Kauppalehdessä oli juttu siitä, miten yritys voi mokata ja menettää parhaat työntekijänsä kohtelemalla heitä väärin. Parhailla kun on valinnanvaraa.
Katso juttu.
Ihan ensimmäinen listattu moka kuulosti heti tutulta, eli ei pidä laatia tiukkoja sääntöjä eikä varsinkaan typeriä sääntöjä.
Tasapäistäminen ja alisuorittamisen hyväksyminen organisaatiossa ovat myös syitä, jotka saavat kunnianhimoiset hyvät työntekijät nostamaan kytkintä.
Työntekijälle kannattaa myös selventää mikä on iso kuva, eli mikä on tavoite, johan yritys pyrkii. Lienee helpompaa tehdä oma osansa, kun tietää mihin se liittyy.
Lisäksi töissä pitää olla hauskaa ja esimiehen olisi hyvä edes tervehtiä.
Ja niin edelleen. On käsittämätöntä että tällaisia asioita pitää edes erikseen listata. Luulisi että olisi itsestäänselvää, että ihmiselle pitää luoda miellyttävä työympäristö, jossa häntä kohdellaan ystävällisesti, kannustavasti ja kaikin puolin asianmukaisesti.
Moni yritys ei edes kysy vapaaehtoisesti poislähtijöiltä, miksi he lähtevät. Kannattaisi ehkä kysyä.
Kuva basketman, freedigitalphotos.net
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste motivaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste motivaatio. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
tiistai 6. tammikuuta 2015
Hissipuheen teemakysymys: Mikä sinulle antaa työmotivaatiota?
Olisiko näin vuoden alkajaisiksi syytä pohtia työmotivaatiota? Mistä se löytyy itse kullekin.
Veera:
Työmotivaatiota on aiheellista miettiä aika ajoin. Työhaastatteluissakin sitä usein kysytään. Minulle työmotivaation lähteitä ovat innostava työyhteisö ja –ympäristö, joka viestii niin sisäisille kuin ulkoisille sidosryhmille yrityksestä, jossa palvellaan sujuvasti sekä viestitään toinen toisiaan arvostaen. Silloin kaikki näkevät mahdollisuuksia ja kehittävät yhdessä kannattavaa liiketoimintaa. Kohdallaan olevat tehtäväkuvaukset takaavat, että jokainen tietää oman roolinsa ja sen merkityksen kokonaisuuden kannalta.
Työmotivaatiota lisää ammattitaitoinen, kannustava ja luottamusta herättävä yritysjohto ja esimies, jotka ovat helposti lähestyttävissä ja edistävät avointa keskustelua organisaatiossa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Työn merkityksellisyys, aikaansaannokset, rakentava yksilö- ja ryhmäpalaute ja koulutukset lisäävät merkittävästi työmotivaatiota. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että omalla myönteisellä ja ratkaisukeskeisellä ajattelulla voi vaikuttaa niin omaan kuin muidenkin työmotivaatioon.
Hanne:
Voisin mainita useitakin asioita, mutta ensimmäisenä voisin mainita luottamuksen ja mahdollisuuden itse vaikuttaa työn toteutustapaan. Ahdistun aina, jos joudun olemaan tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka yrittävät sanella miten minun pitäisi projektityöni tehdä. Pyydän toki usein kollegoiden ideoita ja palautetta. Muistelen lämmöllä aikaisempaa, kokenutta kollegani, joka useinkin totesi, että voin ottaa hänen kommenttinsa huomioon, JOS haluan.
Muuten motivaatio on minulle "sisäsyntyistä". En kaipaa ulkoista kannustusta tai pakkoja. Deadlinet ovat kyllä tehokas motivaattori - mutta toivottavasti olen saanut ne itse asettaa.
Kuva: freedigitalphotos/Stuart Miles
Veera:
Työmotivaatiota on aiheellista miettiä aika ajoin. Työhaastatteluissakin sitä usein kysytään. Minulle työmotivaation lähteitä ovat innostava työyhteisö ja –ympäristö, joka viestii niin sisäisille kuin ulkoisille sidosryhmille yrityksestä, jossa palvellaan sujuvasti sekä viestitään toinen toisiaan arvostaen. Silloin kaikki näkevät mahdollisuuksia ja kehittävät yhdessä kannattavaa liiketoimintaa. Kohdallaan olevat tehtäväkuvaukset takaavat, että jokainen tietää oman roolinsa ja sen merkityksen kokonaisuuden kannalta.
Työmotivaatiota lisää ammattitaitoinen, kannustava ja luottamusta herättävä yritysjohto ja esimies, jotka ovat helposti lähestyttävissä ja edistävät avointa keskustelua organisaatiossa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Työn merkityksellisyys, aikaansaannokset, rakentava yksilö- ja ryhmäpalaute ja koulutukset lisäävät merkittävästi työmotivaatiota. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että omalla myönteisellä ja ratkaisukeskeisellä ajattelulla voi vaikuttaa niin omaan kuin muidenkin työmotivaatioon.
Hanne:
Voisin mainita useitakin asioita, mutta ensimmäisenä voisin mainita luottamuksen ja mahdollisuuden itse vaikuttaa työn toteutustapaan. Ahdistun aina, jos joudun olemaan tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka yrittävät sanella miten minun pitäisi projektityöni tehdä. Pyydän toki usein kollegoiden ideoita ja palautetta. Muistelen lämmöllä aikaisempaa, kokenutta kollegani, joka useinkin totesi, että voin ottaa hänen kommenttinsa huomioon, JOS haluan.
Toisena voisin mainita töiden monipuolisuuden. Projektitöissä olen niin tottunut erilaisiin aiheisiin, että olisi vaikea tehdä samanlaisina toistuvia työtehtäviä. Toisaalta uusien asioiden jatkuva haltuunotto venyttää joskus työpäivää, mutta onneksi apuna voi usein käyttää kollegoita ja yhteistyökumppaneita, joten kaikkea ei tarvitse itse osata. Vaikka minulla on ollutkin mielenkiintoisia työtehtäviä, minun olisi silti vaikea tehdä hyvin pitkiä työpäiviä, joista monet tuntuvat julkisuudessa raportoivan. Tarvitsen selviä irtiottoja työstä eikä työ ole minulle koko elämä.
Salla:
Työmotivaatio minulle syntyy työn tulosten näkemisestä - kun saan jotain valmista aikaan. Se tuntuu ja näyttää hyvältä, toivottavasti myös saa kiitosta ja toimii. Siksipä juuri motivaatiotani laskee kaikenlainen vitkuttelu ja souto & huopaus. Toisaalta kaipaan myös jatkuvasti uusia tehtäviä ja haasteita. Ehkä siksi olenkin koko ajan kehittämässä myös rutiiniluonteisia työtehtäviäni, jottei käy aika pitkäksi.Muuten motivaatio on minulle "sisäsyntyistä". En kaipaa ulkoista kannustusta tai pakkoja. Deadlinet ovat kyllä tehokas motivaattori - mutta toivottavasti olen saanut ne itse asettaa.
Viime aikoina olen kyllä pohtinut yritykseen, sen tuotteisiin ja toimialaan liittyviä motivaatiotekijöitä. Onko tämä yritys, jossa nyt olen määräaikaisena, sellainen, jossa haluaisin jatkaa, jos mahdollisuus siihen tulisi? Nämä johtajat, työkaverit, toimintatavat ja -edellytykset? Mikä olisi minun paikkani tässä työyhteisössä? Riittäisikö tässä pidempäänkin kiinnostavia projekteja? Sitä tässä sopii kevään aikana pohtia. Harvinainen tilanne sikäli, että aiemmin olen pääasiassa joutunut ottamaan ns. sian säkissä, kun olen mennyt suoraan vakituiseen työpaikkaan yhden työpaikkailmoituksen, firman nettisivujen ja parin tapaamisen perusteella.
Miten sinun työmotivaatiosi syntyy tai katoaa? Kerro!
Tunnisteet:
kehittäminen,
luottamus,
merkityksellisyys,
monipuolisuus,
motivaatio,
motivaatiotekijä,
myönteisyys,
tulokset,
työmotivaatio,
työpaikan ihmissuhteet,
työyhteisö,
vaikutusmahdollisuus
maanantai 27. lokakuuta 2014
Sallan blogi: Onko laiskuus töissä hyväksi vai pahaksi?
Totesin tänään työkaverille olevani peruslaiska ihminen.
