämisen keinot. Ansiotuloverotuksen kevennys tukee työvoiman tarjonnan lisäämistä. Uudistusten riittävyydestä suhteessa hyvin kunnianhimoiseen työllisyystavoitteeseen ei kuitenkaan voi sanoa mitään varmaa.

Täytyypä koittaa kysellä Anne Majurilta Hissipuheen mieltä painavia kysymyksiä. Palaamme asiaan, jos saamme Annelta vastauksia!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Hannen blogi: Koti on loukku

Tämän päivän Hesarissa VM:n Martti Hetemäki ottaa kantaa työttömyyden kustannuksiin ja erilaisiin kannustinloukkoihin.

"Hetemän mielestä työttömyys pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008." Mikäpäs siinä. Minun mielestä vienti ja avoimien työpaikkojen määrä pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008. Repikää siitä!

"Hetemäen mukaan työn vastaanottovelvoitetta pitäisi kiristää." Onko työstä kieltäytyminen oikeasti merkittävä ongelma? Onko sitä tutkittu? Ja jos yksittäinen hakija kieltäytyisikin, niin kieltäytyvätkö kaikki tiettyyn paikkaan hakeneet? Jos jollakin sektorilla tai alueella on erityisen paljon henkilöstön saantiongelmia, eikö pitäisi yrittää saada tiedottamalla ja lisäkouluttamalla niihinkin paikkoihin mahdollisimman motivoituneet hakijat? Eikö tämä olisi parempi ratkaisu kuin pakottaa henkilö työpaikkaan, jonne ei halua? Kuka työnantaja haluaa ristikseen epämotivoituneen työntekijän?

"Hetemäki puhuu "työttömyysloukkujen" poistosta.... Työpaikan vastaanottaminen tarkoittaa monesti tukien menettämistä. Mitä korkeampi vuokra on, sitä suurempi on loukkuongelma." Korkeakoulutetuille tämän tyyppiset loukut ovat varmaan harvinaisempia (paremman lähtöpalkkatason, palkan suurempien nousumahdollisuuksien, kiinnostavampien työtehtävien ja uralla etenemismahdollisuuksien takia).

Vähän koulutusta vaativilla matalapalkka-aloilla tilanne voi tosiaankin johtaa loukkuihin. Kaupungeissa asuminen vie työssäkäyvänkin rahapussista merkittävän osan, joten matalapalkka-aloilla työn vastaanottaminen ei välttämättä lisää paljoakaan käteen jäävää rahaa. Siinä olenkin Hetemän kanssa täysin samaa mieltä, että edullista ja sosiaalista vuokra-asuntokantaa tulee olla tarjolla niin, että matalapalkka-alallakin työ kannattaa aina ottaa vastaan ja että työtä kannattaa edes hakea. Esimerkiksi pääkaupunkiseutu tulee aina olemaan kallis paikka asua, mutta silti täällä tarvitaan paljon matalapalkka-alan työntekijöitä.

Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Sallan blogi: Parempaa Uutta Vuotta!

Hyvät työttömät, työttömyysuhan alaiset ja muuten työpaikka-asioita pohtivat, toivotan teille entistä parempaa uutta vuotta! Ei lannistuta, eikä anneta periksi. Kyllä tämä Suomen tilanne tästä joskus paranee. Pidetään huolta itsestämme, osaamisestamme ja ennen kaikkea motivaatiostamme myös vuonna 2015.


Hesarissa Jani Kaaro kirjoitti kolumnissaan, että "Työttömiä nöyryytetään ja heiltä viedään ihmisarvo".
http://www.hs.fi/tiede/a1419912434653

Kolumni kiertää asiaan pitkän kaavan mukaan, aina 40-luvun Floridan mustien ihmisoikeuksien kautta. Mutta puhuu silti asiaa:

"Työttömän tuska ei tule siitä, että hän on menettänyt elämänsä tarkoituksen. Jos työ on latoa kännyköitä pakkauksiin, miten se voi olla elämän tarkoitus?

