Sitran nettisivulta (http://kuntotesti.sitra.fi) löytyy testi, jolla voi testata omia ominaisuuksiaan nykyajan työelämän kannalta. Testin lopuksi saa maininnan parista vahvuudesta ja parista kehittämiskohteesta. Testi on ihan hyvä muistutus siitä, että työelämä ei ole niin stabiilia, mitä se joskus on ollut. Tosin oma työelämä ei stabiilia ole ollutkaan, joten kovin yllättäviä testin teesit eivät olleet. Testi on enemmän silmiä avaava henkilöille, jotka ovat vasta ensimmäistä kertaa hakemassa uutta työpaikkaa tai ovat olleet nykyisessä työpaikassa yli 5-10 vuotta. Testi muistuttaa esimerkiksi siitä, että jos omalla työpaikalla ei pysty pitämään osaamistaan nykyajan tarpeiden mukaisena, kannattaa hankkia lisäkoulutusta tai harrastuksia, joissa ko. osaamista voi kehittää. Nykyistä työpaikkaa ei kannata koskaan pitää itsestäänselvyytenä!
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ominaisuudet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ominaisuudet. Näytä kaikki tekstit
lauantai 9. huhtikuuta 2016
tiistai 11. marraskuuta 2014
Hissipuhe testaa: Oikeassa ammatissa? -testi
Vale, emävale, työpersoonallisuustesti? Hissipuhujat kävivät tekemässä Oikotien Oikeassa ammatissa? -testin (linkki), josta saa tuloksena kuvauksen omasta työpersoonasta ja listan ammattilaisista, joiden kanssa työpersoona mätsää eniten.
Veera:
Oikotien uratestiraportin mukaan sopisin journalistin, henkilöstö- tai hallintopäällikön sekä aineopettajan tehtävään. Kaikissa kolmessa ammatissa ovat kirjoittaminen, lukeminen, erilaisten asioiden hoitaminen, toimiva yhteistoiminta ja vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa olennaisen tärkeää, jotta työt sujuvat tavoitteellisesti ja tuloksia syntyy. Edellä mainittuja osaamisia vaaditaan vähän erilaisella painotuksella ja osaamistasolla monessa muussakin työtehtävässä. Aineopettajan ammattia mietin jossain vaiheessa, mutta liike-elämän tehtävät veivät toisaalle. Mitattujen ominaisuuksien kuvaukset vaikuttivat osuvilta, kun peilasin niitä luonteeseeni ja työskentelytapaani sekä aiempiin testituloksiin. Tämän testin tulosta voi hyödyntää mainiosti hakemuksen laatimisessa ja työhaastattelussa.
Salla:
Sain tulokseksi 1. Hallinnollinen johtaja, 2. Diplomaatti ja 3. Johtaja. Aiemmissa vastaavissa testeissä ei tuollaista tulosta ole tullutkaan, vaan minulle on tarjottu lähinnä markkinoinnin alaa. Yksityiskohtaisempi analyysi tuntui sinällään aika oikealta, mutta ihan noin kunnianhimoisena, paineensietokykyisenä ja luottavaisena en itseäni pidä, kuin mitä nuo tapissaan olevat indikaattorit antaisivat ymmärtää. Suhteessa muihin oman viiteryhmäni ihmisiin minun vuorovaikutukseni ja luovuuteni olivat rajallisempia. Voi ollakin.
Hanne:
Itse puolestani sain 1. Lennonjohtaja, 2. Johtava konsultti ja 3. Ohjelmoija. Alussa tulos tuntui hyvin huvittavalta, mutta on noissa yhteistä tiedonhallinta sekä tiedon analysointi ja hyödyntäminen. Nämä ovat kuitenkin liittyneet keskeisesti työtehtäviini ja konsultointia olen työkseni tehnytkin. Testituloksen alat ovat myös aika miesvaltaisia, kuten työpaikkanikin valmistumisen jälkeen. Olenkin miettinyt, onko miesvaltaisuus vaikuttanut ajattelu- ja toimintatapoihini ja ehkä se on jossain määrin vaikuttanutkin. Käytännössä en voisi ikinä kuvitella olevani lennonjohtaja tai ohjelmoija. Lennonjohtaminen olisi liian hektistä enkä pitäisi sitä kovin kiinnostavanakaan. Ohjelmointia olen sen verran kokeillut, että siihen ei taidot eikä motivaatio riittäisi. ICT-näkökulma on kyllä liittynyt työprojekteihini, joten ohjelmointia tekevien kanssa olen kyllä ollut tekemisissä. Ehkä tuloksen voi tulkita niinkin, että minulla on hyvät mahdollisuudet tehdä yhteistyötä mainittujen ammattialojen edustajien kanssa.
