Hissipuhe mentoroi: Sivuaineen valinta (kaupallinen tutkinto)

Hanne:
KTM-tutkinto on joka tapauksessa aika monipuolinen, joten en hirveästi stressaisi sivuaineiden valinnasta. Ensimmäisen "oikean" työpaikan jälkeen kukaan ei kysy, mitä kursseja olet käytännössä suorittanut. Olen itse ollut työpaikoissa, joissa ei juurikaan ole ollut muita ekonomeja, joten minun oletaan olevan hyvä esim. laskentatoimessa (vaikka suoritin vain ne pakolliset kurssit). Työssä joutuu joka tapauksessa koko ajan opettelemaan uutta, joten ei sillä ole väliä onko se uusi jotain oman alasi tai jonkun muun alan lisäoppeja.

Uskon muutenkin, että jo ensimmäinen vuosi työelämässä valmistumisen jälkeen opettaa enemmän kuin yksi korkeakoulututkinto. Korkeakoulututkinto onkin vain lähtölaukaus oman ammattiosaamisen kehittämiselle. Kaupallisista aineista on myös hurja tarjonta sekä maksuttomia että maksullisia kursseja. Kirjastot, netti ja kirjakaupat ovat pullollaan kaupallisten aineiden kirjoja. Tarpeellisia sivuaineita ehtii opiskella tutkinnon jälkeenkin.

Substanssin sijasta pohtisin sivuainevalintaa enemmän menetelmälliseltä kannalta. Opintojen yhteydessä on hyvä oppia erilaisia työkaluja (ohjelmistoja, analyysimenetelmiä, laskentaa, strategiakehitystä yms), jotka tuovat CV:hen konkretiaa pelkkään kirjaosaamiseen nähden.

Melkein voisi neuvoa, että valitse sivuaineeksi aine, jota et olisi koskaan valinnut pääaineeksi! Tällöin joudut kuuluisalle epämukavuusalueelle, joka voi olla enemmän uusia ajatuksia herättävä kuin omalta tuntuva alue. Ehkä itsenikin olisi pitänyt olla rohkea ja ottaa sivuaineeksi esimerkiksi johtaminen. Olisikohan se vähentänyt vastenmielisyyttäni henkilöjohtamista kohtaan...

Salla:
Vähän samoja mietteitä kuin Hannella, suosittelisin hakeutumaan mahdollisimman poikkitieteelliseen koulutukseen.  Nyt jos olisin aloittamassa opintojani niin pyrkisin yhdistämään teknillisen ja kauppatieteellisen korkeakoulun opintoja samaan tutkintoon, jos se suinkin vain olisi mahdollista.

Yritin tästä löytää lisätietoa Aalto-yliopiston sivuilta mutta näin äkkiseltään ei ihan selkeästi sieltä löytynyt tietoa, onko se mahdollista.

Kuva: freedigitalphotos.net / Gualberto107

Sallan blogi: Valmistumisen vaikeus

Tapasin nuoren sukulaiseni, joka opiskelee Otaniemessä diplomi-insinööriksi. Hän on suorittanut jo lähestulkoon kaikki opintonsa, vain diplomityö puuttuu.

Suurin haaste teknisen alan opiskelijalle onkin löytää työpaikka jolle tehdä diplomityö. Ilman diplomityöpaikkaa valmistuminen tulee olemaan erittäin hankalaa. Valitettavasti diplomityöpaikkoja tarjoavat yritykset ovat harvassa ja tarvitsijoita on paljon.