Työttömän tuska tulee siitä, että työttömänä hän on toisen luokan kansalainen. Hän ei tunne olevansa oikeutettu samaan kunnioitukseen kuin työssäkäyvät, ja hänen itsekunnioituksensa –miten hän näkee oman arvonsa toisten silmien kautta –alkaa murentua. Mitä enemmän hän sitä menettää, sitä vähemmän hän tietää minkä "arvoinen" hän on, eli mitä hän ansaitsee. Kun hän ei enää tiedä, mitä hän voi itselleen pyytää, mihin hän tarvitsisi moraalista rohkeuttakaan?"

Eli muistutus meille kaikille: säilytetään itsekunnioitus ja oman arvon tunto. Ei lannistuta, eikä luovuteta.

kuva Freedigitalimages/teerapun

tiistai 25. marraskuuta 2014

Hannen blogi: Apulantaa työttömyyden hoitoon

Kauppalehden artikkelissa (linkki) TEM:n Pekka Tiainen toisaalta kohahduttaa arviolla, että työttömyys onkin käytännössä 15 %. Toisaalta Tiainen heittelee käytännöllisiä toimenpiteitä, joilla työttömyyttä voisi taklata. Koska valtion rahaa menee työttömyyden hoitoon joka tapauksessa 4,5 miljardia euroa, olisi yhteiskunnalle järkevämpää, että rahaa menisi ennemmin palkkatukiin ja siten työttömien aktivointiin kuin puhtaaseen tukeen. En oikein itsekään usko, että työ olisi Suomessa oikeasti loppu, vaan resursseja tulisi rohkeasti kohdentaa uudenlaisiin työtehtäviin ja entistä pienempiin firmoihin. Kaikkia kasvun oraita tulisi nyt reippaasti lannoittaa. En pitäisi myöskään täysin pöhkönä ideana perustaa uusia valtion firmoja. Jos start-upeja ei saada yksityiselle sektorille, valtion firmoilla olisi periaatteessa tuo 4,5 miljardia euroa pääomaa (monessakin mielessä...) sijoitettavaksi.

Kuva: freedigitalphotos.net / Pixomar

tiistai 19. elokuuta 2014

Sallan blogi: Työtön palaa lomalta - töihin!

Sain sitten tarpeekseni työnhausta, ja menin töihin.

Tein päätöksen heinäkuussa, kun työkkäri käsittämättömästi pisti ansiosidonnaiseni karenssiin. Mutta siitä myöhemmin joskus. Mutta muutenkaan en enää jaksanut istuskella kotona hakemassa töitä. Olinhan jo pitkäaikaistyötön.

Nyt moni ajattelee, että mikset aiemmin jo mennyt töihin, jos se kerran noin helppoa on.


Helppous oli täysin sattuman kauppaa. Satuin soittamaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, ja asiat vain loksahtivat kohdilleen. Ennen kuin joku tarttuu näppikseen ja tahtoo onnitella minua vakituisen työpaikan saannista, niin mainittakoon, että kyse on määräaikaisesta vuokratyöstä. Työ on jotakuinkin onneksi koulutustani ja kokemustani vastaavaa. Palkka jää huomattavan alhaiseksi, mutta päätin että parempi sekin, kuin muutaman kuukauden päästä uhkaava työmarkkinatuki ansiosidonnaispäivien lähestyessä loppuaan.

Nyt saa hiukan hengähtää työnhakustressistä. Siitäkin syystä, että määräaikaisuudesta ei pääse kesken pois. Nyt voikin sitten keskittyä tarkkailemaan työelämän ihmeellisyyksiä, jälleen uudessa firmassa. Mielenkiintoista!

Tsemppiä muillekin työnhakuun tai työntekoon.


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Sallan blogi: Työtön lähtee lomalle

Kohta on taas se aika vuodesta, kun työpaikat hiljenevät ja "Suomi menee kiinni". Hyvä niin. Moni onkin saattanut olla jo jaksamisensa äärirajoilla ja vain odottava loma on pitänyt pään kasassa. Toivotan heille hyvää lomaa ja sitä, etteivät lomaodotukset muutu pettymyksiksi.

Entä sitten työttömän lomailu? Lomallahan tässä ollaan koko ajan, eikö niin, kun ei ole työtä, josta olisi lomalla. Itse kyllä aion selkeästi pitää tauon työnhausta. Todennäköisesti työnantajatkin pitävät taukoa juhannuksesta elokuun puoliväliin, joten tuskin mikään todella kiinnostava työpaikka jää minulta huomaamatta vaikken työpaikkaportaaleja joka viikko selaisikaan. Tosin yksi muinainen työpaikkani oli juuri keskikesällä haussa....