Summa summarum: Tulokset olivat osin oikeansuuntaiset, kun tarkkojen ammattinimikkeiden sijasta kiinnitimme huomiota ammattien yhteisiin ominaisuuksiin.
Kuva: freedigitalphotos.net / David Castello
Veera:
Oikotien uratestiraportin mukaan sopisin journalistin, henkilöstö- tai hallintopäällikön sekä aineopettajan tehtävään. Kaikissa kolmessa ammatissa ovat kirjoittaminen, lukeminen, erilaisten asioiden hoitaminen, toimiva yhteistoiminta ja vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa olennaisen tärkeää, jotta työt sujuvat tavoitteellisesti ja tuloksia syntyy. Edellä mainittuja osaamisia vaaditaan vähän erilaisella painotuksella ja osaamistasolla monessa muussakin työtehtävässä. Aineopettajan ammattia mietin jossain vaiheessa, mutta liike-elämän tehtävät veivät toisaalle. Mitattujen ominaisuuksien kuvaukset vaikuttivat osuvilta, kun peilasin niitä luonteeseeni ja työskentelytapaani sekä aiempiin testituloksiin. Tämän testin tulosta voi hyödyntää mainiosti hakemuksen laatimisessa ja työhaastattelussa.
Salla:
Sain tulokseksi 1. Hallinnollinen johtaja, 2. Diplomaatti ja 3. Johtaja. Aiemmissa vastaavissa testeissä ei tuollaista tulosta ole tullutkaan, vaan minulle on tarjottu lähinnä markkinoinnin alaa. Yksityiskohtaisempi analyysi tuntui sinällään aika oikealta, mutta ihan noin kunnianhimoisena, paineensietokykyisenä ja luottavaisena en itseäni pidä, kuin mitä nuo tapissaan olevat indikaattorit antaisivat ymmärtää. Suhteessa muihin oman viiteryhmäni ihmisiin minun vuorovaikutukseni ja luovuuteni olivat rajallisempia. Voi ollakin.
Hanne:
Itse puolestani sain 1. Lennonjohtaja, 2. Johtava konsultti ja 3. Ohjelmoija. Alussa tulos tuntui hyvin huvittavalta, mutta on noissa yhteistä tiedonhallinta sekä tiedon analysointi ja hyödyntäminen. Nämä ovat kuitenkin liittyneet keskeisesti työtehtäviini ja konsultointia olen työkseni tehnytkin. Testituloksen alat ovat myös aika miesvaltaisia, kuten työpaikkanikin valmistumisen jälkeen. Olenkin miettinyt, onko miesvaltaisuus vaikuttanut ajattelu- ja toimintatapoihini ja ehkä se on jossain määrin vaikuttanutkin. Käytännössä en voisi ikinä kuvitella olevani lennonjohtaja tai ohjelmoija. Lennonjohtaminen olisi liian hektistä enkä pitäisi sitä kovin kiinnostavanakaan. Ohjelmointia olen sen verran kokeillut, että siihen ei taidot eikä motivaatio riittäisi. ICT-näkökulma on kyllä liittynyt työprojekteihini, joten ohjelmointia tekevien kanssa olen kyllä ollut tekemisissä. Ehkä tuloksen voi tulkita niinkin, että minulla on hyvät mahdollisuudet tehdä yhteistyötä mainittujen ammattialojen edustajien kanssa.