Tähän toteamukseen johti noin tunnin kestänyt työpaikkani nettisivujen päivitys uusilla tuotteilla. Tein kuten oli pyydetty ja neuvottu. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mitä järkeä tässä on. Samat tiedot löytyvät jo kyseisen yrityksen toiselta nettisivuilta, jonne ne tulevat "automaattisesti" eräästä sisäisestä järjestelmästä.
Miksi ihmeessä sitten käytin aikaa syöttääkseni samat tiedot uudelleen, eri sivustolle? Eivätkö tiedot voisi tulla automaattisesti myös siihen kohtaan sivustoa, jota olin työstämässä? Mikseivät ne tule jo, minulla olisi muutakin tekemistä! Aloin sitten miettiä muitakin ratkaisuja, jotka loppujen lopuksi voisivat olla vielä fiksumpia ja vaatia vielä vähemmän aikaani....
Ehkäpä jonkinlainen laiskuus onkin kekseliäisyyden edellytys. Ihminen, joka tekee samaa aikaa vievää, työlästä tehtävää kerta toisensa jälkeen, voisi hyötyä sopivasta laiskuuspuuskasta ja alkaa etsiä fiksumpaa ratkaisua.
Olen aika varma, että erittäin monella työpaikalla ja miksei muussakin elämässä löytyy paljon asioita, joita tehdään tietyllä tavalla vain siksi, että niin on aina tehty. Kun väki valitettavasti työpaikoilla vähenee, on pakko alkaa entistä enemmän kiinnittämään huomiota siihen, tehdäänkö asioita oikein ja tehokkaasti, mutta myös siihen, että tehdäänkö oikeita asioita. Asioita, joita asiakas oikeasti käyttää ja tarvitsee. Moniko asiakas on käynyt viimeisen kuukauden aikana sivulla, jota työstin? Ehkä vastaus olisi kertonut, kannattiko sille sivulle mitään päivitystä alun alkaenkaan tehdä....
No tulipa tuo homma kuitenkin tehtyä, en ollut oikeasti laiska, mutta toivottavasti hetkellinen laiskuudenkaipuuni johtaa ennen pitkää johonkin fiksuun ratkaisuun!
Kuva freedigitalimages/Photostock
Tähän toteamukseen johti noin tunnin kestänyt työpaikkani nettisivujen päivitys uusilla tuotteilla. Tein kuten oli pyydetty ja neuvottu. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mitä järkeä tässä on. Samat tiedot löytyvät jo kyseisen yrityksen toiselta nettisivuilta, jonne ne tulevat "automaattisesti" eräästä sisäisestä järjestelmästä.
Miksi ihmeessä sitten käytin aikaa syöttääkseni samat tiedot uudelleen, eri sivustolle? Eivätkö tiedot voisi tulla automaattisesti myös siihen kohtaan sivustoa, jota olin työstämässä? Mikseivät ne tule jo, minulla olisi muutakin tekemistä! Aloin sitten miettiä muitakin ratkaisuja, jotka loppujen lopuksi voisivat olla vielä fiksumpia ja vaatia vielä vähemmän aikaani....
Ehkäpä jonkinlainen laiskuus onkin kekseliäisyyden edellytys. Ihminen, joka tekee samaa aikaa vievää, työlästä tehtävää kerta toisensa jälkeen, voisi hyötyä sopivasta laiskuuspuuskasta ja alkaa etsiä fiksumpaa ratkaisua.
Olen aika varma, että erittäin monella työpaikalla ja miksei muussakin elämässä löytyy paljon asioita, joita tehdään tietyllä tavalla vain siksi, että niin on aina tehty. Kun väki valitettavasti työpaikoilla vähenee, on pakko alkaa entistä enemmän kiinnittämään huomiota siihen, tehdäänkö asioita oikein ja tehokkaasti, mutta myös siihen, että tehdäänkö oikeita asioita. Asioita, joita asiakas oikeasti käyttää ja tarvitsee. Moniko asiakas on käynyt viimeisen kuukauden aikana sivulla, jota työstin? Ehkä vastaus olisi kertonut, kannattiko sille sivulle mitään päivitystä alun alkaenkaan tehdä....
No tulipa tuo homma kuitenkin tehtyä, en ollut oikeasti laiska, mutta toivottavasti hetkellinen laiskuudenkaipuuni johtaa ennen pitkää johonkin fiksuun ratkaisuun!
Kuva freedigitalimages/Photostock
maanantai 25. elokuuta 2014
Veeran blogi: Lukuvinkki loppukesään
Hissiblogi -ryhmämme työllistymisuutiset antavat toivoa meille muillekin työhaun parissa jatkaville!
Helmikuulla kävin ostoksilla Kirjapörssissä, josta hankin muutamia kirjoja luettavaksi itselleni. Elvytin siis samalla taloutta ja suomalaista asiantuntijatyötä. Rahakin on energiaa samoin kuin kirjat ja niiden sanoma. Itse valitsemme miten erilaiset viestit otamme vastaan. Yksi kirjoista oli psykologi Ilona Rauhalan kirjoittama kirja: Uskalla! Nainen työelämässä.
Pyörittelin kirjaa kädessäni useaan otteeseen keväällä, mutta lukemattahan se jäi. Muutama päivä sitten muistin ostamani kirjan. Avasin sen ja aloin lukemaan. Lukiessani mietin, miksi olin jättänyt kirjan lukematta keväällä. Totesin mielessäni, että ehkä sen lukemisen aika on juuri nyt eikä yhtään aiemmin. Sain kirjasta vahvistusta, innostusta ja rohkaisua omaan elämääni. Kirjasta löytyy varmasti jotain jokaisen elämään. Lukemisen arvoinen kirja jokaiselle naiselle!
Rauhala kirjoittaa muun muassa, että kiire on vanhaa maailmaa, ja mielen ja energian hallinta on tätä päivää! Oman energian hallitseminen ja johtaminen on olennaista kaikissa elämäntilanteissa. Kiireen ei pidä antaa kahlita itseään. Energiamme on ehtymätön luonnonvara, jota jokainen voi ladata lisää eri tavoin. Kehon, tunteiden, mielen ja hengen energioiden hallinta antaa ihmiselle voimia selviytyä arjestaan. Tuttua asiaa, mutta aina kertaus ja muistutus sen tärkeydestä on paikallaan. Pidin hänen tavastaan kirjoittaa ja käsitellä työelämää naisen näkökulmasta.
Kesä antoi uutta energiaa. Nyt tuntuu tärkeältä, että ladattu energia ei purkaudu liian nopeasti, koska niin työnhaku kuin työssäkäynti ovat vaativaa arjen työtä. Miten ylläpitää omia energioita? Lähestyvä syksy saa monen meistä miettimään harrastuksiaan, joista ammentaa hyvinvointia. Aloitanko jotain ihan uutta vai jatkanko entisissä harrastuksissa. Erilaisilla harrastuksilla saa ylläpidettyä omaa fyysistä energiaa, ajattelun energiaa, tunne-energiaa ja henkistä energiaa. Vanhan harrastuksen jatkaminen on helpompaa kuin uuden. Uusi harrastus vaatii vahvaa motivaatiota, kestävyyttä ja tahtoa samoin kuin työnhakukin tänä päivänä. Siksi kannattaa miettiä, mistä motivoituu, ja miten motivaatiota ylläpitää, jotta jaksaa käydä valitsemissaan harrastuksissa eikä jätä uutta harrastusta liian nopeasti kesken. Uuden oppiminen vaatii aikaa ja keskittymiskykyä sekä kykyä sietää epäonnistumisia. Parhaimmillaan se kuitenkin tarjoaa oppimisen iloa, onnistumisen elämyksiä, uusia tuttavuuksia ja uuden taidon, josta ammentaa iloa ja voimaa arkeen. Niin työnhaussa kuin työelämässä kohtaa vastoinkäymisiä, joten pidetään huolta energioistamme, jolloin vastoinkäymisetkin kestää paremmin. Sopivasti tekemistä, olemista ja sosiaalisuutta kaikissa elämäntilanteissa antaa energiaa arkeen.
Millä mielellä lähestyt ja käsittelet muutoksia, haet työtä, teet työtä ja kohtaat ihmisiä? Niillä on merkitystä sinulle ja muille. Siihen kätkeytyy myös hyvä onni.
