Hannen blogi: Kuva surullisesta elefantista

"Mustetahratestissä kannattaa sanoa näkevänsä vaikkapa surullisen elefantin jonkin tavallisen asian sijasta". Tämä kaverini toteamus lukion psykologian tunnin jälkeen tuli mieleeni, kun työpaikkahaun soveltuvuustestissä sain eteeni piirtämistehtävän. Olin yllättynyt siitä, että piirtämistehtäviä edes teetetään muilla kuin ehkä mainos- tai graafisen suunnittelun työnhakijoilla! Olen aina pitänyt piirtämisestä, joten tehtävä oli minulle kuitenkin hyvin mieluisa ja vaihtelua jatkuviin itsearviointeihin. Aloin vain säälillä miettimään niitä henkilöitä, joille piirtäminen on yhtä tuskaa eikä lopputuotoksesta tule lähellekään sitä, mitä omissa mielikuvissa on.

Piirtämistehtävässä jatketaan tehtäväpaperille jo valmiiksi painettuja, hyvin yksinkertaisia kuvioita. Tehtävänannossa ohjeistettiin piirtämään se, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. En alkanut piirtämään surullista elefanttia, mutta en myöskään kliseisiä kukkia, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen useankin kuvion kohdalla. Muuten yritin aidosti piirtää spontaanisti mieleen tulevia asioita, jotka vaihtelivat ihmishahmoista tavaroihin ja maisemanäkymiin.

Testin jälkeen aloin miettiä, millaisiin asioihin testissä kiinnitetään huomiota. Oma veikkaukseni on, että kovin dramaattiset aiheet (kuolema tai väkivalta) eivät varmaankaan ole eduksi (paitsi ehkä taiteilijoilla...) Mainitsemani kliseiset, hyvin arkipäiväiset asiat (autot, talot) eivät myöskään herättäne suurta vaikutusta luovuuden suhteen. Tylsissä seminaareissa piirtelen muistiinpanopapereihin abstrakteja kuvioita, mutta testissä piirsin vain konkreettisia aiheita. Olinkohan liian rajoittunut tehtävän tulkinnan suhteen? Testin ensimmäinen osuus oli periaatteessa aikarajaton, mutta halusin silti olla melko nopea. Lisäsin kuvioihin kuitenkin jonkin verran myös sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät olleet välttämättömiä piirustuksen aiheen ymmärtämiseksi. Ajattelin, että yksityiskohtaisuudesta voisi hyvinkin saada lisäpinnoja.

Aloin selvittämään, mitä piirtämistehtävistä netissä sanotaan. Toteutustavaltaan testi oli Warteggin piirrostesti (mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Warteggin_piirrostesti), mutta testillä on lähteiden mukaan useita tulkintatapoja. Omaan arvaukseeni nähden minulle oli yllätys se, että testiin valmiiksi painettujen kuvioiden symbolinen merkitys on aikoinaan määritelty hyvinkin tarkasti. Netissä tulikin vastaan useita sanomalehtiartikkeleita, joissa ko. testin tieteellisyys kyseenalaistetaan. En tiedä, miten testin teettänyt rekrykonsultti piirroksia käytännössä tulkitsee. Itselle saatavat arviointituloksetkin kun ovat yleensä yhteenveto useammasta tekstistä.

Pidän piirrostehtävää silti melko toimivana osana isoa testikokonaisuutta. Omiin piirroksiini vaikutti voimakkaasti omat lähiajan kokemukseni (keitä ihmisiä olin tavannut, missä olin käynyt ja mitä olen harrastanut). Siinä mielessä voimakkaasti toivon, että testitulkinta ei ole kovin yksioikoinen. Maalitaulun piirtäminen ei välttämättä kerro tavoiteorientoituneisuudesta vaan ehkäpä edellisenä päivänä katsotusta Robin Hood -elokuvasta.

Kuva: freedigitalphotos.net / Sujin Jetkasettakorn

Sallan blogi: Vääriä valintoja

Hesarin työelämä-sivut kirjoitti (27.4.) valinnan vaikeudesta työnhaussa, valitsijan, eli yrityksen kannalta. Ensivaikutelmalla on artikkelin mukaan ratkaiseva vaikutus. Myös asenne ratkaisee, toteaa haastateltava, Timo Vuori. "Ihmiselle voi opettaa mitä tahansa muuta paitsi asennetta". Joskus myös valinta epäonnistuu ja työsuhde päätetään, ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa. Onko ensivaikutelma aina pätevä ratkaisukriteeri?