Summa summarum: Tulokset olivat osin oikeansuuntaiset, kun tarkkojen ammattinimikkeiden sijasta kiinnitimme huomiota ammattien yhteisiin ominaisuuksiin.
Kuva: freedigitalphotos.net / David Castello
torstai 9. lokakuuta 2014
Hissipuheen teemakysymys: Työelämävinkkejä nuorille?
Minkälaisia työelämävinkkejä antaisitte nuorelle (ammatinvalintaa tekevälle tai ammattiin-valmistujalle)?
Salla:
Antaisin sellaisen neuvon, että kannattaa selvittää ja miettiä, millä aloilla työvoiman kysyntää riittää todennäköisesti pitkällä aikavälillä. Toisaalta kannattaa hakeutua alalle, josta itse on kiinnostunut ja varautua myös siihen, että joutuu jossain vaiheessa - ehkä useampaankin kertaan - kouluttautumaan uudelleen, vaihtamaan alaa.
Ensimmäiseen työpaikkaan mennessään tuskin kukaan enää miettii että tässäpä mukava eläkevirka. En suosittelisi jäämään ensimmäiseen paikkaan kovin pitkäksi aikaa, mutta riittävän pitkäksi kuitenkin. Kolme vuotta on sopiva aika, sitten on hyvä lähteä katselemaan miltä se maailma näyttää muualla.
Veera:
Opiskele elämää varten älä pelkästään arvosanojen vuoksi. Hanki monipuolista työkokemusta eri aloilta kesätöissä opiskelujen aikana. Perehdy työlainsäädäntöön niin tiedät ja tunnet oikeutesi ja velvollisuutesi työpaikalla. Hyvät käytös- ja vuorovaikutustaidot ovat a ja o, sillä ne helpottavat asioiden hoitamista, kun tapaat mitä erilaisempia ihmisiä työssäsi. Suosittelen työpsykologian kurssia, sillä se on myös investointi tulevaisuuteen, kuten myös vieraiden kielten opiskelu ja kielitaidon aktiivinen ylläpito puhumalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Osallistu aktiivisesti työhakutaitoja kehittäviin kursseihin ja pidä työnhakutaitoja ja CV:tä koko ajan yllä saatuasi työpaikan, sillä tulevaisuus on yllätyksiä täynnä.
Hanne:
Ole kiinnostunut laajasti eri aiheista, koska hyvästä yleissivistyksestä ei ole koskaan haittaa ja olet silloin valmiimpi erilaisiin työelämän muutoksiin. Ole valmis ottamaan vastuuta, vaikka tuntisitkin itsesi epävarmaksi - ei kukaan ole seppä syntyessään ja tekemällä oppii!
Älä stressaa liikaa alanvalinnan kanssa, äläkä oleta ensimmäisen työpaikkasi tai -tehtäväsi olevan koko totuus alastasi. Sama työ voi olla hyvin erilaista eri työpaikoissa. Kokemuksen ja oman kiinnostuksesi myötä alkuperäinen työtehtäväsi voi joko muuttua tai täydentyä aivan uudenlaisiin tehtäviin (esim. esimies-, kehittämis-, myynti- tai hallintotehtäviin riippumatta koulutustaustastasi).
Älä valita pienistä. Negatiivinen asenne haittaa eniten itse valittajaa, lisäksi se kuluttaa työpaikan positiivista energiaa. Pomot ovat vain ihmisiä, ei heidän tule olla täydellisiä. Anna palautetta kohteliaasti äläkä ota itseesi, jos ehdotuksesi eivät saa vastakaikua. Vaihda työpaikkaa, jos töihin meneminen ottaa päähän.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
Salla:
Antaisin sellaisen neuvon, että kannattaa selvittää ja miettiä, millä aloilla työvoiman kysyntää riittää todennäköisesti pitkällä aikavälillä. Toisaalta kannattaa hakeutua alalle, josta itse on kiinnostunut ja varautua myös siihen, että joutuu jossain vaiheessa - ehkä useampaankin kertaan - kouluttautumaan uudelleen, vaihtamaan alaa.