Kuva: www.freedigitalphotos.net - Beautiful Sunflower
Helmikuulla kävin ostoksilla Kirjapörssissä, josta hankin muutamia kirjoja luettavaksi itselleni. Elvytin siis samalla taloutta ja suomalaista asiantuntijatyötä. Rahakin on energiaa samoin kuin kirjat ja niiden sanoma. Itse valitsemme miten erilaiset viestit otamme vastaan. Yksi kirjoista oli psykologi Ilona Rauhalan kirjoittama kirja: Uskalla! Nainen työelämässä.
Pyörittelin kirjaa kädessäni useaan otteeseen keväällä, mutta lukemattahan se jäi. Muutama päivä sitten muistin ostamani kirjan. Avasin sen ja aloin lukemaan. Lukiessani mietin, miksi olin jättänyt kirjan lukematta keväällä. Totesin mielessäni, että ehkä sen lukemisen aika on juuri nyt eikä yhtään aiemmin. Sain kirjasta vahvistusta, innostusta ja rohkaisua omaan elämääni. Kirjasta löytyy varmasti jotain jokaisen elämään. Lukemisen arvoinen kirja jokaiselle naiselle!
Rauhala kirjoittaa muun muassa, että kiire on vanhaa maailmaa, ja mielen ja energian hallinta on tätä päivää! Oman energian hallitseminen ja johtaminen on olennaista kaikissa elämäntilanteissa. Kiireen ei pidä antaa kahlita itseään. Energiamme on ehtymätön luonnonvara, jota jokainen voi ladata lisää eri tavoin. Kehon, tunteiden, mielen ja hengen energioiden hallinta antaa ihmiselle voimia selviytyä arjestaan. Tuttua asiaa, mutta aina kertaus ja muistutus sen tärkeydestä on paikallaan. Pidin hänen tavastaan kirjoittaa ja käsitellä työelämää naisen näkökulmasta.
Kesä antoi uutta energiaa. Nyt tuntuu tärkeältä, että ladattu energia ei purkaudu liian nopeasti, koska niin työnhaku kuin työssäkäynti ovat vaativaa arjen työtä. Miten ylläpitää omia energioita? Lähestyvä syksy saa monen meistä miettimään harrastuksiaan, joista ammentaa hyvinvointia. Aloitanko jotain ihan uutta vai jatkanko entisissä harrastuksissa. Erilaisilla harrastuksilla saa ylläpidettyä omaa fyysistä energiaa, ajattelun energiaa, tunne-energiaa ja henkistä energiaa. Vanhan harrastuksen jatkaminen on helpompaa kuin uuden. Uusi harrastus vaatii vahvaa motivaatiota, kestävyyttä ja tahtoa samoin kuin työnhakukin tänä päivänä. Siksi kannattaa miettiä, mistä motivoituu, ja miten motivaatiota ylläpitää, jotta jaksaa käydä valitsemissaan harrastuksissa eikä jätä uutta harrastusta liian nopeasti kesken. Uuden oppiminen vaatii aikaa ja keskittymiskykyä sekä kykyä sietää epäonnistumisia. Parhaimmillaan se kuitenkin tarjoaa oppimisen iloa, onnistumisen elämyksiä, uusia tuttavuuksia ja uuden taidon, josta ammentaa iloa ja voimaa arkeen. Niin työnhaussa kuin työelämässä kohtaa vastoinkäymisiä, joten pidetään huolta energioistamme, jolloin vastoinkäymisetkin kestää paremmin. Sopivasti tekemistä, olemista ja sosiaalisuutta kaikissa elämäntilanteissa antaa energiaa arkeen.
Millä mielellä lähestyt ja käsittelet muutoksia, haet työtä, teet työtä ja kohtaat ihmisiä? Niillä on merkitystä sinulle ja muille. Siihen kätkeytyy myös hyvä onni.
Kuva: www.freedigitalphotos.net - Beautiful Sunflower
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Hannen blogi: Kuva surullisesta elefantista
"Mustetahratestissä kannattaa sanoa näkevänsä vaikkapa surullisen elefantin jonkin tavallisen asian sijasta". Tämä kaverini toteamus lukion psykologian tunnin jälkeen tuli mieleeni, kun työpaikkahaun soveltuvuustestissä sain eteeni piirtämistehtävän. Olin yllättynyt siitä, että piirtämistehtäviä edes teetetään muilla kuin ehkä mainos- tai graafisen suunnittelun työnhakijoilla! Olen aina pitänyt piirtämisestä, joten tehtävä oli minulle kuitenkin hyvin mieluisa ja vaihtelua jatkuviin itsearviointeihin. Aloin vain säälillä miettimään niitä henkilöitä, joille piirtäminen on yhtä tuskaa eikä lopputuotoksesta tule lähellekään sitä, mitä omissa mielikuvissa on.
Piirtämistehtävässä jatketaan tehtäväpaperille jo valmiiksi painettuja, hyvin yksinkertaisia kuvioita. Tehtävänannossa ohjeistettiin piirtämään se, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. En alkanut piirtämään surullista elefanttia, mutta en myöskään kliseisiä kukkia, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen useankin kuvion kohdalla. Muuten yritin aidosti piirtää spontaanisti mieleen tulevia asioita, jotka vaihtelivat ihmishahmoista tavaroihin ja maisemanäkymiin.
Testin jälkeen aloin miettiä, millaisiin asioihin testissä kiinnitetään huomiota. Oma veikkaukseni on, että kovin dramaattiset aiheet (kuolema tai väkivalta) eivät varmaankaan ole eduksi (paitsi ehkä taiteilijoilla...) Mainitsemani kliseiset, hyvin arkipäiväiset asiat (autot, talot) eivät myöskään herättäne suurta vaikutusta luovuuden suhteen. Tylsissä seminaareissa piirtelen muistiinpanopapereihin abstrakteja kuvioita, mutta testissä piirsin vain konkreettisia aiheita. Olinkohan liian rajoittunut tehtävän tulkinnan suhteen? Testin ensimmäinen osuus oli periaatteessa aikarajaton, mutta halusin silti olla melko nopea. Lisäsin kuvioihin kuitenkin jonkin verran myös sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät olleet välttämättömiä piirustuksen aiheen ymmärtämiseksi. Ajattelin, että yksityiskohtaisuudesta voisi hyvinkin saada lisäpinnoja.
Aloin selvittämään, mitä piirtämistehtävistä netissä sanotaan. Toteutustavaltaan testi oli Warteggin piirrostesti (mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Warteggin_piirrostesti), mutta testillä on lähteiden mukaan useita tulkintatapoja. Omaan arvaukseeni nähden minulle oli yllätys se, että testiin valmiiksi painettujen kuvioiden symbolinen merkitys on aikoinaan määritelty hyvinkin tarkasti. Netissä tulikin vastaan useita sanomalehtiartikkeleita, joissa ko. testin tieteellisyys kyseenalaistetaan. En tiedä, miten testin teettänyt rekrykonsultti piirroksia käytännössä tulkitsee. Itselle saatavat arviointituloksetkin kun ovat yleensä yhteenveto useammasta tekstistä.
Pidän piirrostehtävää silti melko toimivana osana isoa testikokonaisuutta. Omiin piirroksiini vaikutti voimakkaasti omat lähiajan kokemukseni (keitä ihmisiä olin tavannut, missä olin käynyt ja mitä olen harrastanut). Siinä mielessä voimakkaasti toivon, että testitulkinta ei ole kovin yksioikoinen. Maalitaulun piirtäminen ei välttämättä kerro tavoiteorientoituneisuudesta vaan ehkäpä edellisenä päivänä katsotusta Robin Hood -elokuvasta.
Kuva: freedigitalphotos.net / Sujin Jetkasettakorn
Piirtämistehtävässä jatketaan tehtäväpaperille jo valmiiksi painettuja, hyvin yksinkertaisia kuvioita. Tehtävänannossa ohjeistettiin piirtämään se, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. En alkanut piirtämään surullista elefanttia, mutta en myöskään kliseisiä kukkia, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen useankin kuvion kohdalla. Muuten yritin aidosti piirtää spontaanisti mieleen tulevia asioita, jotka vaihtelivat ihmishahmoista tavaroihin ja maisemanäkymiin.
