Hannen blogi: 100 suomalaista naista Wikipediaan

Naistenpäivänä 8.3 pidetään Kaisa-kirjastossa tilaisuus, jossa parannetaan suomalaisten naisten näkyvyyttä Wikipediassa. Aloin miettiä, ketkä 100 suomalaista naista itse mainitsisin Wikipediassa.  Kriteerinä oli, että ainakin nimen osa piti tulla mieleen googlettamatta (jätti ulos monta hyvää kandidaattia). Toisena kriteerinä oli ensin, että naisen pitäisi olla myös kansainvälisesti kiinnostava (tämän takia esimerkiksi vain suomeksi laulavia naisartisteja jäi listalta ensin pois). Lopulta oli pakko täydentää listaa myös Suomi-tason naisilla... Eli näillä mennään:

Aino Aalto
Armi Aavikko (suomi)
Lenita Airisto (suomi)
Aino Ackté
Chisu (suomi)
Essi Avellan
Sari Baldauf 
Anne Berner 
Eva Biaudet
Kaisa Blomstedt (suomi)
Anne Brunila 
Rut Bryk
Minna Canth
Sari Essayah
Sara Forsberg
Hanna Gullichsen (suomi)  
Maria Guzenina-Andersson
Tarja Halonen
Pirjo Heikkilä (suomi)
Anna-Leena Härkönen (suomi)
Ansa Ikonen (suomi)
Maija Isola 
Tove Jansson 
Maria Jotuni 
Anneli Jäätteenmäki
Katri-Helena Kalaoja (suomi)
Elina Karjalainen (suomi)
Marja-Leena Kirvesniemi
Mari Kiviniemi 
Paula Koivuniemi (suomi)
Kiira Korpi 
Pauliina Koskelo
Pirkko Koskimies (suomi)
Krista Kosonen (suomi)
Hertta Kuusinen
Linda Lampenius
Silja Lehtinen
Riitta Lindegren (suomi)
Helena Lindgren (suomi)
Kaisa Liski (suomi)
Linda Liukas 
Baba Lybeck (suomi)
Susanna Majuri 
Mette Mannonen (suomi)
Karita Mattila
Sari Multala
Kaisa Mäkäräinen
Sinikka Nopola (suomi)
Sofi Oksanen 
Kati Outinen
Milla Paloniemi (suomi)
Leena Palotie
Minna Parikka
Anu Pentikäinen 
Helena Petäjistö (suomi)
Vappu Pimiä (suomi) 
Ritva-Liisa Pohjalainen (suomi)
Anne Pohtamo 
Anni Polva 
Helena Puolakka
Kirsi Pyrhönen
Helena Ranta 
Mari Rantasila (suomi)
Kaisa Rastimo (suomi)
Armi Ratia 
Elisabeth Rehn 
Vicky Rosti (suomi)
Emmi Rukajärvi
Johanna Rusanen (suomi)
Päivi Räsänen
Krisse Salminen (suomi)
Seela Sella (suomi)
Hanna-Mari Seppälä
Rafaela Seppälä
Aira Samulin (suomi)
Eeva-Riitta Siitonen (suomi)
Satu Silvo (suomi)
Anni Sinnemäki 
Helvi Sipilä
Anja Snellman  
Laila Snellman 
Helene Schjerfbeck 
Nanny Still 
Paola Suhonen
Sikke Sumari (suomi)
Rita Tainola
Helena Takalo  
Ellen Thesleff
Teija Tiilikainen
Maarit Toivanen-Koivisto 
Tarja Turunen
Riitta Uosukainen 
Jutta Urpilainen
Ritva Valkama (suomi)
Jenni Vartiainen (suomi)
Paula Vesala (suomi)
Maija Vilkkumaa (suomi)
Eija Vilpas (suomi)
Johanna Vuoksenmaa (suomi)
Hella Wuolijoki 

Keitä olisit itse lisännyt listaan ja keitä jättänyt pois?