Ensimmäiseen työpaikkaan mennessään tuskin kukaan enää miettii että tässäpä mukava eläkevirka. En suosittelisi jäämään ensimmäiseen paikkaan kovin pitkäksi aikaa, mutta riittävän pitkäksi kuitenkin. Kolme vuotta on sopiva aika, sitten on hyvä lähteä katselemaan miltä se maailma näyttää muualla.
Veera:
Opiskele elämää varten älä pelkästään arvosanojen vuoksi. Hanki monipuolista työkokemusta eri aloilta kesätöissä opiskelujen aikana. Perehdy työlainsäädäntöön niin tiedät ja tunnet oikeutesi ja velvollisuutesi työpaikalla. Hyvät käytös- ja vuorovaikutustaidot ovat a ja o, sillä ne helpottavat asioiden hoitamista, kun tapaat mitä erilaisempia ihmisiä työssäsi. Suosittelen työpsykologian kurssia, sillä se on myös investointi tulevaisuuteen, kuten myös vieraiden kielten opiskelu ja kielitaidon aktiivinen ylläpito puhumalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Osallistu aktiivisesti työhakutaitoja kehittäviin kursseihin ja pidä työnhakutaitoja ja CV:tä koko ajan yllä saatuasi työpaikan, sillä tulevaisuus on yllätyksiä täynnä.
Hanne:
Ole kiinnostunut laajasti eri aiheista, koska hyvästä yleissivistyksestä ei ole koskaan haittaa ja olet silloin valmiimpi erilaisiin työelämän muutoksiin. Ole valmis ottamaan vastuuta, vaikka tuntisitkin itsesi epävarmaksi - ei kukaan ole seppä syntyessään ja tekemällä oppii!
Älä stressaa liikaa alanvalinnan kanssa, äläkä oleta ensimmäisen työpaikkasi tai -tehtäväsi olevan koko totuus alastasi. Sama työ voi olla hyvin erilaista eri työpaikoissa. Kokemuksen ja oman kiinnostuksesi myötä alkuperäinen työtehtäväsi voi joko muuttua tai täydentyä aivan uudenlaisiin tehtäviin (esim. esimies-, kehittämis-, myynti- tai hallintotehtäviin riippumatta koulutustaustastasi).
Älä valita pienistä. Negatiivinen asenne haittaa eniten itse valittajaa, lisäksi se kuluttaa työpaikan positiivista energiaa. Pomot ovat vain ihmisiä, ei heidän tule olla täydellisiä. Anna palautetta kohteliaasti äläkä ota itseesi, jos ehdotuksesi eivät saa vastakaikua. Vaihda työpaikkaa, jos töihin meneminen ottaa päähän.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
maanantai 19. toukokuuta 2014
Hannen blogi: SOARA-rekryhaastattelutekniikka
Veera vinkkasi hiljattain työnantajille tehdystä rekryoppaasta (http://www.kauppakamarikauppa.fi/index.php/Kaikki-tuotteet/Loista-rekrytoijana-hoida-kosiomatka-tyylillae). Oppaan kuvauksessa itselleni tuli vastaan uusi termi: SOARA-haastattelutekniikka. SOARA tulee termeistä Situation (Tilanne),
Objective (Tavoite), Action (Toiminta), Results (Tulokset), Aftermath (jälkiseuraus). Tekniikka kuuluu behavioral interview -tyyppiin (eli haastateltavan käytöstä tarkastelevaan haastattelutyyppiin). Tekniikassa työnhakijaa pyydetään kertomaan esimerkkejä todellisista työtilanteista ja miten niistä on selviydytty. Ideana on varmaankin saada käsitys vähintäänkin ongelmanratkaisukyvystä, paineensiedosta, luovuudesta, taidoista ja asenteesta.
Amerikkalainen uracoach Bob Firestone vinkkaakin työnhakijoita miettimään 1. Millaisia kompetensseja hakemassasi työpaikassa vaaditaan? 2. 4-8 tarinaa, joilla osoitat omaavasi ko. kompetensseja. 3. Vähintään 1 tarina, joka kertoo epäonnistumisesta. (http://job-interview-answers.com/job-interview-tips/behavioral-interview-questions/behavioral-interview-answers-and-how-to-prepare/).