Testin jälkeen aloin miettiä, millaisiin asioihin testissä kiinnitetään huomiota. Oma veikkaukseni on, että kovin dramaattiset aiheet (kuolema tai väkivalta) eivät varmaankaan ole eduksi (paitsi ehkä taiteilijoilla...) Mainitsemani kliseiset, hyvin arkipäiväiset asiat (autot, talot) eivät myöskään herättäne suurta vaikutusta luovuuden suhteen. Tylsissä seminaareissa piirtelen muistiinpanopapereihin abstrakteja kuvioita, mutta testissä piirsin vain konkreettisia aiheita. Olinkohan liian rajoittunut tehtävän tulkinnan suhteen? Testin ensimmäinen osuus oli periaatteessa aikarajaton, mutta halusin silti olla melko nopea. Lisäsin kuvioihin kuitenkin jonkin verran myös sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät olleet välttämättömiä piirustuksen aiheen ymmärtämiseksi. Ajattelin, että yksityiskohtaisuudesta voisi hyvinkin saada lisäpinnoja.
Aloin selvittämään, mitä piirtämistehtävistä netissä sanotaan. Toteutustavaltaan testi oli Warteggin piirrostesti (mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Warteggin_piirrostesti), mutta testillä on lähteiden mukaan useita tulkintatapoja. Omaan arvaukseeni nähden minulle oli yllätys se, että testiin valmiiksi painettujen kuvioiden symbolinen merkitys on aikoinaan määritelty hyvinkin tarkasti. Netissä tulikin vastaan useita sanomalehtiartikkeleita, joissa ko. testin tieteellisyys kyseenalaistetaan. En tiedä, miten testin teettänyt rekrykonsultti piirroksia käytännössä tulkitsee. Itselle saatavat arviointituloksetkin kun ovat yleensä yhteenveto useammasta tekstistä.
Pidän piirrostehtävää silti melko toimivana osana isoa testikokonaisuutta. Omiin piirroksiini vaikutti voimakkaasti omat lähiajan kokemukseni (keitä ihmisiä olin tavannut, missä olin käynyt ja mitä olen harrastanut). Siinä mielessä voimakkaasti toivon, että testitulkinta ei ole kovin yksioikoinen. Maalitaulun piirtäminen ei välttämättä kerro tavoiteorientoituneisuudesta vaan ehkäpä edellisenä päivänä katsotusta Robin Hood -elokuvasta.
Kuva: freedigitalphotos.net / Sujin Jetkasettakorn
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Sallan blogi: Työnhaun työhyvinvointi
Kauppalehdessä oli listattu seitsemän keinoa, joilla lisätä työhyvinvointia. Nämä samat boldatut keinot varmastikin sopivat myös työnhakuun, koska se on minun, työttömän, työtä.
1. Kaikki alkaa mielentilasta. Harjoita onnellisuutta ja positiivisuutta, ei murehtimista.
- Aivan varmasti. Jos pelkkä Oikotien avaaminenkin tökkii niin tuskin tulee loistavaa ja erottuvaa hakemusta. Positiivinen ajatus voisi olla se, että tänään se oma työpaikka löytyy. Onnellinen voi olla pienistä asioista, auringonpaisteesta, hyvästä musiikista radiossa, ystävän hauskasta viestistä.
2. Karta mutrusuita. Hakeudu pois pessimistien seurasta.
- Se onkin yleensä helppoa. Työttömänä usein ainoa mutrusuu työympäristössäsi olet sinä itse. Älä myrkytä omaa mieltäsi negatiivisilla ajatuksilla.
3. Ole kiitollinen. Kiitos ja ystävällisyys tulevat takaisin korkojen kanssa.
- Työttömän työssä voi olla kiitollinen vaikka niistä ystävistä, jotka jaksavat lähettää sinulle ilmoituksia työpaikoista, jotka heidän mielestään ovat kuin sinulle tehtyjä. Ehkä he ovat oikeassa vaikka ensisilmäyksellä ei aina siltä tunnu. Samoin niistä ystävistä, jotka laittavat LinkedInissä endorsementteja sinusta - tee samoin heille.
4. Tunne kiehahtamispisteesi. Tiedä jo ennalta, mitä siedät ja jaksat ja lopeta ajoissa.
- Työnhakuakaan ei pidä tehdä hampaat irvessä päivästä toiseen ilman taukoja. Tauot tekevät hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas paremmin sietää pettymyksiä, kun niitä ei tule ihan joka päivä. Älä haaskaa aikaasi hakemalla epätoivoisia tapauksia, paikkoja joista heti tiedät, ettet kuitenkaan pääse edes haastatteluun. Kyllä se intuitio sen jo kertoo.
5. Kunnioita esimiestäsi. Jos aidosti arvostat häntä, hän alkaa arvostaa sinua. Siitä yleensä seuraa hyvää.
- Työnhakijan esimies olet sinä itse. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Ajan myötä se palkitaan.
6. Aloita ikävimmästä. Hoida heti aamusta alta pois se ikävimmältä tuntuva asia, muuten se painaa mieltä koko päivän.
- Jos soittaminen on kaikkein ikävintä mitä tiedät, tee se heti aamulla jos mahdollista. Samoin jos hakemuksen kirjoittaminen tökkii, tee se heti ensimmäiseksi, sen jälkeen voit nauttia niistä työnhaun puolista joista pidät.
7. Ympäröi itsesi mukavilla asioilla.Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan tai edes hyvälle tuulelle.
- Työnhakija voi olla yksinäinen omassa kopperossaan puhelimensa ja läppärinsä kanssa. Tee itsellesi mukava työpiste. Pidä kahvitaukoja, kuten pitäisit töissäkin. Chattaa kavereiden kanssa hetki, käy huumorisivustoilla, Facebookissa tai lue kivoja blogeja. Lähde kotoa, käy seminaareissa, vertaistukiryhmissä, kohtalotovereiden kanssa kahvilla tai leffassa keskellä päivää. Muista kuitenkin tehdä työsi, työnhaku!
Näillä keinoilla vältät ärsyyntymistä, vihaa ja turhautumista, jotka ovat kolme yleisintä ongelmaa työpaikalla - myös sillä työnhakijan omalla.
Koko artikkeli täällä:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nama+seitseman+keinoa+lisaavat+tyohyvinvointia/201405679513
Kuva angrybirds-pelit.
1. Kaikki alkaa mielentilasta. Harjoita onnellisuutta ja positiivisuutta, ei murehtimista.
- Aivan varmasti. Jos pelkkä Oikotien avaaminenkin tökkii niin tuskin tulee loistavaa ja erottuvaa hakemusta. Positiivinen ajatus voisi olla se, että tänään se oma työpaikka löytyy. Onnellinen voi olla pienistä asioista, auringonpaisteesta, hyvästä musiikista radiossa, ystävän hauskasta viestistä.
2. Karta mutrusuita. Hakeudu pois pessimistien seurasta.
- Se onkin yleensä helppoa. Työttömänä usein ainoa mutrusuu työympäristössäsi olet sinä itse. Älä myrkytä omaa mieltäsi negatiivisilla ajatuksilla.
3. Ole kiitollinen. Kiitos ja ystävällisyys tulevat takaisin korkojen kanssa.
- Työttömän työssä voi olla kiitollinen vaikka niistä ystävistä, jotka jaksavat lähettää sinulle ilmoituksia työpaikoista, jotka heidän mielestään ovat kuin sinulle tehtyjä. Ehkä he ovat oikeassa vaikka ensisilmäyksellä ei aina siltä tunnu. Samoin niistä ystävistä, jotka laittavat LinkedInissä endorsementteja sinusta - tee samoin heille.
4. Tunne kiehahtamispisteesi. Tiedä jo ennalta, mitä siedät ja jaksat ja lopeta ajoissa.
- Työnhakuakaan ei pidä tehdä hampaat irvessä päivästä toiseen ilman taukoja. Tauot tekevät hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas paremmin sietää pettymyksiä, kun niitä ei tule ihan joka päivä. Älä haaskaa aikaasi hakemalla epätoivoisia tapauksia, paikkoja joista heti tiedät, ettet kuitenkaan pääse edes haastatteluun. Kyllä se intuitio sen jo kertoo.
5. Kunnioita esimiestäsi. Jos aidosti arvostat häntä, hän alkaa arvostaa sinua. Siitä yleensä seuraa hyvää.
- Työnhakijan esimies olet sinä itse. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Ajan myötä se palkitaan.
