Minkälaisia työelämävinkkejä antaisitte nuorelle (ammatinvalintaa tekevälle tai ammattiin-valmistujalle)?
Salla:
Antaisin
sellaisen neuvon, että kannattaa selvittää ja miettiä, millä aloilla
työvoiman kysyntää riittää todennäköisesti pitkällä aikavälillä.
Toisaalta kannattaa hakeutua alalle, josta itse on kiinnostunut ja
varautua myös siihen, että joutuu jossain vaiheessa - ehkä useampaankin
kertaan - kouluttautumaan uudelleen, vaihtamaan alaa.
Ensimmäiseen
työpaikkaan mennessään tuskin kukaan enää miettii että tässäpä mukava
eläkevirka. En suosittelisi jäämään ensimmäiseen paikkaan kovin pitkäksi
aikaa, mutta riittävän pitkäksi kuitenkin. Kolme vuotta on sopiva aika,
sitten on hyvä lähteä katselemaan miltä se maailma näyttää muualla.
Veera:
Opiskele
elämää varten älä pelkästään arvosanojen vuoksi. Hanki monipuolista
työkokemusta eri aloilta kesätöissä opiskelujen aikana. Perehdy
työlainsäädäntöön niin tiedät ja tunnet oikeutesi ja velvollisuutesi
työpaikalla. Hyvät käytös- ja vuorovaikutustaidot
ovat a ja o, sillä ne helpottavat asioiden hoitamista, kun tapaat mitä
erilaisempia ihmisiä työssäsi. Suosittelen työpsykologian kurssia, sillä
se on myös investointi tulevaisuuteen, kuten myös vieraiden kielten
opiskelu ja kielitaidon aktiivinen ylläpito puhumalla, lukemalla ja
kirjoittamalla. Osallistu aktiivisesti työhakutaitoja kehittäviin
kursseihin ja pidä työnhakutaitoja ja CV:tä koko ajan yllä saatuasi
työpaikan, sillä tulevaisuus on yllätyksiä täynnä.
Hanne:
Ole kiinnostunut laajasti eri aiheista, koska hyvästä yleissivistyksestä ei ole koskaan haittaa ja olet silloin valmiimpi erilaisiin työelämän muutoksiin. Ole valmis ottamaan vastuuta, vaikka tuntisitkin itsesi epävarmaksi - ei kukaan ole seppä syntyessään ja tekemällä oppii!
Älä stressaa liikaa alanvalinnan kanssa, äläkä oleta ensimmäisen työpaikkasi tai -tehtäväsi olevan koko totuus alastasi. Sama työ voi olla hyvin erilaista eri työpaikoissa. Kokemuksen ja oman kiinnostuksesi myötä alkuperäinen työtehtäväsi voi joko muuttua tai täydentyä aivan uudenlaisiin tehtäviin (esim. esimies-, kehittämis-, myynti- tai hallintotehtäviin riippumatta koulutustaustastasi).
Älä valita pienistä. Negatiivinen asenne haittaa eniten itse valittajaa, lisäksi se kuluttaa työpaikan positiivista energiaa. Pomot ovat vain ihmisiä, ei heidän tule olla täydellisiä. Anna palautetta kohteliaasti äläkä ota itseesi, jos ehdotuksesi eivät saa vastakaikua. Vaihda työpaikkaa, jos töihin meneminen ottaa päähän.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesätyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesätyö. Näytä kaikki tekstit
torstai 9. lokakuuta 2014
torstai 22. toukokuuta 2014
Sallan blogi: Millainen oli sinun ensimmäinen kesätyösi?
Kertokaapa hissipuheenpitäjät, millainen oli ensimmäinen kesätyönne! Ja varsinkin menivätkö työsuhdeasiat oikein vain väärin, pääsittekö jäätelökioskiltanne vessaan, maksettiinko sitä palkkaa mistä sovittiin jne.
Oma ensimmäinen kesätyöni oli taidekäsityöläisen kesämyymälässä. Työpaikka löytyi kuulopuheilla, eli äitini kuuli, että hänen tuttunsa oli kuullut, että taidekäsityöläinen ottaa kesäksi työntekijän. Soitin, kävin haastattelussa ja sain paikan. Olin 16-vuotias ja yksin vastuussa kaupan pyörittämisestä. Kauppaa tehtiin satunnaisesti - kyseessä oli pikemminkin taidekäsityönäyttely, joten isoja rahoja kaupassa en pyöritellyt. Työpäivä oli arkisin 6 tuntia ja lauantaina 3 tuntia.
Pääosin kesä meni mukavasti. Naapurihuoneistossa oli myös kesätyöntekijä yksin pyörittämässä vastaavantyyppistä käsityötuotteitten myymälää. Kun oli hiljaista, istuimme kauppojemme portailla nauttimassa auringosta. Sitten kun asiakkaita tuli, mentiin tekemään kauppaa. Vuorotellen, koska yleensä kaikki asiakkaat kävivät molempien myymälöissä. Kielitaitoansakin pääsi käyttämään, turistikaupungissa kun oltiin. Kummassakaan kaupassa ei ollut vessaa eikä sähköä. Kerran päivässä pistimme lapun luukulle vartiksi ja menimme läheiseen kuppilaan vessaan. Ukonilmalla kaupoissa tuli todella pimeää, kun sähkövaloja ei ollut. Mitään työsuhde-etuja meillä ei ollut. Taisin tuoda omat eväät mukanani, vai olisinko elänyt tauolla ostamallani jäätelöllä?