Kuva: YLE

Hannen blogi: Miesten ja naisten työosastot

Koska kotitalouksissa on käytössä niin mahtavia töiden johtamis- ja organisointimalleja,  tulee ne ehdottomasti ottaa käyttöön myös työelämässä.

Ensinnäkin joka työpaikalla tulee olla tasan kaksi osastoa: miesten töiden osasto ja naisten töiden osasto. Miehet saavat tietysti tehdä vain miesten töiden tehtäviä ja naiset naisten töiden tehtäviä. Työpaikan ylin johto on miehillä, koska naiset eivät osaa johtaa. Lisäksi joka työpaikalla tulee olla tasamäärä mies- ja naistyöntekijöitä. Välillä huhutaan, että on olemassa työpaikkoja, joissa on vain mies- tai vain naistyöntekijöitä, mutta niiden laillinenkin asema on vielä epäselvä, joten niitä ei voi ottaa mukaan keskusteluun. Lisäksi vaietaan hiljaiseksi yhden työntekijän start-upit. Onhan toki yleisesti tiedossa, että esimerkiksi miesten omistamissa start-upeissa ko. miesten äidit käyvät usein vapaa-aikanaan palkatta hoitamassa ko. työpaikkojen naistyötehtäviä.

Luonnollisesti myös lastentarhoissa on töissä sama määrä mies- ja naistyöntekijöitä. Koska naistyöntekijät ovat maailman parhaita kaikessa, mikä liittyy lapsiin, siivoamiseen ja ruuanlaittoon, miestyöntekijöiden tehtäväksi jää lastentarhan johtaminen (luonnollisesti) ja lamppujen vaihtaminen. Koska naistyöntekijät eivät ymmärrä raha-asioita, miestyöntekijät vastaavat myös kaikesta hankinnasta paitsi ruuasta, hygieniatarvikkeista, opetus- ja askartelumateriaalista, leluista, kalusteista ja siivoustarvikkeista. Jotta miestyöntekijät eivät tylsistyisi tekemisen puutteen takia, he voivat pelata työajalla videopelejä tai käydä keskenään kaljalla. Välillä työkuormaansa kyllästyneet naistyöntekijät voivat yrittää delegoida työtehtäviä miestyöntekijöille toteamalla: "Tekisit sinäkin joskus jotain." Uudesta haasteesta innostuneena miestyöntekijä surffaa muutaman päivän nettikeskusteluissa ja vinkkien perusteella vaihtaa lastentarhan tietokoneeseen uuden käyttöjärjestelmän. Naistyöntekijät eivät ymmärrä uudesta käyttöjärjestelmästä mitään ja turhautuvat entisestään. Jos lastentarhan naistyöntekijä sairastuu, häntä ei tietenkään voi sijaistaa tarhan miestyöntekijä (koska lastentarhan naistyöntekijöiden pedagogiset kyvyt riittävät vain lasten, ei aikuisten opettamiseen uusiin tehtäviin). Sen sijaan sairastunutta naistyöntekijää tulee paikkaamaan tämän eläkkeelle jäänyt äiti ruokakorvausta vastaan. 

Tehtaissa miehet tekevät ns. kaikki oikeat työt, koska naiset eivät ymmärrä teknisten laitteiden käyttöohjeita. Teknisiksi laitteiksi ei kuitenkaan lasketa esimerkiksi kahvinkeitintä, astianpesukonetta, pölynimuria, kopiokonetta, uunia tai ompelukonetta. Koska naiset eivät osaa tehdä tehtaiden ns. oikeita töitä, käyttävät he työaikansa esimerkiksi miestyöntekijöiden vaate- ja ruokahuoltoon. Tehtaiden miestyöntekijöillä on puolet lyhyempi työpäivä kuin naisilla, koska miestyöntekijöillä on paremmat palkat ja he maksavat siten enemmän veroa yhteiskunnalle. Tässä ei oteta huomioon sitä, että miehet myös kuluttavat enemmän yhteiskunnan varoja mm. teknisiin laitteisiin kuten henkilöautoihin. Naiset kuitenkin pääsevät kivasti töihin julkisilla liikennevälineillä.