Uskon, että selkeän loman jälkeen taas pystyy paremmin palaamaan työttömän töihin, eli työhakemusten pariin. Itselläni tulee kesäkuun lopussa täyteen vuosi työttömyyttä. Eli minusta tulee virallisesti pitkäaikaistyötön. Olen viimeisen vuoden aikana hakenut kymmeniä työpaikkoja, mutta päässyt vain noin 5-6 haastatteluun, ja vain kaksi kertaa "toiselle kierrokselle".  Riippumatossa voi pohtia miten syksyllä voisi tehdä asioita toisin, kun kerran tämä nykyinen toimintatapa ei ole tuottanut tuloksia.

Kuten näissä blogeissa olen kirjoittanut, olen harkinnut muita vaihtoehtoja, eli yrittäjyyttä tavalla tai toisella. Ehkä alan suunnata vakavissani siihen suuntaan kesän jälkeen. Tai sitten aurinkoisella terassilla kiteytyy kuningasajatus uranvaihdosta.

Toivotan hyvää kesää kaille Hissipuhujille ja lukijoillemme. Tavataan taas elokuussa.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Roosan blogi: Mikä on työttömyydessä kaikista kauheinta?

Kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net 
Se, että ei tiedä mitä tehdä. Sitä luulisi, että työttömän tehtävä on yksinkertainen: hakea avoinna olevia tehtäviä niin kauan kunnes saa uuden työn ja työttömyys päättyy. Mutta ei se työttömyys ole todellisuudessa niin yksinkertaista.  Työttömänä olo on jatkuvaa vaihtoehtojen punnintaa, itsensä tarkkailemista ja epävarmuuden sietämistä.

Työllistyminen on työttömän päätehtävä, mutta mitä tehdä, kun työtä ei ala kuulua? Milloin on oikea hetki painaa jarrut pohjaan ja todeta, että tämä tie ei johda toivottuun lopputulokseen?

Tänä päivänä vaihtoehtoja normaalille työnhaulle ovat esimerkiksi opiskelu, työharjoittelu ja osa-aikainen yrittäjyys. Jotkut kokeilevat jopa näitä kaikkia. Kannattavuus- ja vaihtoehtopohdintojen lisäksi pinnalla on jatkuvasti kysymys siitä mikä ”näyttää hyvältä”. Mitkä valinnat ja suunnanmuutokset tuleva työnantajakin hyväksyy ja osaa niitä jopa arvostaa? Tyhjiä aukkoja kun ei saa olla.

Mitä, miksi, miten, milloin?

Kunpa olisikin olemassa jokin taho, joka oikeasti tietäisi, mitä työttömän kannattaa tehdä missäkin vaiheessa työttömyyttään.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Työttömän lifestyle

Hesarissa on ollut muutamakin kirjoitus hyvätuloisista velkakierteeseen joutuneista (esimerkiksi http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311569_uu.shtml). Työttömyys, avioero, eläkkeelle siirtyminen tai tappiollinen yritystoiminta ovat pudottaneet roimasti tuloja, mutta menoja ei ole haluttu karsia vastaavalla tasolla. On haluttu jatkaa totuttua elämäntyyliä - vaikkapa lisävelalla. On mielestäni järjen ja mielen köyhyyttä, mikäli kuluttaminen on niin olennainen osa minuutta, että sitä ei voi rajoittaa tulojen tippuessa.

Kun muutamia vuosia sitten työpaikassani aloitettiin ensimmäiset yt:t, oli omakin reagointini se, että eihän Helsingissä voi tehdä MITÄÄN ilman palkkatuloja. Mitä hyötyä on asua palveluiden keskellä, jos niitä ei pääse edes käyttämään? Miten voisin nauttia enää mistään? Kieltämättä olen käyttänyt nyt niitä "pahan päivän" varalle talletettuja säästöjäni, ja Visa-kortti on vinkunut loppukuusta aiempaa enemmän. Lisälainaa en kuitenkaan missään nimessä halua ottaa ja halvalla korolla saatua asuntolainaa haluan lyhentää entiseen tapaan.