Taannoisessa OTTY-seminaarissa uracoach Riikka Pajunen kertoi oivallisen esimerkin työnhakijan tarinasta, joka kertoi rivien välistä monia hyviä ominaisuuksia hakijasta. Tarina on huomattavasti luotettavampi ja monitahoisempi tapa kertoa työnhakijan vahvuuksista kuin senssi-ilmoitustyyppiset ominaisuuslitaniat.
Oikeastaan vasta nyt olen kunnolla ymmärtänyt tarinan merkityksen. Tuntuu, että olen suhtautunut esimerkki - ja tarinakysymyksiin haastatteluissa hieman vähätellen ja ajatellut, että miksi tehdä numero sellaisista "saavutuksista", jotka nyt vaan ovat kuuluneet työnkuvaan. Itselleni itsestäänselvät asiat eivät välttämättä kuitenkaan ole niin tuttuja kilpaileville työnhakijoille tai työnantajallekaan.
Näen myös riskejä ennalta mietityissä tarinoissa. Ne eivät ehkä kuulosta kovin luontevilta. Hyvä haastattelija yllättää niin, että jo mietityt tarinat eivät sovellu pyydettyyn esimerkkiin. Totuutta venyttävät tarinanikkarit pääsevät hakutilanteissa etulyöntiasemaan. Liian rehellisestä tarinasta tulee rivien välistä liian monia negatiivisia ominaisuuksia esille...
Oletteko itse miettineet valmiita tarinoita haastatteluihin vai luotatteko, että paras tulos syntyy spontaaneista vastauksista?
Kuva: freedigitalphotos.net / jscreationzs
Amerikkalainen uracoach Bob Firestone vinkkaakin työnhakijoita miettimään 1. Millaisia kompetensseja hakemassasi työpaikassa vaaditaan? 2. 4-8 tarinaa, joilla osoitat omaavasi ko. kompetensseja. 3. Vähintään 1 tarina, joka kertoo epäonnistumisesta. (http://job-interview-answers.com/job-interview-tips/behavioral-interview-questions/behavioral-interview-answers-and-how-to-prepare/).
Taannoisessa OTTY-seminaarissa uracoach Riikka Pajunen kertoi oivallisen esimerkin työnhakijan tarinasta, joka kertoi rivien välistä monia hyviä ominaisuuksia hakijasta. Tarina on huomattavasti luotettavampi ja monitahoisempi tapa kertoa työnhakijan vahvuuksista kuin senssi-ilmoitustyyppiset ominaisuuslitaniat.
Oikeastaan vasta nyt olen kunnolla ymmärtänyt tarinan merkityksen. Tuntuu, että olen suhtautunut esimerkki - ja tarinakysymyksiin haastatteluissa hieman vähätellen ja ajatellut, että miksi tehdä numero sellaisista "saavutuksista", jotka nyt vaan ovat kuuluneet työnkuvaan. Itselleni itsestäänselvät asiat eivät välttämättä kuitenkaan ole niin tuttuja kilpaileville työnhakijoille tai työnantajallekaan.
Näen myös riskejä ennalta mietityissä tarinoissa. Ne eivät ehkä kuulosta kovin luontevilta. Hyvä haastattelija yllättää niin, että jo mietityt tarinat eivät sovellu pyydettyyn esimerkkiin. Totuutta venyttävät tarinanikkarit pääsevät hakutilanteissa etulyöntiasemaan. Liian rehellisestä tarinasta tulee rivien välistä liian monia negatiivisia ominaisuuksia esille...
Oletteko itse miettineet valmiita tarinoita haastatteluihin vai luotatteko, että paras tulos syntyy spontaaneista vastauksista?