Kun työpaikan työtiimi kutsuu kokoukseen muiden työpaikkojen tiimejä, kyseisten työpaikkojen naistyöntekijät valmistelevat yhdessä kokoustarjoilun. Pysyäkseen poissa naistyöntekijöiden tieltä miestyöntekijät kokoontuvat työpaikan aulaan katsomaan urheilua. Kokoustarjoilun jälkeen miehet palaavat aulaan keskustelemaan keskenään  ja naistyöntekijät palaavat työpaikan keittiöön hoitamaan tiskit.

Valitettavasti tämä tarina on tosi.

Kuvat: freedigitalphotos.net / vectorolie

Hissipuheen teemakysymys: Oletko kohdannut syrjintää työnhaussa?

Tietysti taannoisen teekkaritytön ja Metsä Groupin tapauksen innoittamana Hissipuheen teemakysymyksenä on: Oletko kokenut, ja jos olet niin millaista, sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää työnhaussa tai työelämässä tai tiedät jostain tapauksesta?

Salla: 
Enpä juuri ole kokenut syrjintää työnhaussa, tai ainakaan tiedä tulleeni syrjityksi siksi, että olen nainen enkä mies. En myöskään ole koskaan hakenut tehtävään, jonka voisi kuvitella olevan sellainen, mitä vain mies voisi tehdä.

Hamasta nuoruudesta on kyllä jäänyt mieleen eräs niistä harvoista työpaikoista, jonka sain siksi, että isäni oli kyseisessä konsernissa töissä. Nimittäin samana kesänä veljeni sai myös työpaikan samasta konsernista. Ehkä hänen työpaikkansa oli ns. miesten työtä - ja hänen likaisen työn palkanlisänsä oli enemmän kuin minun koko konttorirotan palkkani. Mutta enpä olisi hänen hommaansa halunnutkaan.

Työelämässä syrjintää on varmastikin ollut. Ei mihinkään ylennyksiin tms. liittyvää, mutta mielipiteiden vähättelyä ja keskeyttämistä. Sellaista, johon on vaikea tarttua, kun sitä on vaikea edes tunnistaa. Tietää vaan jotenkin tulleensa väärin kohdelluksi. Olen monta kertaa sanonut, että miehille sallitaan paljon enemmän virheitä kuin naisille. Sekin on syrjintää.

Hanne: 
Olen ollut valmistumisen jälkeen miesvaltaisella alalla ja miesvaltaisissa työpaikoissa. Suomessa on sen verran ilmeisesti ollut oikeudenkäyntejä naisten syrjinnästä, että aika harvoin olen kuullut työpaikallani kenenkään nostavan naissukupuolta negatiivisessa mielessä esille. Mutta ne muutamat negatiiviset kommentit ovat kyllä mieleen jääneet... Kyseessä ovat kuitenkin olleet muut kuin esimiehet.

Kun olen miettinyt, millaisissa työtehtävissä olen ollut mieskollegoihin verrattuna, niin en voi sanoa tulleeni syrjityksi. Suomessa on kuitenkin moneen maahan nähden totuttu työssäkäyviin naisiin. MUTTA työpaikkojeni ulkopuolella on kyllä tullut vastaan yleistä tytöttelevää asennetta (esim. sukulaismiehet ja jopa -naiset, media, sattumalta kuullut keskustelut julkisissa paikoissa).

Suomessa on maailman koulutetuimpia naisväestöjä ja ihmettelen, miten alentavasti naisten uraan ja ammattitaitoon edelleen suhtaudutaan. Feminismin tarve ei ole Suomessa hävinnyt, vaikka maailman mittakaavassa olemmekin tasa-arvossa huipputasolla.