Yllättävän monesta asiasta voi tinkiä ilman, että elämänlaatu varsinaisesti heikkenee. Laadukkaat vaatteet kestävät kauan, enkä muutenkaan enää koe tarvetta juosta jokaisen muotitrendin perässä. Haluan edelleen silloin tällöin käydä ravintoloissa ja baareissa hintoja katsomatta. Vastapainoksi olen alkanut tekemään enemmän ruokaa kotona. Nythän itse tehty, edullinen slow food on oikein ilmiö! Myöskään kodin sisustusta ei tarvitse uusia joka sesonki, vaan ihaniin uutuuksiin voi suhtautua kuin taideteoksiin. Kiva sellaisia on katsoa, mutta ei niitä omaan kotiin tarvitse hankkia.

Helsingin ehdoton etu on, kun kesäisin kaupunki "kasvaa" moninkertaiseksi laajojen puistoalueiden ja ulkoilusaarten vapauduttua lumen alta. Karu saaristomaisema on pitkän talven jälkeen yhtä eksoottinen näkymä kuin keskieurooppalainen vanha kaupunki.

Opiskeluaikana tulot olivat todella alhaiset, mutta tuskin kukaan pitää opiskeluaikaa ikävänä aikana. Jokaisesta vaatteesta, matkasta ja muusta ostoksesta iloitsi huomattavasti enemmän, kun tiesi ettei niihin ole varaa joka viikko. Opiskeluaikana kävin usein kirjastossa, piirsin ja maalasin. Kun työtön ei pääse toteuttamaan luovuuttaan työtehtävissä, luovuutta voi kohdistaa kulttuuri- tai käsityöharrastuksiin. Laman aikana moni on tehnyt harrastuksestaan jopa ansiotyön. Suurten ansioiden sijasta työn ja elämän mielekkyys ovat tärkeämpiä asioita.

Kuva: www.helsinki365.com


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Sallan blogi: Pohja saavutettu?

Aamu-TV:ssä työministeri Lauri Ihalainen kertoi uskovansa, että työttömyyden pohjalukemat on nyt saavutettu ja työllisyyden hidas elpyminen alkaisi syksyllä. Kovin toiveikas tilanteen ripeästä parantumisesta hän ei kuitenkaan ollut.

"Uskon, ja ministeriön arvio on, että työttömyys on tänä vuonna keskimäärin 8,5 prosenttia. Se laskee ehkä pikkuisen ensi vuonna, mutta ei se huimaa vauhtia ole laskemassa. Luvut ovat kuitenkin menossa parempaan suuntaan, Lauri Ihalainen kertoi Ylen aamu-tv:ssä.

Ihalainen huomauttaa, että työmarkkinoille tulee vuosittain noin 10 000 nuorta vähemmän kuin mitä sieltä eläköityy, mikä helpottaa myös työllisyystilannetta. Yritykset tarvitsevat työvoimaa ikärakenteen muutoksen takia." (Yle.fi)
KUVA: Yle/Antti Kolppo
Toivottavasti Ihalainen on oikeassa siinä, että käännös parempaan tapahtuu pian. Yritysten tilauskirjat näyttävät jo positiivisia merkkejä, vaikka vielä tuleekin uutisia isoista YT-neuvotteluista. Viimeksi VR ilmoitti vähentävänsä mm. lipputoimistojen väkeä, mikä onkin ihan luonnollista, kun lippukauppa siirtyy automaatteihin ja verkkoon. Työ ja ammatit muuttuvat. Ihalainen oli huolissaan myös pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta, erityisesti yli 50-vuotiaiden kohdalla, joiden työttömyys kestää keskimäärin 72 viikkoa. Eli noin puolitoista vuotta.

Pääsin itse pitkästä aikaa pariin haastatteluun, mikä oli hyvin positiivista. Molemmat olivat mielenkiintoisia tehtäviä ja molemmat määräaikaisia. Toinen äitiyslomasijaisuus ja toinen vuorotteluvapaan sijaisuus. Toinen työpaikka jo meni ns. sivu suun, toisesta vielä odottelen tietoa, pääsenkö haussa eteenpäin. Aiemmin en juuri edes hakenut määräaikaisia tehtäviä. Uskottelin itselleni, että löydän vakinaisen työn ihan kohta, joten ei kannata sitoa itseään määräaikaiseen työsuhteeseen. Nyt, kun omaa työttömyyttäni on kestänyt pian vuoden, kelpaisi mikä tahansa mitta työsuhteelle. Samoin olen alkanut tarkistaa palkkatoivomustani alaspäin. Molempiin paikkoihin, joihin pääsin haastatteluun, tiputin toivomustani aiemmasta palkkatasostani noin 10%. Huolehdin siis henkilökohtaisesti työelämän joustoista....