Yritys on rekrytoimassa uutta työntekijää ja loppusuoralla on kaksi tai kolme tasaväkistä hakijaa. Kuinka valinta tehdään heidän välillään? Itse olen monasti todennut, että paikan saa se joka "parhaiten sopii työhuoneen tapettien väriin". Noin karrikoidusti. Mutta ehkä siitä juuri on kyse, kuvainnoillisesti. Hakijoista on syntynyt jokin mielikuva haastattelijoitten mieliin jo kättelyssä ja useimmat varmaan pohtivat, kuka näistä henkilöistä parhaiten istuu tiimiin, työympäristöön ja siihen todellisuuteen, jonka he tuntevat. Jos työympäristö koostuu rasvaisista haalareista, metallipölystä, melusta ja meininki on hurttia huumoria, voi herätä epäilys, miten ansarikukalta vaikuttava hakija itse viihtyisi. Siksi ensivaikutelmaan luottamisen sijaan soveltuvuusarviointi psykologin haastatteluineen on olennainen. Ja sopii toivoa, että psykologi on selvillä yrityksen todellisuudesta.

Rekrytoinnissa haetaan ihmistä joka sopii tiimiin, tulisi toimeen esimiehen ja työkavereiden kanssa, täydentäisi tiimiä osaamisellaan ja asenteellaan. Tuleva esimies ja hakija - soveltuvuusarvioijan tukemana - saattavat ensitapaamisesta alkaen ajatella, että tässä on match made in heaven (noin ammatillisessa mielessä tietysti), ja näin käykin, kun työsuhde on alkanut. Sitten tulee organisaatiouudistus. Uusi esimies-alainen-työpari ovat kuin eri planeetoilta. Koskaan ei hakijanakaan pidä ottaa työpaikkaa vastaan vain siksi, että tuleva esimies oli niin loistotyyppi. Se voi olla hyvinkin lyhytaikainen ilo!  

Hesarin artikkelissa kirjoitetaan myös virherekrytoinneista. Ihminen voi olla oikea valinta tehtävään, mutta ei organisaatioon ja sen kulttuuriin. Esimies saattaa valita omalta kannaltaan turvallisen mutta yrityksen kannalta huonomman vaihtoehdon hakijoista, pelätessään liian pätevän ihmisen uhkaavan omaa asemaansa. Mitä sitten voi tehdä jos rekrytointi on epäonnistunut? Artikkelin haastatteltavien mukaan keskustelu, työtehtävien muuttaminen, lisäkoulutus ja perehdytyksen parantaminen voivat auttaa. Joskus on pakko päätyä irtisanomaan työntekijä koeajalla. Itse olen esimiehenä oppinut virheistäni sen, että jos uuden tiiminjäsenen koeajan viimeisen viikon miettii, että pitäisikö tehdä jotain kun vielä voi, niin kyllä: pitää. Sinällään koeajalla irtisanominen on todella ikävää. Joskus irtisanottu onneksi pääsee takaisin entiseen työhönsä, mutta ei läheskään aina. Itse työnhakijana käyttäisin koeajalla irtisanoutumista vain määräaikaisen työsuhteen kohdalla. Ei kannata sitoutua esim. vuoden määräaikaisuuteen jos aika tuntuu jo parin viikon jälkeen vankilatuomiolta.

Kuva: freedigitalphotos/Stuat Miles

Hannen blogi: Rehellinen rekryhaastattelu

Välillä alkaa jo korvista pursuamaan ulos vinkit siitä, mitä asioita, termejä yms. tulisi korostaa tai välttää työpaikkahakemuksissa, CV:ssä ja työpaikkahaastatteluissa. Missä on suomalainen rehellisyys ja aitous?