Kuva: freedigitalphotos.net / jscreationzs
torstai 15. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Työnhakijan heikkoudet
Kärjekäs, kova, ei luottamusta nauttiva, peesailija, sooloilija, joustamaton, yhteistyökyvytön, laittomia keinoja käyttävä ja julkisiin sotkuihin sekaantunut. Jos saisit työnhakijana itsestäsi tällaisen arvion, miten suhtautuisit? Lähes kateellisena luin tämän aamun HS:stä SDP:n tuoreen puheenjohtajan, Antti Rinteen, saamia negatiivisia arvioita. Minusta tuntuu, että oma työnhakuni tyssää paljon pienempiin virheisiin ja luonnevikoihin. Toisaalta omat ansioni ja vahvuuteeni ovat selvästi Rinteen ansioita heikommat...
Työpaikkahaastatteluissa tulee aina varautua kysymykseen omista heikkouksista. Toisaalta kysymykseen ei saa vastata, että heikkouksia ei ole. Tämä voidaan tulkita esim. narsismiksi, itsetuntemuksen puutteeksi tai haluttomuudeksi kehittyä tarpeiden mukaisesti. Toisaalta jos hakija on aidosti tunnistanut itsessään heikkouksia, kannattaako niitä tuoda esille? Haastattelijalle ei välttämättä olisi tullut ko. näkökulmaa edes mieleen, jos hakija ei itse olisi nostanut sitä esille. Olen itse hyvin allerginen "heikkouksille", joilla kuitenkin käytännössä kehutaan itseään: täydellisyyteen pyrkiva, työmaanikko, liian nopea kollegoihin nähden, yli-innokas yms.
Mitä kysymykseen omista heikkouksista kannattaisi siis vastata? Itse olen miettinyt, millaisia muut mahdolliset hakijat ovat ja arvellut, että hakijoissa lienee henkilöitä, jotka tuntevat työpaikan ja työtehtävän TIETYT osiot paremmin kuin minä. Samalla yritän kuitenkin korostaa niitä osioita, joissa itse olen vahvoilla.
Heikkouskohdalle haettaneen kuitenkin enemmän sitä, mitä heikkouksia hakijalla on työtavoissa ja persoonana. Monissa testeissä (ja aviomiehen kommenteissa) yhdeksi heikkouksekseni on arvioitu kärsimättömyys. TYÖympäristössä pystyn hillitsemään kyseisen ominaisuuden hyvin enkä aluksi meinannut edes tunnistaa tätä piirrettä itsessäni. Työssäni on ollut myös paljon tehtäviä, jotka ovat vaatineet kärsivällisyyttä. Kannattaako minun edes mainita kärsimättömyys heikkoutena?
Olen ehkä hieman vainoharhainen koko heikkousasian kanssa. Pitkän työhakurupeaman jälkeen itselläni on olo, että vain 100 %:n täydelliset kelpaavat avoinna oleviin työpaikkoihin. Ehkä minun pitäisi luottaa enemmän siihen, että heikkouksia on kaikilla ja että vahvuudet kompensoivat niitä. Ja että rapatessa roiskuu;. välillä tulee väkisinkin myös epäonnistumisia.
Miten olette itse vastailleet haastatteluiden heikkouksia koskeviin kysymyksiin?
Kuva: freedigitalphotos.net / Clare Bloomfield
Työpaikkahaastatteluissa tulee aina varautua kysymykseen omista heikkouksista. Toisaalta kysymykseen ei saa vastata, että heikkouksia ei ole. Tämä voidaan tulkita esim. narsismiksi, itsetuntemuksen puutteeksi tai haluttomuudeksi kehittyä tarpeiden mukaisesti. Toisaalta jos hakija on aidosti tunnistanut itsessään heikkouksia, kannattaako niitä tuoda esille? Haastattelijalle ei välttämättä olisi tullut ko. näkökulmaa edes mieleen, jos hakija ei itse olisi nostanut sitä esille. Olen itse hyvin allerginen "heikkouksille", joilla kuitenkin käytännössä kehutaan itseään: täydellisyyteen pyrkiva, työmaanikko, liian nopea kollegoihin nähden, yli-innokas yms.
Mitä kysymykseen omista heikkouksista kannattaisi siis vastata? Itse olen miettinyt, millaisia muut mahdolliset hakijat ovat ja arvellut, että hakijoissa lienee henkilöitä, jotka tuntevat työpaikan ja työtehtävän TIETYT osiot paremmin kuin minä. Samalla yritän kuitenkin korostaa niitä osioita, joissa itse olen vahvoilla.