"It is not the place, nor the condition, but the mind alone that can make anyone happy or miserable."
- Roger L'Estrange -



tiistai 13. toukokuuta 2014

Roosan blogi: Eikö tämä lopu koskaan?

Taisinkin jo aiemmassa postauksessani mainita, että aloitin keväällä eräässä pienessä pääkaupunkiseudulla toimivassa yrityksessä työn harjoittelijana. Vai miksikä sitä nykyään kutsutaankaan, työkokeiluksi? Joka tapauksessa, lähdin yritykseen palkattomaan työhön ennen kaikkea työkokemuksen takia. Lisäksi tunsin, että oli vain mukava päästä tekemään töitä jatkuvan odottamisen sijaan.

Kahden kuukauden työkokemuksen jälkeen voin todeta, että työssäolo yrityksessä on ollut melkoista tunteiden ylä- ja alamäkeä. Toisina päivinä olen innostunut kaikesta siitä mitä voin yrityksessä tehdä ja saada aikaiseksi harjoittelun aikana, toisina päivinä olen taas ollut pettynyt todellisiin tehtävänmääräyksiin ja tehtävien suunnittelemattomuuteen. Työni olen silti tehnyt parhaani mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

bplanet / FreeDigitalPhotos.net
Tänään juttelimme pomoni kanssa tuttavallisesti niitä näitä. Sain häneltä kiitosta tekemästäni työstä ja suunnittelimme tehtäviä, joita voisin tehdä vielä ennen kesää. Sitten hän yllättäen totesi: ” Olisi se kyllä kiva, jos voisimme vielä harjoittelun jälkeenkin jatkaa yhteistyötä. Jos sinulla olisi vaikka oma yritys, jonka kautta voisit sitten laskuttaa meitä tekemästäsi työstä?”  Eli vapaasti suomennettuna: meillä ei ole rahaa palkata sinua.  Osasin kyllä odottaa tätä, mutta jotenkin olin pettynyt kuulemaani. Arvostan ihmisessä rehellisyyttä, mutta kieltämättä työmotivaationi kyseisessä yrityksessä sai tänään pienen kolauksen. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin ”yhteistyön jatkamisesta” oman yrityksen kautta. Se on ilmeisesti kovinkin yleistä tänä päivänä. Monet pienet yritykset tarvitsevat työntekijöitä, mutta maksukykyä ei sitten löydykään yhtä monelta.

renjith krishnan / FreeDigitalPhotos.net
Jotain on kyllä pahasti pielessä. Vaikka työmarkkinatuki on pelastava turvaverkko monelle, se myös mahdollistaa ilmaisen työvoiman käytön yrityksissä. Onkohan työharjoittelu loppujen lopuksi täysin tuhoon tuomittu työllistymisen suunnitelma? Hyötyykö siitä oikeasti kukaan muu kuin yritys?

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Sallan blogi: Työnhaun työhyvinvointi

Kauppalehdessä oli listattu seitsemän keinoa, joilla lisätä työhyvinvointia. Nämä samat boldatut keinot varmastikin sopivat myös työnhakuun, koska se on minun, työttömän, työtä.


1. Kaikki alkaa mielentilasta. Harjoita onnellisuutta ja positiivisuutta, ei murehtimista.
- Aivan varmasti. Jos pelkkä Oikotien avaaminenkin tökkii niin tuskin tulee loistavaa ja erottuvaa hakemusta. Positiivinen ajatus voisi olla se, että tänään se oma työpaikka löytyy. Onnellinen voi olla pienistä asioista, auringonpaisteesta, hyvästä musiikista radiossa, ystävän hauskasta viestistä.