6. Aloita ikävimmästä. Hoida heti aamusta alta pois se ikävimmältä tuntuva asia, muuten se painaa mieltä koko päivän.
- Jos soittaminen on kaikkein ikävintä mitä tiedät, tee se heti aamulla jos mahdollista. Samoin jos hakemuksen kirjoittaminen tökkii, tee se heti ensimmäiseksi, sen jälkeen voit nauttia niistä työnhaun puolista joista pidät.
7. Ympäröi itsesi mukavilla asioilla.Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan tai edes hyvälle tuulelle.
- Työnhakija voi olla yksinäinen omassa kopperossaan puhelimensa ja läppärinsä kanssa. Tee itsellesi mukava työpiste. Pidä kahvitaukoja, kuten pitäisit töissäkin. Chattaa kavereiden kanssa hetki, käy huumorisivustoilla, Facebookissa tai lue kivoja blogeja. Lähde kotoa, käy seminaareissa, vertaistukiryhmissä, kohtalotovereiden kanssa kahvilla tai leffassa keskellä päivää. Muista kuitenkin tehdä työsi, työnhaku!
Näillä keinoilla vältät ärsyyntymistä, vihaa ja turhautumista, jotka ovat kolme yleisintä ongelmaa työpaikalla - myös sillä työnhakijan omalla.
Koko artikkeli täällä:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nama+seitseman+keinoa+lisaavat+tyohyvinvointia/201405679513
tiistai 6. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Pomomiehet ja asiantuntijanaiset
Sähköpostiini ponnahti tieto, että minut oli profiloitu T-Median Työnantajakuva 2014 -tutkimuksen yhteydessä Asiantuntija-luokkaan (http://www.t-media.fi/asiantuntija/). Asiantuntijoille tärkeää on työn sisältö ja merkittävyys. Toinen suuri profiililuokka on Etenijät (http://www.t-media.fi/etenija/), joille tärkeää on korkea asema ja taloudelliset edut. Ei ole suuri yllätys, että Asiantuntijoissa on naisenemmistö ja Etenejissä miesenemmistö.
Kauppalehti seuraa kiitettävästi naistoimitusjohtajien pientä määrää Suomessa (www.kauppalehti.fi/etusivu/toimitusjohtaja+on+yha+useammin+nainen/). Olemme naisten koulutustasoon nähden useita maita jäljessä.
Organisaatioissa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Jonkun on hoidettava substanssi, toisen on varmistettava että kokonaisuus pyörii. Allekirjoitan täysin T-Median profiilin omalta osaltani. Työn sisältö on minulle kaikkein tärkeintä enkä pidä esimiesasemaa muussa mielessä edes kiinnostavana, kuin että se antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhöni.En ole oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka kaksikymppisinä ilmoittavat haluavansa pomoksi. Ei sillä niin väliä, mille alalle tai minkälaisia ihmisiä johtamaan. Pääasia, että on pomo.
Ehkä organisaatioissa tarvitaan myös monenlaisia pomoja tasapainottamaan toisiaan. Osaa motivoi itse asema, jolloin riskinottokyky ja tuloksentekodraivi ovat suurempia. Osaa motivoi mahdollisuus vaikuttaa yrityksen kehittymiseen vaikkapa asiakastyytyväisyyden ja tuotekehityksen kautta.
Toivottavasti johtajuuden käsittely korkeakoulujen perustutkinnoissa on kehittynyt omista opiskeluajoista. Itse suoritin aikoinaan vain pakollisen, teoreettisen kurssin johtamismalleista ensimmäisellä vuosikurssilla. Toimitus- ja keskijohdon sijasta hyvin moni toimii tiimi- tai projektijohtajana, vaikka johtajuus ei ole ollut varsinaisena tavoitteena. Mitä aikaisemmin meitä valmennetaan johtajuuteen, sitä kypsempiä olemme valmiita ottamaan vastuuta ja luottamaan itseemme. Sitä enemmän saamme myös johtajapooliin muitakin kuin rahanahneita ja vain aseman takia johtajuutta tavoittelevia.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
Kauppalehti seuraa kiitettävästi naistoimitusjohtajien pientä määrää Suomessa (www.kauppalehti.fi/etusivu/toimitusjohtaja+on+yha+useammin+nainen/). Olemme naisten koulutustasoon nähden useita maita jäljessä.
Organisaatioissa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Jonkun on hoidettava substanssi, toisen on varmistettava että kokonaisuus pyörii. Allekirjoitan täysin T-Median profiilin omalta osaltani. Työn sisältö on minulle kaikkein tärkeintä enkä pidä esimiesasemaa muussa mielessä edes kiinnostavana, kuin että se antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhöni.En ole oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka kaksikymppisinä ilmoittavat haluavansa pomoksi. Ei sillä niin väliä, mille alalle tai minkälaisia ihmisiä johtamaan. Pääasia, että on pomo.
Ehkä organisaatioissa tarvitaan myös monenlaisia pomoja tasapainottamaan toisiaan. Osaa motivoi itse asema, jolloin riskinottokyky ja tuloksentekodraivi ovat suurempia. Osaa motivoi mahdollisuus vaikuttaa yrityksen kehittymiseen vaikkapa asiakastyytyväisyyden ja tuotekehityksen kautta.
Toivottavasti johtajuuden käsittely korkeakoulujen perustutkinnoissa on kehittynyt omista opiskeluajoista. Itse suoritin aikoinaan vain pakollisen, teoreettisen kurssin johtamismalleista ensimmäisellä vuosikurssilla. Toimitus- ja keskijohdon sijasta hyvin moni toimii tiimi- tai projektijohtajana, vaikka johtajuus ei ole ollut varsinaisena tavoitteena. Mitä aikaisemmin meitä valmennetaan johtajuuteen, sitä kypsempiä olemme valmiita ottamaan vastuuta ja luottamaan itseemme. Sitä enemmän saamme myös johtajapooliin muitakin kuin rahanahneita ja vain aseman takia johtajuutta tavoittelevia.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Miten tulla headhuntatuksi ja valituksi?
LinkedIn, avainsanat, innostuksen näyttäminen ja success storyt.
Siinäpä ne tiivistetysti ovatkin, tärkeimmät neuvot, joita sain SEFEn järjestämässä tilaisuudessa otsikolla "Headhunteriin vinkit - miten parannat mahdollisuuksiasi tulla löydetyksi ja valituksi rekrytointiprosesseissa?"
Tilaisuuden asiantuntijoina toimivat uuden suorahakuyrityksen, Talenten , rekrytointikonsultit Pauli Jacobsson ja Henrik Grönqvist. Heidän mukaansa laman pohja olisi jo saavutettu, ja myynti- ja markkinointitehtäviin rekrytointi olisi pikkuhiljaa elpymässä. IT-alan oursourcingin kasvu olisi myös pysähtynyt ja in-house yleistymässä suuryrityksissä. Toivotaan näin!
Henrik Grönqvist näytti demon ICT-päällikön hausta LinkedInissä, käyttäen avainsanoja ict-manager, it-manager, head of it, it-päällikkö. Muita hakukriteerejä olivat esim. koulutus ja paikkakunta sekä poissuljettavat kuten tietty työnantaja. Tällaisia hakuja voi itsekin LinkedInissä tehdä Advanced Search -osiossa ja katsoa kuinka oma profiili löytyy. Talentelaiset eivät osanneet kertoa, millä perusteella LinkedIn järjestää hakutulokset. Rahalla nyt ainakin pääsee listalla ylös, jos on ottanut Premium-jäsenyyden LinkedInissä.
Varsinkin jos rekrytoinnissa on mukana konsultti, pitää hakea heti eikä deadlinen viimeisellä tunnilla. Haastattelut saattavat hyvinkin alkaa jo hakuaikana, konsultti on saattanut luvata asiakkaalle shortlistatut ehdokkaat jo seuraavalle viikolle, eli kiire on kova. Eikä pidä lannistua, jos ei pääse läpi annettuna soittoaikana, soita joskus toiste.
Siinäpä ne tiivistetysti ovatkin, tärkeimmät neuvot, joita sain SEFEn järjestämässä tilaisuudessa otsikolla "Headhunteriin vinkit - miten parannat mahdollisuuksiasi tulla löydetyksi ja valituksi rekrytointiprosesseissa?"
Tilaisuuden asiantuntijoina toimivat uuden suorahakuyrityksen, Talenten , rekrytointikonsultit Pauli Jacobsson ja Henrik Grönqvist. Heidän mukaansa laman pohja olisi jo saavutettu, ja myynti- ja markkinointitehtäviin rekrytointi olisi pikkuhiljaa elpymässä. IT-alan oursourcingin kasvu olisi myös pysähtynyt ja in-house yleistymässä suuryrityksissä. Toivotaan näin!