Olisi ollut erittäin hyvä pystyä auttamaan sukulaistaan löytämään diplomityöpaikka, mutta valitettavasti olen aivan eri alalla työssä kuin mitä hän on opiskellut. Yritin jopa miettiä läpi kaikki tuttavani josko joku olisi ollut alalla, josta nyt olisi hyötyä.Valitettavasti ei tullut ketään sellaista mieleeni. Tässä kohtaa voisi LinkedInistä olla hyötyä. Täytyypä yrittää keksiä sopivia hakusanoja, joilla ehkä löytyisikin yllättäen joku linkki, josta pääsisi eteenpäin. Täytyyhän sukulaisia auttaa elämässä eteenpäin. Tässä markkinatilanteessa kaikki keinot ovat sallittuja ja suositeltavia.

Kuulemma opiskelijat lähtevät myös ulkomaille tekemään lopputöitään, kun diplomityöpaikkoja ei Suomesta löydy. On kyllä todella suuri vahinko, jos menetämme useita koulutettuja nuoria ulkomaille tämän laman takia.

Toisaalta tietääkseni muilla opiskelualoilla lopputyön tekeminen ole niin säännönmukaisesti palkkatyöllä tehtävää kuin tekniikan alalla. Ehkä siinä kohtaa myös on syytä miettiä toisenlaisia toimintatapoja, jotta voidaan varmistua opiskelijoiden ajallaan valmistumisesta eikä se jää työpaikan saannista kiinni.

Tsemppiä kaikille opiskelijoille ja onnea työnhakuun.

Kuva Morris54.org.

Sallan blogi: Välipäivätöitä

Olen joulun välipäivät töissä tänä vuonna, koska minulle ei vielä ole kertynyt tarpeeksi lomapäiviä, joita pitää vapaana.

Sinällään jouluna töissä oleminen ei tunnu mitenkään vastenmieliseltä. Aion käyttää hiljaiset työpäivät suunnittelemalla tulevaa vuotta sekä siivoamalla sähköpostiani. Sekin hyvä puoli joulun välipäivinä työskentelyssä on, että kerrankin julkinen liikenne kulkee sujuvasti, kun matkustajia on vähän. Pääsee nopeasti työpaikalle ja takaisin kotiin.

Tällaisina välipäivinä ehtinee tehdä työtehtäviä, joihin normaalisti ei tunnu riittävän aikaa. Kuten esimerkiksi erilaisten analyysien teko ja ohjelmistojen opiskelu syvällisemmin, josta toivottavasti on sitten hyötyä kiireisimpinä aikoina. Kyllähän niitä lukuisia ohjelmistoja osaan käyttää melko sujuvasti mutta parempaankin pystyisi, jos vain ehtisi opiskella ohjelmistojen hienouksia.

Tuntuu varmasti kuitenkin oudolta olla toimistolla lähestulkoon yksin. Tietääkseni kerroksessani ei ole ketään muuta kuin minä seuraavat kolme päivää. Ajattelin kyllä pitää myöskin etäpäivän jotta vältyn edes yhtenä päivänä käyttämästä tuntia bussissa istumiseen.

Minäkin siirryin vihdoin tablettiaikaan saatuani sellaisen joululahjaksi. Aika hauska tällainen laite on. Testaan tässä samalla myöskin kirjoittamista puhumalla ja hämmästyttävän hyvin tämä laite ymmärtääkin suomenkielistä puhetta. Virheitäkin silti tulee ja niiden korjaaminen tuntuukin olevan sitten kaikkein vaikeinta. Enpä tiedä onko vika tämän tabletin, androidin, vai bloggerin.

Toivotan hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille. Josko 2016 vihdoinkin olisi se vuosi jolloin Suomen talous kääntyy nousuun ja työttömyys laskuun.

Sallan blogi: Työttömyysturvan leikkausehdotus

Tässä olisi minun ehdotukseni Suomen hallitukselle:

Lyhennetään työttömyysturvan kestoa 500 päivästä 250 päivään. Voi sitä päivärahaa korottaa, jos rahaa löytyy.

Vastineeksi annetaan työttömälle vapaat kädet noiksi 250 päiväksi.