2. Karta mutrusuita. Hakeudu pois pessimistien seurasta.
- Se onkin yleensä helppoa. Työttömänä usein ainoa mutrusuu työympäristössäsi olet sinä itse. Älä myrkytä omaa mieltäsi negatiivisilla ajatuksilla.

3. Ole kiitollinen. Kiitos ja ystävällisyys tulevat takaisin korkojen kanssa.
- Työttömän työssä voi olla kiitollinen vaikka niistä ystävistä, jotka jaksavat lähettää sinulle ilmoituksia työpaikoista, jotka heidän mielestään ovat kuin sinulle tehtyjä. Ehkä he ovat oikeassa vaikka ensisilmäyksellä ei aina siltä tunnu. Samoin niistä ystävistä, jotka laittavat LinkedInissä endorsementteja sinusta - tee samoin heille.

4. Tunne kiehahtamispisteesi. Tiedä jo ennalta, mitä siedät ja jaksat ja lopeta ajoissa.
- Työnhakuakaan ei pidä tehdä hampaat irvessä päivästä toiseen ilman taukoja. Tauot tekevät hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas paremmin sietää pettymyksiä, kun niitä ei tule ihan joka päivä. Älä haaskaa aikaasi hakemalla epätoivoisia tapauksia, paikkoja joista heti tiedät, ettet kuitenkaan pääse edes haastatteluun. Kyllä se intuitio sen jo kertoo.

5. Kunnioita esimiestäsi. Jos aidosti arvostat häntä, hän alkaa arvostaa sinua. Siitä yleensä seuraa hyvää.
- Työnhakijan esimies olet sinä itse. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Ajan myötä se palkitaan.

6. Aloita ikävimmästä. Hoida heti aamusta alta pois se ikävimmältä tuntuva asia, muuten se painaa mieltä koko päivän.
- Jos soittaminen on kaikkein ikävintä mitä tiedät, tee se heti aamulla jos mahdollista. Samoin jos hakemuksen kirjoittaminen tökkii, tee se heti ensimmäiseksi, sen jälkeen voit nauttia niistä työnhaun puolista joista pidät.

7. Ympäröi itsesi mukavilla asioilla.Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan tai edes hyvälle tuulelle.
- Työnhakija voi olla yksinäinen omassa kopperossaan puhelimensa ja läppärinsä kanssa. Tee itsellesi mukava työpiste. Pidä kahvitaukoja, kuten pitäisit töissäkin. Chattaa kavereiden kanssa hetki, käy huumorisivustoilla, Facebookissa tai lue kivoja blogeja. Lähde kotoa, käy seminaareissa, vertaistukiryhmissä, kohtalotovereiden kanssa kahvilla tai leffassa keskellä päivää. Muista kuitenkin tehdä työsi, työnhaku!

Näillä keinoilla vältät ärsyyntymistä, vihaa ja turhautumista, jotka ovat kolme yleisintä ongelmaa työpaikalla - myös sillä työnhakijan omalla.

Koko artikkeli täällä:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nama+seitseman+keinoa+lisaavat+tyohyvinvointia/201405679513

Kuva angrybirds-pelit.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Sallan blogi: Miksi juuri minä?

Jo jokin aika sitten osui silmiini Talouselämän verkkosivuilla oheisella otsikolla julkaistu juttu, jossa esimiesasemassa ollut henkilö pohti tunteitaan tultuaan irtisanotuksi. Hän mietti miksi juuri hän, eikä joku muu. Tutulta kuulosti.


Kuva Talouselämä/Tuomas Ikonen

Itsekin pohdin miksi juuri minä jouduin irtisanotuksi, kun se tuli osakseni YT-neuvotteluissa, järjestyksessään kolmansissa kyseisen työsuhteeni aikana. Aiemmissa kaksissa oma tiimini oli jo hajonnut. Itse en sentään joutunut tiimiläisiäni irtisanomaan, vaan sen tekivät esimieheni.

Kuten Talouselämän artikkelissakin todetaan, ihminen ensishokista selvittyään alkaa selitellä itselleen tapahtunutta. Onkin oleellista "toipumisen" kannalta, miten irtisanomisen selittää itselleen. Pitääkö itseään syyllisenä vai ei, löytääkö selittäviä tekijöitä, mitä tapahtui muille tiimiläisille, koko yritykselle. Helpointa asia on selittää itselleen silloin, kun esimerkiksi kokonainen osasto on ajettu alas, firma fuusioitu kilpailijan kanssa, tuotanto siirretty ulkomaille - asioita, joihin omalla persoonalla tai työnteolla ei ole ollut mitään vaikutusta.