Kerran kesätöita hakiessa minulle sanottiin suoraan, että työtehtävä olisi naiselle fyysisesti liian raskas. Vaikea oli arvoida oliko näin todella. Muuten ei ole tullut vastaan selvää syrjimistä. Viime vuonna ne hakemani työpaikat, joista tiedän työpaikan saaneen nimen, menivät melkein kaikki naisille.

Kuva on Kauppalehden parin vuoden takaisesta artikkelista "Suomi on tasa-arvon lottovoitto". Uskoo ken haluaa.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-tasa-arvon-lottovoitto/JxYZ7LLY

Sallan blogi: Johtaja on useammin Juha kuin nainen

Facebookissa Naisasialiitto Unioni oli laittanut jutun, jossa kerrottiin että New York Timesin tekemän tutkimuksen mukaan suuren yrityksen toimitusjohtaja oli useammin John kuin nainen. Tokihan heidän piti tutkia asiaa Suomenkin osalta ja tilastot kertovat, että John on Suomessa Juha ja tilanne muuten sama. Naisiahan suomalaisissa suuryrityksissä  (pörssiyhtiöissä) johdossa on kohta kaksi, kun Marimekon uusi toimitusjohtaja aloittaa. Hän on jo mukana näissä luvuissa.

Naisasialiitto Unioni oli joutunut jopa toteamaan, että Suomessa oli jopa yleisempää, että suurissa yrityksissä toimitusjohtajilla on sama etu- ja sukunimikin yleisemmin kuin, että hän olisi nainen.

Huonompi juttu, jos nimesi on Björn, sillä jää tilastoilla naisten taakse.

Jos yritys yhtään miettii kannattavuuttaan, kannattaisi palkata nainen johtoon. EVAn (elinkeinoelämän valtuuskunta) mukaan niasten johtamat yritykset ovat keskimäärin kannattavampia.
Linkki tutkimukseen:
http://www.eva.fi/blog/2007/09/24/naisten-johtamat-yritykset-ja-kannattavuus/

Sallan blogi: Missä olisin nyt jos olisin mies?

Suomen Ekonomit eli entinen SEFE on tehnyt sivuilleen paketin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta työelämässä.

Tässä linkki sivuille.
http://www.ekonomit.fi/tyo-ja-elama

Tein testin, jossa selvitettiin missä olisin nyt urallani, jos olisinkin mies. No, ehkä olisin ollut työttömänä, mutta testin mukaan olisin saattanut pudota korkeammalta nykyiseen asemaani.


Sivustolla on muutakin kiinnostavaa pohdittavaa miesten ja naisten asemasta työmarkkinoilla. Käykääpä tutkimissa ja pohditaan sitten lisää, miten se pieni ero on näkynyt omassa työelämässämme!

Kuva euronainen.blogspot.com

Sallan blogi: Naistenpäivänä kaikki hyvin?

8.3. on taas Naisten päivä. Tällä kertaa se osuu sunnuntaille, joten ruusut ja suklaat jäävät väliin, ja hyvä niin. Tunnustauduinhan viime vuonna blogissani Naisten päivän vihaajaksi...

Monikohan nainen sai tänään kiitosta tekemästään työstä tai palkankorotuksen? Entä ylennyksen?

Silti: Suomi pärjäsi taas loistavasti maavertailussa. The Economist lehti listasi parhaat maat työssäkäyville naisille, ja mikäs siellä jälleen onkaan ykkösenä, ellei oma rakas kotimaamme Suomi. Mutta silti moni nainen törmää vielä lasikattoon urallaan.

Kuva Taloussanomat

Tämän päivän uutisissa oli myös se, että naisten osuus yritysten johdossa ja hallituksissa on laskussa.