Heikkouskohdalle haettaneen kuitenkin enemmän sitä, mitä heikkouksia hakijalla on työtavoissa ja persoonana. Monissa testeissä (ja aviomiehen kommenteissa) yhdeksi heikkouksekseni on arvioitu kärsimättömyys. TYÖympäristössä pystyn hillitsemään kyseisen ominaisuuden hyvin enkä aluksi meinannut edes tunnistaa tätä piirrettä itsessäni. Työssäni on ollut myös paljon tehtäviä, jotka ovat vaatineet kärsivällisyyttä. Kannattaako minun edes mainita kärsimättömyys heikkoutena?
Olen ehkä hieman vainoharhainen koko heikkousasian kanssa. Pitkän työhakurupeaman jälkeen itselläni on olo, että vain 100 %:n täydelliset kelpaavat avoinna oleviin työpaikkoihin. Ehkä minun pitäisi luottaa enemmän siihen, että heikkouksia on kaikilla ja että vahvuudet kompensoivat niitä. Ja että rapatessa roiskuu;. välillä tulee väkisinkin myös epäonnistumisia.
Miten olette itse vastailleet haastatteluiden heikkouksia koskeviin kysymyksiin?
Kuva: freedigitalphotos.net / Clare Bloomfield
tiistai 6. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Pomomiehet ja asiantuntijanaiset
Sähköpostiini ponnahti tieto, että minut oli profiloitu T-Median Työnantajakuva 2014 -tutkimuksen yhteydessä Asiantuntija-luokkaan (http://www.t-media.fi/asiantuntija/). Asiantuntijoille tärkeää on työn sisältö ja merkittävyys. Toinen suuri profiililuokka on Etenijät (http://www.t-media.fi/etenija/), joille tärkeää on korkea asema ja taloudelliset edut. Ei ole suuri yllätys, että Asiantuntijoissa on naisenemmistö ja Etenejissä miesenemmistö.
Kauppalehti seuraa kiitettävästi naistoimitusjohtajien pientä määrää Suomessa (www.kauppalehti.fi/etusivu/toimitusjohtaja+on+yha+useammin+nainen/). Olemme naisten koulutustasoon nähden useita maita jäljessä.
Organisaatioissa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Jonkun on hoidettava substanssi, toisen on varmistettava että kokonaisuus pyörii. Allekirjoitan täysin T-Median profiilin omalta osaltani. Työn sisältö on minulle kaikkein tärkeintä enkä pidä esimiesasemaa muussa mielessä edes kiinnostavana, kuin että se antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhöni.En ole oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka kaksikymppisinä ilmoittavat haluavansa pomoksi. Ei sillä niin väliä, mille alalle tai minkälaisia ihmisiä johtamaan. Pääasia, että on pomo.
Ehkä organisaatioissa tarvitaan myös monenlaisia pomoja tasapainottamaan toisiaan. Osaa motivoi itse asema, jolloin riskinottokyky ja tuloksentekodraivi ovat suurempia. Osaa motivoi mahdollisuus vaikuttaa yrityksen kehittymiseen vaikkapa asiakastyytyväisyyden ja tuotekehityksen kautta.
Toivottavasti johtajuuden käsittely korkeakoulujen perustutkinnoissa on kehittynyt omista opiskeluajoista. Itse suoritin aikoinaan vain pakollisen, teoreettisen kurssin johtamismalleista ensimmäisellä vuosikurssilla. Toimitus- ja keskijohdon sijasta hyvin moni toimii tiimi- tai projektijohtajana, vaikka johtajuus ei ole ollut varsinaisena tavoitteena. Mitä aikaisemmin meitä valmennetaan johtajuuteen, sitä kypsempiä olemme valmiita ottamaan vastuuta ja luottamaan itseemme. Sitä enemmän saamme myös johtajapooliin muitakin kuin rahanahneita ja vain aseman takia johtajuutta tavoittelevia.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
Kauppalehti seuraa kiitettävästi naistoimitusjohtajien pientä määrää Suomessa (www.kauppalehti.fi/etusivu/toimitusjohtaja+on+yha+useammin+nainen/). Olemme naisten koulutustasoon nähden useita maita jäljessä.