Työnantajani hoiti ilmoitukset, verot ja muut velvoitteet. Palkasta meillä tuli jälkeenpäin kiistaa sikäli, että minulle oli luvattu, että jos naapurikaupan kesätyöläinen (käsityöläiset olivat tuttuja keskenään) saa parempaa palkkaa kuin minä, niin palkkaani korjataan. Ei korjattu. Sain hyvitykseksi yhden taidekäsityön... Muistan vieläkin palkkani, se oli 5 markkaa tunti! Eihän se huima ollut, seuraavana kesänä tuplasin tuntipalkkani, kun olin "normaalissa" kaupassa myyjänä.
Eikä tuossa taidekäsityökaupassa taidettu ihan kaikesta kirjanpitoakaan tehdä: olin itseäni varten kassan tarkistamiseksi kirjoittanut vihkoon aina kun myin jotain, ja käsityöläinen sen huomattuaan kielsi sen ehdottomasti ja jyrkin sanoin. Ikäänkuin minä olisin tehnyt siinä jotain väärää. 16-vuotias uskoi.... Kuitteja meillä kirjoitettiin vain eri pyynnöstä. Tämä tapahtui siis silloin kun kuittipakkoa ei vielä ollut, 80-luvulla.
Ensimmäinen kesätyöpaikka on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Pääasiassa muistelen sitä hymyssä suin.
Oma ensimmäinen kesätyöni oli taidekäsityöläisen kesämyymälässä. Työpaikka löytyi kuulopuheilla, eli äitini kuuli, että hänen tuttunsa oli kuullut, että taidekäsityöläinen ottaa kesäksi työntekijän. Soitin, kävin haastattelussa ja sain paikan. Olin 16-vuotias ja yksin vastuussa kaupan pyörittämisestä. Kauppaa tehtiin satunnaisesti - kyseessä oli pikemminkin taidekäsityönäyttely, joten isoja rahoja kaupassa en pyöritellyt. Työpäivä oli arkisin 6 tuntia ja lauantaina 3 tuntia.
Pääosin kesä meni mukavasti. Naapurihuoneistossa oli myös kesätyöntekijä yksin pyörittämässä vastaavantyyppistä käsityötuotteitten myymälää. Kun oli hiljaista, istuimme kauppojemme portailla nauttimassa auringosta. Sitten kun asiakkaita tuli, mentiin tekemään kauppaa. Vuorotellen, koska yleensä kaikki asiakkaat kävivät molempien myymälöissä. Kielitaitoansakin pääsi käyttämään, turistikaupungissa kun oltiin. Kummassakaan kaupassa ei ollut vessaa eikä sähköä. Kerran päivässä pistimme lapun luukulle vartiksi ja menimme läheiseen kuppilaan vessaan. Ukonilmalla kaupoissa tuli todella pimeää, kun sähkövaloja ei ollut. Mitään työsuhde-etuja meillä ei ollut. Taisin tuoda omat eväät mukanani, vai olisinko elänyt tauolla ostamallani jäätelöllä?
Kuva on Porvoosta, joka ei millään lailla liity tarinaan eikä siinä esiintyvään myymälään. Mutta fiilis on sama! Suosittelen käymään Porvoossa, se on viehättävä kaupunki.
Työnantajani hoiti ilmoitukset, verot ja muut velvoitteet. Palkasta meillä tuli jälkeenpäin kiistaa sikäli, että minulle oli luvattu, että jos naapurikaupan kesätyöläinen (käsityöläiset olivat tuttuja keskenään) saa parempaa palkkaa kuin minä, niin palkkaani korjataan. Ei korjattu. Sain hyvitykseksi yhden taidekäsityön... Muistan vieläkin palkkani, se oli 5 markkaa tunti! Eihän se huima ollut, seuraavana kesänä tuplasin tuntipalkkani, kun olin "normaalissa" kaupassa myyjänä.
Eikä tuossa taidekäsityökaupassa taidettu ihan kaikesta kirjanpitoakaan tehdä: olin itseäni varten kassan tarkistamiseksi kirjoittanut vihkoon aina kun myin jotain, ja käsityöläinen sen huomattuaan kielsi sen ehdottomasti ja jyrkin sanoin. Ikäänkuin minä olisin tehnyt siinä jotain väärää. 16-vuotias uskoi.... Kuitteja meillä kirjoitettiin vain eri pyynnöstä. Tämä tapahtui siis silloin kun kuittipakkoa ei vielä ollut, 80-luvulla.
Ensimmäinen kesätyöpaikka on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Pääasiassa muistelen sitä hymyssä suin.
Tunnisteet:
Haastattelu,
kesätyö,
kirjanpito,
kuitti,
myyntityö,
palkka,
tauot,
työnhaku
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