"Yritysten ylimmän johdon paikoista vain neljänneksessä on nainen. Tämä on neljä prosenttiyksikköä vähemmän kuin viime vuonna.  

Ruotsissa naisjohtajien määrä on kasvanut 26 prosentista 28 prosenttiin.  

Kansainvälisen Grant Thorntonin -tutkimuksen mukaan naisten määrä johtotason tehtävissä on maailmanlaajuisesti laskenut viime vuosikymmenen ajan. " Mtv.fi 

Taloussanomat kirjoitti palkkakuilusta esimiesnaisten ja -miesten välillä. Kuilu aukeaa jo uran alussa. Muistakaa pyytää arvoistanne palkkaa! Vaatimattomuus ei kaunista eikä paranna maailmaa.

Hannen blogi: Pomomiehet ja asiantuntijanaiset

Sähköpostiini ponnahti tieto, että minut oli profiloitu T-Median Työnantajakuva 2014 -tutkimuksen yhteydessä Asiantuntija-luokkaan (http://www.t-media.fi/asiantuntija/). Asiantuntijoille tärkeää on työn sisältö ja merkittävyys. Toinen suuri profiililuokka on Etenijät (http://www.t-media.fi/etenija/), joille tärkeää on korkea asema ja taloudelliset edut. Ei ole suuri yllätys, että Asiantuntijoissa on naisenemmistö ja Etenejissä miesenemmistö.

Kauppalehti seuraa kiitettävästi naistoimitusjohtajien pientä määrää Suomessa (www.kauppalehti.fi/etusivu/toimitusjohtaja+on+yha+useammin+nainen/). Olemme naisten koulutustasoon nähden useita maita jäljessä.

Organisaatioissa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Jonkun on hoidettava substanssi, toisen on varmistettava että kokonaisuus pyörii. Allekirjoitan täysin T-Median profiilin omalta osaltani. Työn sisältö on minulle kaikkein tärkeintä enkä pidä esimiesasemaa muussa mielessä edes kiinnostavana, kuin että se antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhöni.En ole oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka kaksikymppisinä ilmoittavat haluavansa pomoksi. Ei sillä niin väliä, mille alalle tai minkälaisia ihmisiä johtamaan. Pääasia, että on pomo.

Ehkä organisaatioissa tarvitaan myös monenlaisia pomoja tasapainottamaan toisiaan. Osaa motivoi itse asema, jolloin riskinottokyky ja tuloksentekodraivi ovat suurempia. Osaa motivoi mahdollisuus vaikuttaa yrityksen kehittymiseen vaikkapa asiakastyytyväisyyden ja tuotekehityksen kautta.

Toivottavasti johtajuuden käsittely korkeakoulujen perustutkinnoissa on kehittynyt omista opiskeluajoista. Itse suoritin aikoinaan vain pakollisen, teoreettisen kurssin johtamismalleista ensimmäisellä vuosikurssilla. Toimitus- ja keskijohdon sijasta hyvin moni toimii tiimi- tai projektijohtajana, vaikka johtajuus ei ole ollut varsinaisena tavoitteena. Mitä aikaisemmin meitä valmennetaan johtajuuteen, sitä kypsempiä olemme valmiita ottamaan vastuuta ja luottamaan itseemme. Sitä enemmän saamme myös johtajapooliin muitakin kuin rahanahneita ja vain aseman takia johtajuutta tavoittelevia.

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages

Sallan blogi: Miesten töissä on helpompaa

Provokatiivinen otsikko on peräisin Tiede-lehdestä 04/2014. Artikkeli referoi laajaa tutkimusta, jonka mukaan naisten työt ovat keskimäärin joustamattomampia, epämiellyttävämpiä ja stressaavampia kuin miesten. Mistä tämä johtuu? Artikkeli esittelee pari mahdollista teoriaa. Kompensaatioteorian mukaan naiset ovat halukkaampia luopumaan parhaista palkoista ja uramahdollisuuksista saadakseen miellyttävät työolot ja säästääkseen jaksamistaan perheasioiden hoitoon. Tämän teorian paikkaansapitävyyttä em. tutkimus ei puolla. Vaikka tilanne olisikin naisten omien valintojen tulosta, ne eivät ole tuottaneet naisille toivottua etua. Toisen selittävän teorian, syrjintäteorian, mukaan palkka- ja uraerot selittyvät sillä, että naisia syrjitään työelämässä. Em. tutkimus puoltaa tätä teoriaa. 