Hyvien ja todellisten selitysten lisäksi voi silti myös pohtia omassa asemassa, työtehtävissä, työskentelytavassa tai jopa persoonassa olevan piirteitä, joilla on saattanut olla vaikutusta asiaan. Mitä siitä voi ottaa opikseen, onko ylipäänsä ollut oikeassa työssä, asemassa ja työympäristössä? Mutta liikaa ei pidä alkaa syyllistää itseään. Omat mietteet ovat vain spekulaatioita, joilla ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa. Harvoinpa mitään muuta selitystä irtisanomistilanteessa saa, kuin sen virallisen totuuden. Ja siinä kannattaa pitäytyä kun asiaa väistämättä joutuu tulevissa työhaastatteluissa kertaamaan.

Kun tuosta selittelyvaiheesta on päässyt ohi, on syytä mennä eteenpäin. Joskus asian prosessoimiseen menee kolme kuukautta, joskus puoli vuotta, tai kauemmin. Se riippuu oman persoonan rakenteesta. Mahdollisimman nopeasti on kuitenkin hyvä alkaa pohtia, mitä itse haluaa seuraavaksi, alkaa hakea töitä, koulutusta, harkita omaa yritystä. Kehitettävä itselleen päivärutiinit, lähteä pois kotisohvalta verkostoitumaan ja inspiroitumaan.

Artikkelissa Romana Managementin Anneli Romana toteaa: "Oman ammatillisen identiteetin uudelleenrakentamisessa keskeisiä tekijöitä ovat itsearvostus, elämänhallinnan tunne ja oppimishalu. Käsitys omasta pätevyydestä, osaamisesta ja onnistumisen mahdollisuuksista säätelee ajatuksia, motivaatioita, tunteita ja päätöksentekoa." Onkin mietittävä omia vahvuuksiaan, missä olen hyvä, minkä tekemisestä nautin ja lähteä sitten hakeutumaan näihin tehtäviin, joko entisessä ammatissaan tai uudelle uralle. Sparrauskumppaneita löytyy esimerkiksi ystävistä, entisistä kollegoista, vertaistukiryhmistä kuten OTTY:stä ja liittojen urapalveluista.

Linkki artikkeliin, jossa enemmän mm. iän vaikutuksesta uudelleensijoittumiseen.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/miksi+juuri+mina+kysyy+irtisanottu+pomo/a2243895

lauantai 3. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Osa-aikaisesti työssä

Tämän päivän HS:ssä Alexander Stubb nostaa esille tutun aiheen: osa-aikatyön vähäinen käyttö Suomessa. Töissä ollaan joko täysillä tai ei ollenkaan. Sadat tuhannet ovat työelämän ulkopuolella samaan aikaan, kun osa paahtaa ylipitkiä työpäiviä ja stressaa itsensä sairaaksi.

Stubb kaipaa "mallia, jossa voidaan tehdä osittain töitä ja osittain saada tukea yhteiskunnalta." Tämä on jo nyt täysin mahdollista, koska osa-aikatyö ei estä työttömyyskorvauksen saantia. Korvauksen määrä vain alenee tulojen mukaan. Väliinputoajia ovat tosin esimerkiksi freelancerit, joiden työajoista on vaikea tehdä tulkintaa täys- ja osa-aikatyön osalta.


Mielestäni suurin haaste osa-aikatyössä on työnantajasektorilla. On ymmärrettävää, että taloustilanne ei rohkaise uusien täysipäiväisten työntekijöiden palkkaamiseen. Osa-aikatyö olisikin tähän vallan mainio ratkaisu. Osa-aikatyöntekijä ei olisi työnantajalle niin suuri riski. Lisäksi työpaikoissa olisi jo valmiiksi yrityksen tuntevaa henkilöresurssia, kun tilanne sallii taas täyspäivätyöllistämisen. Uskon, että osa-aikatöihin riittäisi tällä hetkellä paljon halukkaita hakijoita.   