Organisaatioissa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Jonkun on hoidettava substanssi, toisen on varmistettava että kokonaisuus pyörii. Allekirjoitan täysin T-Median profiilin omalta osaltani. Työn sisältö on minulle kaikkein tärkeintä enkä pidä esimiesasemaa muussa mielessä edes kiinnostavana, kuin että se antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhöni.En ole oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka kaksikymppisinä ilmoittavat haluavansa pomoksi. Ei sillä niin väliä, mille alalle tai minkälaisia ihmisiä johtamaan. Pääasia, että on pomo.
Ehkä organisaatioissa tarvitaan myös monenlaisia pomoja tasapainottamaan toisiaan. Osaa motivoi itse asema, jolloin riskinottokyky ja tuloksentekodraivi ovat suurempia. Osaa motivoi mahdollisuus vaikuttaa yrityksen kehittymiseen vaikkapa asiakastyytyväisyyden ja tuotekehityksen kautta.
Toivottavasti johtajuuden käsittely korkeakoulujen perustutkinnoissa on kehittynyt omista opiskeluajoista. Itse suoritin aikoinaan vain pakollisen, teoreettisen kurssin johtamismalleista ensimmäisellä vuosikurssilla. Toimitus- ja keskijohdon sijasta hyvin moni toimii tiimi- tai projektijohtajana, vaikka johtajuus ei ole ollut varsinaisena tavoitteena. Mitä aikaisemmin meitä valmennetaan johtajuuteen, sitä kypsempiä olemme valmiita ottamaan vastuuta ja luottamaan itseemme. Sitä enemmän saamme myös johtajapooliin muitakin kuin rahanahneita ja vain aseman takia johtajuutta tavoittelevia.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
perjantai 2. toukokuuta 2014
Veeran blogi: FAB –argumentointi työnhaussa
Ammattitaitoiset myyjät käyttävät FAB – (OEH-)
argumentointia työssään kohdatessaan asiakkaita. Sopivan tuotteen, palvelun tai
niiden yhdistelmän tarjoaminen edellyttää, että myyjä sukeltaa asiakkaan
arjen maailmaan ymmärtääkseen, mikä on asiakkaan ongelman ydin. Tarvekartoituksessa myyjä
esittää tarkentavia kysymyksiä asiakkaalle, antaa asiakkaan kertoa ja kuuntelee
tarkalla korvalla asiakasta sekä keskustelee ymmärtääkseen, millaisia ongelmia
asiakas haluaa hankinnalla ratkaista. Vasta tämän jälkeen myyjä tekee
tarjouksen, jolla hän perustelee hyödyt asiakkaalle.
Voit myös valmistella sen avulla ytimekkään hissipuheen itsestäsi ja osaamisestasi eri työnhaun tilanteisiin.
Kuva: freedigitalphotos.net
Tämähän sopii mainiosti myös työnhakuun, joka on oman
ammatillisen osaamisen tuotteistamista ja myyntiä.
F =
|
Features =
|
Ominaisuudet
|
= O
|
A =
|
Advantages
=
|
Edut
|
= E
|
B =
|
Benefits =
|
Hyödyt
|
= H
|
Voit hyödyntää, kun
- luet ilmoitusta ja tehtävän vaatimuksia
- mietit tarkentavia kysymyksiä lisätietojen saamiseksi puhelimitse
- kirjoittaessasi hakemustasi ja ansioluetteloasi
- valmistautuessasi haastatteluun
- kartoittaessasi potentiaalisia työnantajia ja valmistellessasi itseäsi kylmäsoittoon saadaksesi sovittua tapaamisen kertoaksesi tarkemmin itsestäsi ja osaamisestasi
Voit myös valmistella sen avulla ytimekkään hissipuheen itsestäsi ja osaamisestasi eri työnhaun tilanteisiin.
Kuva: freedigitalphotos.net
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