- Kysymys: Kerro jotain itsestäsi. - Vastaus: Tein kaksi tuntia tuota hakemusta. Ettekö te ole siis lukeneet sitä??
- Miksi hait juuri meille? - Arvaa, montako hakemusta olen jo turhaan lähettänyt? Tänä aikana on ammuttava kaikkea, mikä liikkuu.
- Mitkä ovat vahvuuksiasi? - Kaverin kanssa keksittiin eilen tähän hyvä vastaus, mutta en usko siihen itsekään. 
- Mitkä ovat heikkouksiasi? - Mistäköhän aloittaisi...
- Mitä tuloksia olet saanut aikaan? - Jos olisin tehnyt hyvää tulosta, niin en minä nyt tätä paikkaa hakisi.
- Oletko yhteistyökykyinen? - Jos työpaikalla on besser-wissereitä, olen ihan periaatteesta heidän kanssaan eri mieltä, vaikka oikeassa olisivatkin. Lisäksi en jaksa kuunnella kenenkään kalastus-, marjastus-, lenkkeily- tai laihdutusjuttuja.
- Mitä odotat esimieheltäsi? - EVVK, kunhan ei ole narsisti, niuho tai pihi. Hyvistä vitseistä saa plussaa.
- Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? - Sapattivapaalla jossain eksoottisessa maassa.
- Miten kehität itseäsi? - Juuri luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten keski-iässä oppimiskyky heikkenee, kun aivojen "kovalevylle" on jo tallentunut niin paljon tavaraa. Lisäksi olen huomannut, että uusina asioina esitellään asioita, joita oli jo yli 10 vuotta sitten. Eli parempi mennä business as usual...
- Miten entinen esimiehesi kuvailisi sinua? - Ei sillä ole hajuakaan siitä, mitä tein. Mutta varmasti se kehuisi minua, koska haluaa uskotella että teki aikoinaan hyvän rekrypäätöksen. 
- Millainen perhe sinulla on? - Miten tämä liittyy yhtikäs mihinkään? En ole hakemassa parisuhdeneuvojaksi tai lastenhoitajaksi. Mitä johtopäätöksiä tekisitte siitä, jos sanoisin olevani vaikkapa mummotunnelin vakkari tai avioeroa viikko sitten juhlistanut?
- Mitä kysymyksiä haluat esittää meille? - Miten suuri osa tuloskehityksestänne on johtunut aidosta kehittymisestä ja miten suuri osa irtisanomisista?

Kuva: freedigitalphotos.net

Roosan blogi: pettymyksen tilitystä

Sain tänään vastauksen yhteen hakuun… ja torjuntahan se sieltä tulla pamahti! Syyksi sanottiin, että valittu hakija on ollut jo aiemmin talossa töissä ja tuntee talon tavat sekä tuotteet entuudestaan.  Kuulemma ”näin nopealla rekrytointitarpeella tämä oli se suurin valintakriteeri.”  Ahaa, no onhan se totta, että jos joku osaa jo homman niin miksi hakea uutta. Mutta, eihän se, että on ollut aiemmin talossa jollain muulla osastolla töissä tarkoita, että osaisi tämän uudenkin homman paremmin? No, mitäpä tätä sen enempää puimaan, onhan tuokin syy.

Ajattelin kuitenkin tällä kertaa tehdä jotain toisin, ja pyysin puhelimessa ollessamme johtajalta vähän enemmän palautetta. Kysyin nimittäin olisiko hänellä vinkkejä minulle työnhakuun ja missä asiassa voisin esimerkiksi petrata. I know, walking on dangerous ground… Ja vastaukseksi sainkin iskun vyön alle. Tai sellaisena minä sen ainakin otin. Minun olisi nimittäin hänen mukaansa pitänyt haastattelussa kysyä enemmän työnkuvaan liittyviä kysymyksiä. Ilmeisesti olin jättänyt vääränlaisen kuvan hänelle, etten olisikaan ollut niin kiinnostunut itse tehtävästä. Muistaakseni kysyin haastattelussa peräti neljä kysymystä työn sisältöön ja toimintaympäristöön liittyen. Muistan sen, koska minulla oli kysymyslista mukana. Ilmeisesti hänen mukaansa niitä olisikin pitänyt olla vielä enemmän. Mutta miksi sitten pääsin haastattelun jälkeen jatkoon soveltuvuustesteihin, jos olin antanut käsityksen, etten olisikaan tarpeeksi kiinnostunut? Vai olisiko minun pitänyt kysyä neljän tunnin soveltuvuusarvioinneissakin jotain lisää?

Jälleen kerran, mitä sitä miettimään, kun en koskaan kuitenkaan saa tietää totuutta. Jotenkin tuli tästä kaikesta yrittämisestä ja turhautumisesta sellainen ”tsup” -tunne, mutta en ole oluen ystävä…

Kuva: FreeDigitalPhotos.net