LinkedIn on tärkein
Talenten mukaan keskeisin väline tämän päivän headhuntingissa on LinkedIn. Mitään muuta keinoa he eivät edes maininneet. LinkedInissä onkin nykyään jo 600.000 suomalaisen profiilit. Hakijan pitää olla hakujen löydettävissä ja siksi on tärkeää käyttää oikeita avainsanoja profiilissaan. Avainsanat voivat olla otsikossa, vapaassa tekstissä, avainsanalistalla jne.Henrik Grönqvist näytti demon ICT-päällikön hausta LinkedInissä, käyttäen avainsanoja ict-manager, it-manager, head of it, it-päällikkö. Muita hakukriteerejä olivat esim. koulutus ja paikkakunta sekä poissuljettavat kuten tietty työnantaja. Tällaisia hakuja voi itsekin LinkedInissä tehdä Advanced Search -osiossa ja katsoa kuinka oma profiili löytyy. Talentelaiset eivät osanneet kertoa, millä perusteella LinkedIn järjestää hakutulokset. Rahalla nyt ainakin pääsee listalla ylös, jos on ottanut Premium-jäsenyyden LinkedInissä.
Soita aina ja hae räätälöidyllä CV:llä heti
Kun on kyse avoimesta hausta (joita on tosin vain n. 30% kaikista rekrytoinneista), pitää aina soittaa yritykseen ja kysyä lisätietoja. Vain noin 10% hakijoista soittaa. Soittamisen tärkein tehtävä on löytää se tarve, johon yritys on rekrytoimassa. Kun sen tarpeen tietää, on helpompi räätälöidä hakemus ja CV kertomaan, miten juuri sinä vastaat tähän tarpeeseen. Boldaa, alleviivaa, laita ranskalaisia viivoja, mitä vaan millä avainsanat erottuvat. Väännä rautalangasta: minä vastaan yrityksen tarpeeseen. CV:stä ja hakemuksesta on nopeasti löydyttävä rekrytoijan kannalta olennaiset asiat.Varsinkin jos rekrytoinnissa on mukana konsultti, pitää hakea heti eikä deadlinen viimeisellä tunnilla. Haastattelut saattavat hyvinkin alkaa jo hakuaikana, konsultti on saattanut luvata asiakkaalle shortlistatut ehdokkaat jo seuraavalle viikolle, eli kiire on kova. Eikä pidä lannistua, jos ei pääse läpi annettuna soittoaikana, soita joskus toiste.
Innostu ja näytä se
Pauli Jacobsson korosti kovasti innostuksen näyttämistä. Kuulemma useimmat haastateltavat ovat kivikasvoja, eivät näytä lainkaan kiinnostuneilta tehtävästä, vaikka sisimmässään sitä olisivatkin. Paulin mukaan rekrytoiva yritys palkkaa aina innostuneen hakijan, joka on suoriutunut vastaavanlaisesta tehtävistä ja olosuhteista jossain muualla onnistuneesti.Kerro Success Storyja
Kerro hakemuksessa ja CV:ssä, jopa jo puhelimessa ja viimeistään haastattelussa miten sinä olet onnistuneesti suoriutunut vastaavissa tehtävissä aiemmin, kerro pieniä success storyja. Älä sano "me", vaikka olisit kuinka tiimityöntekijä. Sano: minun johdollani tiimi tai työryhmä sai aikaan sitä ja tätä. Käytä numeroita, euroja ja prosentteja kuvaamaan onnistumisiasi. Annetusta tehtävästä suoriutuminenkin on onnistumista. Kerro miten sait muut mukaan muutokseen - sillä muutos on tänä päivänä jatkuvaa, ja yritykset arvostavat niitä, jotka saavat muut mukaan.
Onko tämä minun juttuni?
Ennen kuin haet, mieti vielä, onko tämä sinun juttusi, voitko tässä onnistua? Hae vasta sitten kun pystyt innostumaan. Ja näytä sitten innostuksesi. Tässä kohtaa itselleni tuli kyllä mieleen ne monet kerrat, jolloin olin jo haastattelussa niin innostunut, että olin jo aloittamassa kilpailijaseurantaa ja miettimässä markkinointistrategiaa - vain joutuakseni pettymään, kun en tullutkaan valituksi. Kuinka monta kertaa kestää innostuksen ja pettymyksen jaksaakseen vielä innostua seuraavasta hakuprosessista? Milloin innostunut ilme jähmettyy kasvoille?
kuva: freedigitalphotos/sommai
Tunnisteet:
avainsanat,
CV,
Haastattelu,
hakemukset,
hakemus,
head hunting,
innostus,
motivaatio,
myönteisyys,
osaaminen,
pettymys,
puhelinsoitot,
rekrytointi,
SEFE,
Talente,
työnhaku
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Hannen blogi: Työn gamification
Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa siitä, miten työnhakijoille pitäisi kehittää Angry Job Seeker -peli, jossa voisi kirjata ylös työnhaun suoritteita ja saada niistä pisteitä. Vasta sen jälkeen kuulin termistä gamification eli pelillistäminen (esimerkiksi työtehtävien ja vaikkapa työnhaun muuttaminen pelilliseen muotoon). Kiva keksiä asioita, joille ei edes tiedä olevan termiä! Tosin nyt tuli mieleen, että kyllähän minulla on jo pelillisyydestä kokemusta. Opiskeluaikoina pelasimme ainakin parilla kurssilla yrityspelejä, joissa opiskelijatiimit pelasivat tietokoneilla toisiaan vastaan yrityksen perustoiminnoissa (ostaminen, myynti, varastonhallinta yms).
Voisiko pelillistäminen toimia nyt vanhempanakin ja oikeissa työtehtävissä? Yksi monista aihepiiriä koskevista blogikirjoituksista (http://www.sulava.com/2013/01/pelaa-koko-tyopaiva-voiko-pelillistaminen-parantaa-tyoelamaa/) kirjoittaa siitä, miten pelillistäminen sopii varsinkin rutiininomaisiin työtehtäviin. Itselläni pahinta rutiinia oli kylmät myyntipuhelut (ja nyt vastaavasti kylmät työnhakusoitot eri firmoihin), joihin motivoituminen tekee tiukkaa.
Kun aloitan uuden hupipelin pelaamisen, olen siihen yleensä aika lailla koukussa ja voin käyttää tuntejakin päivässä pelaamiseen. Tosin kun olen saanut pelin suurimmat "arvoitukset" selvitettyä, innostus laantuu nopeastikin. Voisiko minulla työelämän pelillistämisestä olla siis jopa haittaa?
Pelillistämisen yhtenä ideana pidetään sitä, että työntekijä pystyy seuraamaan sijoitustaan suhteessa kanssa"pelaajiin" ja siten motivoitua suorituksensa parantamiseen. Jos itse olisin työpelissä lähellä huippua, voisin hyvinkin innostua tavoittelemaan ykköspaikkaa. Mutta jos olen selvästi alle keskikastin, tappiomieliala voisi nopeasti viedä innostuksen.
Salla kirjoitti aikaisemmin toimitusjohtajien hyppäämisestä firmasta toiseen. Ehkä siinä on tavallaan kyse pelaamisesta. Alussa uuden firman haasteet koukuttavat. Kun firman "pelin pääjuoni" on selvitetty ja tehty ainakin kohtuullinen tulos, onkin aika katsoa mitä muita pelejä on markkinoilla. Ei siinä mitään, vaihtelu on itsellenikin suuri motivaation lähde.
Kuva: freedigitalphotos.net / Stuart Miles
Voisiko pelillistäminen toimia nyt vanhempanakin ja oikeissa työtehtävissä? Yksi monista aihepiiriä koskevista blogikirjoituksista (http://www.sulava.com/2013/01/pelaa-koko-tyopaiva-voiko-pelillistaminen-parantaa-tyoelamaa/) kirjoittaa siitä, miten pelillistäminen sopii varsinkin rutiininomaisiin työtehtäviin. Itselläni pahinta rutiinia oli kylmät myyntipuhelut (ja nyt vastaavasti kylmät työnhakusoitot eri firmoihin), joihin motivoituminen tekee tiukkaa.