Jos työolot ovat epämiellyttäviä ja stressaavia, ei sitä ainakaan palkassa kompensoida. Päinvastoin. Ekonomiliiton Sefen keräämien tietojen mukaan naisten ja miesten (ekonomien) välinen selittämätön palkkaero on 11%. "Kokonaisuudessaan palkkaero nais- ja miesekonomien välillä on yksityisellä sektorilla 25 prosenttia. Tätä raakaa palkkaeroa selittävät työn vaativuus ja toimiasema, viikkotyötunnit, poissaolo- ja kokemusvuodet, toimiala ja työpaikan sijainti". Mutta osa erosta siis ei selity millään näistä syistä. Syrjintää? Elääkö vielä jonkun alitajunnassa ajatus siitä, että mies elättää perheen, joten palkan pitää olla suurempi?

Toki on helppo syyttää naisia siitä, että me emme pyydä tarpeeksi palkkaa. Olen itsekin törmännyt tähän rekrytoidessani - kun yhtä pätevä mies ja nainen hakevat samaa paikkaa, mies pyytää enemmän. Eikä työnantaja valitessaan naisen tehtävään maksa enempää kuin tämä pyysi. Ehkä asenteet ja käytännöt jossain vaiheessa muuttuvat, ja palkoista aletaan puhua avoimemmin työpaikoilla. Voitaisiinko meilläkin mennä Britti-tyylin työpaikkailmoituksiin, joissa palkka ilmoitetaan etukäteen? Ohessa esimerkki The Guardianin työpaikkailmoituksista. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia palkkaeroja UK:ssa silti esiintyy.

Kuva: freedigitalphotos/ambro ja screenshot Guardianin sivuilta.

Sallan blogi: Naistenpäivän vihaajan tunnustuksia

Tänään 7.3. moni taas saa ruusun Naistenpäivän kunniaksi. Tässä blogin lukijoille virtuaaliset kukat, olkaa hyvä.

Olen aina ollut Naistenpäivä-änkyrä. Tunnen siitä jopa syyllisyyttä, kun suhtaudun vihamielisesti tapahtumaan, jota niin moni muu arvostaa ja oikein odottaa.

Eräässä työpaikassani miespuolinen kolleega suunnitteli jo päiviä etukäteen millaisen ruusunjako- ja kuohuviinitarjoilun firma tänä vuonna järjestää, ja hän tietysti pääsee halaamaan kaikkia naisia. Hyvällä sydämellä ja ilman taka-ajatuksia, vain kaunis ajatus osoittaa arvostavansa naisia. Mikä siinä sitten mättää, minun mielestäni?

Wikipedia tiesi kertoa: "Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista."

Aika kaukana on päivän alkuperäinen ajatus tämän päivän "naiset olette ihania" -hymistelystä ruusuineen ja skumppineen. Änkyrä kun olen, taisin viimeksi ruusun vastaanotettuani ja skumpat hörpättyäni ehdottaa, että nostakaa mieluummin naisten palkkoja miesten palkkojen tasalle ja nimittäkää enemmän naisia johtoryhmään. Sain osakseni hölmistyneen katseen. Sitten kun taas toivottavasti pääsen töihin, aion jatkaa änkyröintiä. Kiitettyäni kukista ja skumpasta ensin.

Hyvää Naistenpäivää kaikille - sen alkuperäisessä merkityksessä.