Saa opiskella mitä ja miten haluaa. Aamulla, illalla, yöllä. 10 tai 50 opintopistettä kuussa, mitä vaan saa aikaiseksi. Oli se sitten toinen loppututkinto tai täydennyskoulutusta aiempaan.

Saa perustaa yrityksen. Oy:n, osuuskunnan, avoimen yhtiön, yksin tai yhdessä.

Saa lähteä vapaasti ulkomaille työnhakuun.

Saa tehdä osa-aikaista ja pätkätyötä.

Voi osallistua F.E.C-ohjelmiin ja muihin TE-keskuksen operoimiin työllistämisohjelmiin.

Tietysti saa olla vaan työtön työnhakijakin.

Ja vaikka vaan maata sohvalla ja ihmetellä.

Mutta tuona aikana ei työttömyyskorvaukseen saa koskea, vaikka yrittäjästä samantien tulisi menestyjä. Tai opiskelisi liian ahkerasti ja peräti valmistuisi. Ei vaikka osa-aikaiset pätkätyöt olisivat pörssiyhtiön pääjohtajan kovapalkkaisia hommia. TE-keskus pitää näppinsä erossa työttömän asioista. Karensseja ei tunneta.

Mutta sitten, kun 250 päivää on täynnä niin se on täynnä. Sen jälkeen voisi pidentää työssäoloehtoa nykyisestä noin 6 kk esimerkiksi vuoteen.

Roosan blogi: Mikä on työttömyydessä kaikista kauheinta?

Kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net 

Se, että ei tiedä mitä tehdä. Sitä luulisi, että työttömän tehtävä on yksinkertainen: hakea avoinna olevia tehtäviä niin kauan kunnes saa uuden työn ja työttömyys päättyy. Mutta ei se työttömyys ole todellisuudessa niin yksinkertaista.  Työttömänä olo on jatkuvaa vaihtoehtojen punnintaa, itsensä tarkkailemista ja epävarmuuden sietämistä.

Työllistyminen on työttömän päätehtävä, mutta mitä tehdä, kun työtä ei ala kuulua? Milloin on oikea hetki painaa jarrut pohjaan ja todeta, että tämä tie ei johda toivottuun lopputulokseen?

Tänä päivänä vaihtoehtoja normaalille työnhaulle ovat esimerkiksi opiskelu, työharjoittelu ja osa-aikainen yrittäjyys. Jotkut kokeilevat jopa näitä kaikkia. Kannattavuus- ja vaihtoehtopohdintojen lisäksi pinnalla on jatkuvasti kysymys siitä mikä ”näyttää hyvältä”. Mitkä valinnat ja suunnanmuutokset tuleva työnantajakin hyväksyy ja osaa niitä jopa arvostaa? Tyhjiä aukkoja kun ei saa olla.

Mitä, miksi, miten, milloin?

Kunpa olisikin olemassa jokin taho, joka oikeasti tietäisi, mitä työttömän kannattaa tehdä missäkin vaiheessa työttömyyttään.

Hannen blogi: Helpommin teatterikorkeaan kuin töihin

Miten ihmeessä et ole vieläkään työllistynyt? Tämän tyyppisiä kommentteja työnhakijat saavat kuulla muilta ja myös itseltäänkin. Katsoin läpi oman hakuhistoriani ja keskimäärin työpaikkoihin oli hakenut 100 hakijaa (näppituntumani sattui olemaan juuri sama...) Eli "sisäänpääsyprosentti" on ollut 1. Katsoin yliopistojen hakutilastot viime vuodelta, ja sinne kaikkeen vaikeimpaankin (eli teatteri- ja tanssialalle) oli päässyt 2 % sisään (http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/041). Tarvitseeko venyvää työllistymistä enää ihmetellä?

Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.

Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.

Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.

Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.

Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.

Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).

Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän. 

OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.

Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!

Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic

Sallan blogi: Avointa opiskelua

Aloitin vuodenvaihteessa opiskelun Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Opiskelen viestinnän ja median perusopintoja, laajuudeltaan 25 opintopistettä. Kokonaisuudessa opiskellaan viestintää, journalismia, mainontaa, uutta mediaa ja mediakentän muutoksia, viestinnällä vaikuttamista sekä viestinnän tutkimista ja analysointia.

Opiskelutahtini on ollut sallitut 5 opintopistettä kuukaudessa. Sallitut tarkoittaa sitä, että työvoimaviranomainen sallii sen verran ilman, että se vaikuttaa työttömyysturvaan. Jos opiskelisin enemmän, minut katsottaisiin opiskelijaksi, menettäisin ansiosidonnaisen ja joutuisin hakemaan opintotukea. Opiskelijan statusta avoimen yliopiston opinnot eivät kuitenkaan tuota. Eli parempi pysyä vaan tuossa 5 op kuussa tahdissa. Eikä se tuota ongelmia, koska kurssit ovat melko työläitä, jos ne haluaa tehdä hyvin. Olen ollut innostunut kaikesta uudesta oppimastani ja opiskelusta ylipäänsä, ja uskon että siitä on hyötyä ammatillisesti. Ja se näyttää hyvältä CV:ssä!

Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia. Perusopintoihin kuuluu viisi erillistä 5 op:n kurssia. Jyväskylän avoimen yliopiston lähiopetusta saa myös iltaisin kotikaupungissani Helsingissä. Ensimmäinen käymäni kurssi piti sisällään lähiopetusta (tai on-line verkkoluennon) ja esseen. Seuraava oli itseopiskelua ja laaja essee. Kolmannella kurssilla oli kahtena iltana lähiopetusta ja ryhmätyönä tehtävä essee. Viiden hengen ryhmämme kokoontui kerran ja muuten teimme yhteistä esseetämme Google Docsissa.

Neljänteen, viimeisimpään, kurssiin sisältyi 6 tuntia verkkoluentotallenteita, jotka katselin läpi yhtenä päivänä. Aika puuduttavaa, mutta erittäin toimiva tapa seurata luentoja. Välillä vain kuuntelin ja tein jotain muuta mikä ei vaatinut suurta keskittymistä, välillä seurasin esitystä myös kalvoilta. Verkkoluentojen lisäksi opintomateriaaliin kuului 5 kirjaa, joiden pohjalta kirjoitetaan oppimistehtävä. Kerrankin sain kaikki tarvittavat kirjat kaupunginkirjastosta tilaamalla, aiemmille kursseille jouduin metsästämään niitä milloin mistäkin, pääasiassa Helsingin yliopiston kurssikirjastosta. Sain tehtävän jo jokseenkin valmiiksi, ja jätän sen vielä tässä kuussa.

Viimeinen kurssi suoritetaan perinteisellä kirjatentillä, joihin minä aikanaan opinnoissani totuin. Nyt tuo kirjatentti, joka on siis vielä edessäpäin, tuntuu kaikkein haastavimmalta. Tähän mennessä olen lukenut jo aika monta kirjaa, ja tullut siihen tulokseen, etten millään enää muista mitään ulkoa! Sitä se google ja wikipedia teettää.

Mitä tämä lysti sitten maksaa? Ilmaista avoimen yliopiston opiskelu ei ole, toisin kuin normaalit yliopisto-opinnot. Mutta 200 euroa on minusta pieni hinta tästä kaikesta. Jos menisin yksityisen järjestäjän päivän kestävälle kurssille, 200 eurolla saisin väliaikakahvit...

Suosittelen muillekin! Avointen yliopistojen kurssitarjonta on monipuolista, jokainen varmaan löytää sieltä jotain mielenkiintoista tai ammatillisesti hyödyllistä. Aion jatkaa opintojani syksyllä, ehkä saman aiheen parissa tai sitten otan jotain muuta. Pyrkiminen on helppoa: ilmoittaudu ja maksa verkossa.