Kun aloitan uuden hupipelin pelaamisen, olen siihen yleensä aika lailla koukussa ja voin käyttää tuntejakin päivässä pelaamiseen. Tosin kun olen saanut pelin suurimmat "arvoitukset" selvitettyä, innostus laantuu nopeastikin. Voisiko minulla työelämän pelillistämisestä olla siis jopa haittaa?
Pelillistämisen yhtenä ideana pidetään sitä, että työntekijä pystyy seuraamaan sijoitustaan suhteessa kanssa"pelaajiin" ja siten motivoitua suorituksensa parantamiseen. Jos itse olisin työpelissä lähellä huippua, voisin hyvinkin innostua tavoittelemaan ykköspaikkaa. Mutta jos olen selvästi alle keskikastin, tappiomieliala voisi nopeasti viedä innostuksen.
Salla kirjoitti aikaisemmin toimitusjohtajien hyppäämisestä firmasta toiseen. Ehkä siinä on tavallaan kyse pelaamisesta. Alussa uuden firman haasteet koukuttavat. Kun firman "pelin pääjuoni" on selvitetty ja tehty ainakin kohtuullinen tulos, onkin aika katsoa mitä muita pelejä on markkinoilla. Ei siinä mitään, vaihtelu on itsellenikin suuri motivaation lähde.
Kuva: freedigitalphotos.net / Stuart Miles
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras?
Ei ole mitenkään tavatonta yrityselämässä nähdä, miten uusi toimitusjohtaja pikkuhiljaa vaihtaa firman entisen johtoryhmän kavereihinsa, joko entisiin työtovereihin tai muihin tuttuihin.
On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.
Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.
Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?
Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.
Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com
On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.
Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.
Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?
Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.
Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Hannen blogi: Kannustushuutoja työnhakuun!
Lannistaako jatkuva työnhaku? Oletko jo harkinnut luovuttamista ja lammasfarmin perustamista Suomeen tai samalla vaivalla Australiaan? Niin minäkin ja usein. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni joitakin sisäisiä tsemppilauseita, joita yritän muistella kun asiat ei mene niin kuin haluaisi...
Ei auta itku työmarkkinoilla!
Murehtiminen EI vie asioita eteenpäin, vaan pahimmillaan passivoi ja johtaa liikaan itsekritiikkiin. Veera on kirjoitellut aikaisemmin Hissipuheessa pelon voittamisesta ja mindfullness-harjoituksista.
No pain, no game!
Niinhän se kilpaurheilussakin on, että sitä joutuu hampaat irvessä tekemään lukuisia toistoja ja hiomaan yksityiskohtia. Ja kuinka harjoittelisi, hyviä kilpailijoita on mukana joka kisassa. Ja pahimmillaan nuoremmat menevät jo vauhdilla ohi...
On sitä pahemmastakin selvitty!
Välillä pitää laittaa oma tilanne laajempaan mittakaavaan ja miettiä 30-luvun lamaa ja sota-aikaa. Köyhistä oloista ja matalalla koulutustasolla luotiin hyvinvointi-Suomi. Pitää vaan luottaa siihen, että lopulta hätä keinot keksii.
Kaikki työpaikat vievät taloutta eteenpäin!
Iloitsen kaikista auki olevista työpaikoista, vaikka ne eivät olisikaan minun profiilille sopivia. Mitä enemmän Suomen työmarkkinoilla on pöhinää, sitä paremmat omatkin työllistymismahdollisuudet lopulta ovat.
Ei se osaaminen niin nopeasti vanhene!
Välillä vähättelen itselleni vuosien takaisia työkokemuksia, kun niistä on jo aikaa. Pitää muistuttaa itselleen, että vanhakin työkokemus jostain aiheesta on parempi kuin ei työkokemusta olleenkaan! Ja onhan se työssä ollessakin ihan tavallista, että joutuu välillä kertaamaan unohtuneita asioita.
Jaksaa, jaksaa!
Tänä aikana työnhakua voisi verrata ultramaratoneihin ja muihin ääriliikuntalajeihin. No mutta, nehän ovat nyt muodissa, koska ihmiset haluavat koetella rajojaan ja perusmaratonit on jo niin nähty. Kesken ei voi luovuttaa, ja pitää vaan ajatella sitä mahdollisesti vielä kaukanakin olevaa maalia.
Kuva: Helsinki Athletics Cheerleaders
Ei auta itku työmarkkinoilla!
Murehtiminen EI vie asioita eteenpäin, vaan pahimmillaan passivoi ja johtaa liikaan itsekritiikkiin. Veera on kirjoitellut aikaisemmin Hissipuheessa pelon voittamisesta ja mindfullness-harjoituksista.
No pain, no game!
Niinhän se kilpaurheilussakin on, että sitä joutuu hampaat irvessä tekemään lukuisia toistoja ja hiomaan yksityiskohtia. Ja kuinka harjoittelisi, hyviä kilpailijoita on mukana joka kisassa. Ja pahimmillaan nuoremmat menevät jo vauhdilla ohi...
On sitä pahemmastakin selvitty!
Välillä pitää laittaa oma tilanne laajempaan mittakaavaan ja miettiä 30-luvun lamaa ja sota-aikaa. Köyhistä oloista ja matalalla koulutustasolla luotiin hyvinvointi-Suomi. Pitää vaan luottaa siihen, että lopulta hätä keinot keksii.
Kaikki työpaikat vievät taloutta eteenpäin!
Iloitsen kaikista auki olevista työpaikoista, vaikka ne eivät olisikaan minun profiilille sopivia. Mitä enemmän Suomen työmarkkinoilla on pöhinää, sitä paremmat omatkin työllistymismahdollisuudet lopulta ovat.
Ei se osaaminen niin nopeasti vanhene!
Välillä vähättelen itselleni vuosien takaisia työkokemuksia, kun niistä on jo aikaa. Pitää muistuttaa itselleen, että vanhakin työkokemus jostain aiheesta on parempi kuin ei työkokemusta olleenkaan! Ja onhan se työssä ollessakin ihan tavallista, että joutuu välillä kertaamaan unohtuneita asioita.
Jaksaa, jaksaa!
Tänä aikana työnhakua voisi verrata ultramaratoneihin ja muihin ääriliikuntalajeihin. No mutta, nehän ovat nyt muodissa, koska ihmiset haluavat koetella rajojaan ja perusmaratonit on jo niin nähty. Kesken ei voi luovuttaa, ja pitää vaan ajatella sitä mahdollisesti vielä kaukanakin olevaa maalia.
Kuva: Helsinki Athletics Cheerleaders
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Osumatarkkuus hakusessa
Välillä työnhaussa tulee niitäkin epätoivoisia hetkiä,
jolloin ampuu haulikolla kohti kaikkea mikä liikkuu. Eli sortuu hakemaan avointa
työpaikkaa, vaikkei ei pysty keksimään hakemukseen yhtään vakuuttavaa,
omaperäistä argumenttia, jolla perustelisi omaa paremmuuttaan kyseiseen
tehtävään. Ja vain siksi, ettei oman alan töitä tunnu olevan tarjolla
ensimmäistäkään.
Jos töitä vielä haettaisiin kirjekuorin ja postimerkein sekä
oikeaksi todistetuin todistusjäljennöksin, voisi harkinta olla vakaampaa. Nyt
hakemiseen kuluu vain aikaa, bittejä ja sähköä.
Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka työnantaja
haluaisikin juuri nyt palkata ihmisen, joka ei ole koskaan ollut kyseisellä
toimialalla (vaikka sellaisiakin tarjokkaita olisi). Ei haittaisi vaikkei
tuntisi tuotteita eikä täyttäisi kuin korkeintaan puolet pitkästä listasta
ehdottomia vaatimuksia ja mielellään muutaman niistäkin, joista olisi etua. Jos
vaikka.
Joskus kuitenkin hakuammuntakin kannattaa. Yrityksessä voi
samaan aikaan tai myöhemmin avautua paikka, johon tulee valituksi haettuaan
jotain toista paikkaa aiemmin. Itse koen myös hyödylliseksi hakea
paikkoja, joissa on joku rekrytointiyritys tai headhunter välissä. Eihän sitä koskaan tiedä kenen silmiin se oma CV osuu.