Osa-aikatyöt ovat olleet yleisiä esimerkiksi kaupan alalla, jossa työvoiman tarve vaihtelee paljon kellonaikojen ja viikonpäivien mukaan. Osa-aikatyötä voisi rohkeasti kokeilla myös ns. valkokaulustyöpaikoissa. Ehkä työnantajat tarvitsisivat vain asiasta lisää tietoa? Pelkäävätkö työnantajat, että osa-aikatyöntekijöistä tulisi ongelmia, jos nämä kuitenkin ensisijaisesti haluaisivat tehdä täysaikatyötä? Miten osa- ja täyspäivätyöntekijöitä käsitellään yt-neuvotteluissa? Aiheuttavatko osa-aikatyöntekijät firmoissa liikaa byrokratiaa suhteessa työtunteihin?

Heikko taloustilanne tuntuu jatkuvan vuosi toisensa perään. Pelkään, että syrjäytyminen tulee räjähtämään käsiin, kun yhä useampi jää pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle. Miten pitkään yhteiskunnalla on varaa maksaa nykyisen tasoista työttömyysturvaa? Jokainen pienikin työllistymismahdollisuus tulisi käyttää, jotta talouden rattaat alkaisivat vähitellen pyörimään oikeaan suuntaan.

Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan

perjantai 2. toukokuuta 2014

Hissipuheen arkikuvahaaste 5/5

Minun arkikuvani liittyy, yllätys yllätys, työmatkailuun. Kyse ei ole oikeasta työpaikasta ja siihen liittyvästä työmatkailusta vaan vapaaehtoistyöstäni yhdistyksessä nimeltä OTTY ry. Kerran viikossa matkaan siis julkisten kulkuneuvojen avustamana kohti Pasilaa ja Otty:n toimitiloja.






OTTY eli omaehtoisen työllistymisen tuki on yhdistys, joka on perustettu tukemaan korkeasti koulutettuja ja Uudenmaan alueella asuvia työttömiä työnhaussa. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen mm. työllistymistavoitteista työnhakuboosteriryhmätoimintaa. Minun tehtäväni yhden tällaisen boosteriryhmän ryhmänohjaajana on vetää ryhmän jäsenille harjoituksia ja keskusteluja liittyen työnhakuun ja työllistymiseen tänä päivänä. Harjoitusten ja keskustelujen tavoitteena on parantaa ryhmäläisten työnhakutaitoja, kirkastaa oman osaamisen keihäänkärkiä sekä saada ja antaa vertaistukea muille samassa tilanteessa oleville. 

Minä pidän tehtävääni työkokemuksena, mahdollisuutena tavata samassa tilanteessa olevia ihmisiä sekä oppia jotain uutta itsestäni ja työnhausta. Joka tapaamiskerran jälkeen olen yhtä yllättynyt ja vaikuttunut ryhmäläisten osaamisesta ja kokemuksen laajuudesta enkä voi kuin ihmetellä miten hekin ovat tällaiseen tilanteeseen joutuneet. 


torstai 1. toukokuuta 2014

Hissipuheen arkikuvahaaste 4/5



Hyvää Vappua, työn juhlaa!
Työttömän työ on työnhaku. Mutta tänään työtönkin lähtee juhlimaan.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hissipuheen arkikuvahaaste 2/5


Työttömän Sallan arkea: Vaaleat kesähousuni katosivat viime kesänä reissulla, jäivät varmaan hotellihuoneeseen Savonlinnan Oopperajuhlien aikaan. Tulevanakin kesänä sellaisia tarvitaan, vaikka Oopperajuhlatkin jäävät rahapulan takia väliin. Näppäränä henkilönä hain UFF:ilta vastaavan näköiset housut ja korjasin ne itselleni sopiviksi. Vanha uskollinen Singer noin vuodelta 1970, ostettu käytettynä, toimii yhä.

Korjaatteko ja tuunaatteko te vaatteitanne? Hyödynnättekö UFF:ia tai kirppiksiä?


Prismasta olisi saanut vaniljarahkoja halvalla. Parasta ennen -päiväykseenkin oli vielä pari päivää. En ostanut, enkä yleensä ostakaan. Koen tuollaiset "käytettävä heti"-ruuat stressaaviksi.
Entä te muut? Hyödynnättekö näitä tarjouksia?