Kuva: freedigitalphotos/sheelamohan
Kuva: freedigitalphotos/sheelamohan
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Hannen blogi: Testeillä täydelliseksi työnhakijaksi
Olen joskus kuullut toteaman, että työntekijä palkataan osaamisensa takia ja irtisanotaan persoonansa takia (viittaan tällä ehdottomasti muuhun kuin lamasta johtuviin irtisanomisiin!). Vaikka olisit kuinka kyvykäs, mutta aiheutat työpaikalla eripuraa tai olet epämotivoitunut, yritys ei pysty hyödyntämään osaamistasi. Rekrytointiprosesseissa yritetään saada yhä enemmän käsitys siitä, millainen olisit työntekijänä.
Minulle on edelleen hankalaa sanoa, millainen minä olen. Sehän riippuu siitä, kehen verrataan! Joskus olen työhaastatteluissa sanonutkin, kehen vertaan itseäni, kun minulta kysytään itsearviointia. Kysymysten jälkeen olen joskus haastatteluissa tajunnut, että haastattelija itse ei juurikaan tunne ko. asiaa, joten olen haastattelijan omaan osaamiseen nähden ollut turhankin itsekriittinen.
Erilaiset testit ja itsearvioinnit ovat hyvä tapa katsoa itseään uudesta näkökulmasta. Testituloksista voi myös mainita CV:ssä, hakemuksessa ja haastatteluissa. Ne antavat hieman objektiivisemman arviointituloksen ja toisaalta kertovat, että olet itsekin halukas itsetuntemuksesi parantamiseen.
Tässä pari esimerkkiä arvioinneista, jotka minulla tulivat hiljattain vastaan. Johtajatyyppitestaus löytyy Keskon nettisivulta http://www.kesko.fi/static/k-trainee/. Gloriassa oli puolestaan haastateltu Innotiimin Tommi Gustafssonia, joka ehdotti kuvan mukaista itsearviota varsinkin työpaikan vaihtamista harkitsevalle: 1. Tee 10-15 kohdan luettelo työtehtävistä, joita joudut (olet joutunut) työssäsi eniten tekemään 2. Sijoita tehtävät nelikenttään motivaatiosi ja osaamisesi mukaan. 3. Tee arvio vuosittain. Voit tunnistaa koulutustarpeita tai havaita, että kehittymisen myötä helpot tehtävät eivät enää olekaan motivoivia. Pystytkö jotenkin automatisoimaan tylsimpiä pakkopullatehtäviä vai onko työpaikan vaihto ainoa ratkaisu? Tuo kehityskeskusteluissa, hakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa esille sinua eniten motivoivat asiat. Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita.
Minulle on edelleen hankalaa sanoa, millainen minä olen. Sehän riippuu siitä, kehen verrataan! Joskus olen työhaastatteluissa sanonutkin, kehen vertaan itseäni, kun minulta kysytään itsearviointia. Kysymysten jälkeen olen joskus haastatteluissa tajunnut, että haastattelija itse ei juurikaan tunne ko. asiaa, joten olen haastattelijan omaan osaamiseen nähden ollut turhankin itsekriittinen.
Erilaiset testit ja itsearvioinnit ovat hyvä tapa katsoa itseään uudesta näkökulmasta. Testituloksista voi myös mainita CV:ssä, hakemuksessa ja haastatteluissa. Ne antavat hieman objektiivisemman arviointituloksen ja toisaalta kertovat, että olet itsekin halukas itsetuntemuksesi parantamiseen.
Tässä pari esimerkkiä arvioinneista, jotka minulla tulivat hiljattain vastaan. Johtajatyyppitestaus löytyy Keskon nettisivulta http://www.kesko.fi/static/k-trainee/. Gloriassa oli puolestaan haastateltu Innotiimin Tommi Gustafssonia, joka ehdotti kuvan mukaista itsearviota varsinkin työpaikan vaihtamista harkitsevalle: 1. Tee 10-15 kohdan luettelo työtehtävistä, joita joudut (olet joutunut) työssäsi eniten tekemään 2. Sijoita tehtävät nelikenttään motivaatiosi ja osaamisesi mukaan. 3. Tee arvio vuosittain. Voit tunnistaa koulutustarpeita tai havaita, että kehittymisen myötä helpot tehtävät eivät enää olekaan motivoivia. Pystytkö jotenkin automatisoimaan tylsimpiä pakkopullatehtäviä vai onko työpaikan vaihto ainoa ratkaisu? Tuo kehityskeskusteluissa, hakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa esille sinua eniten motivoivat asiat. Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Roosan blogi: Yllättävä haastattelukutsu
Sain viime
viikolla yllättävän puhelinsoiton rekrytoijalta, joka lähestyi minua
esitelläkseen avoinna olevaa tehtävää eräällä heidän asiakkaistaan. Olin
positiivisesti yllättynyt, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun rekrytoija
lähestyi minua!
Työ
kuulosti puhelimessa...semisti mielenkiintoiselta. Ei unelmien täyttymykseltä,
mutta sellaiselta, joka voisi lopulta osoittautua kivaksikin työksi. Tietysti kerroin olevani kiinnostunut paikasta. CV:n lähettämisen jälkeen
yrityksen toimitusjohtaja soitti minulle ja sovimme haastattelutapaamisen.
Lähdin haastatteluun uteliaana ja itsevarmana. Itsevarmuuteeni varmaakin vaikutti juuri se seikka, että kiinnostukseni työtä kohtaan ei vielä tässä vaiheessa ollut kovin korkealla.
Haastattelussa
tunnelma oli positiivinen. Keskustelut etenivät hyvässä hengessä,
kunnes johtaja otti fläppitaulunsa esille ja alkoi esitellä tehtävän sisältöä
tarkemmin. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat...Kyseessä olikin myyntityö. En ymmärrä miten onnistuin saamaan niin väärän kuvan työn sisällöstä puhelimessa?! Pääni alkoi täyttyä ajatuksista, kun kuumeisesti mietin oikeaa
tapaa reagoida juuri kuulemaani. Lopulta johtaja kysyi: ”Kerrohan, miltä tämä kaikki
sinusta kuulosti? Olisiko tämä sellaista työtä, josta motivoituisit?” Vastasin
kysymykseen rehellisesti ja kerroin tehtävän myyntikeskeisyyden tulleen
hieman yllätyksenä. Päätin kuitenkin pitää mieleni avoimena, ja ilmaisin loppuun olevani
kiinnostunut oppimaan uusia asioita.
Haastattelun aikana johtaja kertoi pitävänsä minusta ja jopa kehui kuinka olisin vakuuttava ja hyvä tyyppi juuri tämän kaltaisiin tehtäviin. Hän pyysi minua miettimään parin päivän ajan voisiko tämä olla sellainen paikka, josta motivoituisin ja pyysi palaamaan asiaan mietintöjeni jälkeen.
Lähdin
haastattelusta hyvillä mielin. Seuraavan päivän ajan mietin työn
positiivisia puolia ja sain kuin sainkin itseni innostumaan työstä.
Mietiskelyajan päätyttyä soitin johtajalle vahvistaakseni kiinnostusta avoinna olevaa paikkaa kohtaan. Puhelun alkuun pidin pienen monologin myyntityön tärkeydestä ja siitä, miten tämä työ tarjoaisi minulle mahdollisuuden kehittyä ja oppia uutta.
Puheeni jälkeen johtaja, ehkä jopa hieman yllättyneenä, vastasi olevansa
mielissään kuulemastaan, mutta jatkoi heti perään: ”Meillä on vielä tämän
prosessin tiimoilta haastattelut kesken ja teemme lähipäivinä päätökset niistä
henkilöistä ketkä pääsevät jatkoon. Palaan sinulle asiaan ensi viikolla.”
Auts.
Ne kuuluisat viimeiset sanat. No mutta, totuuden nimissä, tämä työ ei ollut minua varten alunperinkään.
Tunnisteet:
Haastattelu,
motivaatio,
myyntityö,
työnhaku
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Hannen blogi: Angry Job Seeker -peli
Liikkujilla on Facebookissa HeiaHeia ja netti on pullollaan erilaisia laihduttajille suunnattuja tsemppaus- ja päiväkirjapalveluita. Myös meille työnhakijoille olisi tarpeen nettipalvelu tai peli, jossa voisi saavuttaa pisteitä erilaisista suorituksista (soitot, haastattelut, LinkedIn-profiili, työnhakublogi (!)) sekä saada kannustusta muilta pelaajilta. Pelissä voisi myös seurata, mitkä iskut toimivat parhaiten ja minkä tyyppisiin yrityksiin.
Kuva: Rovio
Kuva: Rovio
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












