Hannen blogi: Viestintä, viestintä ja viestintä

Opiskeluaikana ajattelin, että viestintä on vain ekstrasosiaalisten ja ekstroverttien hommaa, joka ei koskisi minua. Olin lukioikäisenä tulkinnut itseni introvertiksi, ja ajattelin että asiaa ei voi mitenkään muuttaa. Kuitenkin tämän päivän Hesarissakin (D4-D5) todetaan, että jako ekstro- ja introvertteihin on turhan yksinkertaistava.

Onneksi heti ensimmäinen "oikea" työpaikkani osoitti, että erilaiset viestintämuodot ovat elintärkeä osa työelämää eikä niitä pääse karkuun. Olen myös oppinut pitämään ryhmätöistä ja esitysten pitämisestä, kunhan ne eivät ole jokapäiväisiä.

Viestintä ei ole vain erityisten viestintäammattilaisten yksinoikeus, vaan viestinnän tärkeys koskee kaikkien töitä. Minun pitää osata viestiä, mitä olen tehnyt ja tekemässä, mitä aion tehdä ja miksi teen niin. Lisäksi minun pitää ymmärtää hyvinkin monenlaisten ihmisten tavoitteita ja tarkoitusperiä. Viestinnän merkitys korostuu, kun asioista ollaan erimielisiä. Usein erimielisyyden takana voi olla, että asioita tai termejä ei ymmärretä samalla tavalla, asiaa katsotaan eri näkökulmista ja näkökulmien arvoa painotetaan eri tavoin. Näiden erojen esille tuonti ja ymmärtäminen ovat loppujen lopuksi viestintää.

Tärkein kysymys viestinnässä on "Mitä sitten?" Ei riitä, jos kerrotaan paljon faktoja, mutta ei kerrota mitä faktoista voi seurata. Tästä olen yllättävän usein joutunut keskustelemaan vanhemman kollegani kanssa. Hän raportoi mielellään ja yksityiskohtaisesti faktoja, mutta joudun usein pumppaamaan häneltä näkemystä, mitä faktoista seuraa ja mihin ne vaikuttavat. Hänellä tuntuu olevan kuvitelma, että hänen raporttiensa lukijat tekevät samat johtopäätökset kuin hän itsekin. Erään laskelman tuloksen olin tulkinnut jopa päinvastaiseksi kuin se oikeasti oli. Asiaa ei oltu viestitty oikein!

Kaiken kaikkiaan näen, että viestintätaitojen oppiminen on ollut yksi suurimpia saavutuksiani työurani aikana. Toisaalta näen, että juuri viestinnässä minulla on eniten kehittymistarpeita. Paria rekrykonsulttia hieman ihmetytti tämä logiiikkani. Ehkä he näkivät viestinnän merkityksen liian kapeasti...

Kuva: freedigitalphotos.net / bplanet

Hannen blogi: Kuva surullisesta elefantista

"Mustetahratestissä kannattaa sanoa näkevänsä vaikkapa surullisen elefantin jonkin tavallisen asian sijasta". Tämä kaverini toteamus lukion psykologian tunnin jälkeen tuli mieleeni, kun työpaikkahaun soveltuvuustestissä sain eteeni piirtämistehtävän. Olin yllättynyt siitä, että piirtämistehtäviä edes teetetään muilla kuin ehkä mainos- tai graafisen suunnittelun työnhakijoilla! Olen aina pitänyt piirtämisestä, joten tehtävä oli minulle kuitenkin hyvin mieluisa ja vaihtelua jatkuviin itsearviointeihin. Aloin vain säälillä miettimään niitä henkilöitä, joille piirtäminen on yhtä tuskaa eikä lopputuotoksesta tule lähellekään sitä, mitä omissa mielikuvissa on.

Piirtämistehtävässä jatketaan tehtäväpaperille jo valmiiksi painettuja, hyvin yksinkertaisia kuvioita. Tehtävänannossa ohjeistettiin piirtämään se, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. En alkanut piirtämään surullista elefanttia, mutta en myöskään kliseisiä kukkia, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen useankin kuvion kohdalla. Muuten yritin aidosti piirtää spontaanisti mieleen tulevia asioita, jotka vaihtelivat ihmishahmoista tavaroihin ja maisemanäkymiin.

Testin jälkeen aloin miettiä, millaisiin asioihin testissä kiinnitetään huomiota. Oma veikkaukseni on, että kovin dramaattiset aiheet (kuolema tai väkivalta) eivät varmaankaan ole eduksi (paitsi ehkä taiteilijoilla...) Mainitsemani kliseiset, hyvin arkipäiväiset asiat (autot, talot) eivät myöskään herättäne suurta vaikutusta luovuuden suhteen. Tylsissä seminaareissa piirtelen muistiinpanopapereihin abstrakteja kuvioita, mutta testissä piirsin vain konkreettisia aiheita. Olinkohan liian rajoittunut tehtävän tulkinnan suhteen? Testin ensimmäinen osuus oli periaatteessa aikarajaton, mutta halusin silti olla melko nopea. Lisäsin kuvioihin kuitenkin jonkin verran myös sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät olleet välttämättömiä piirustuksen aiheen ymmärtämiseksi. Ajattelin, että yksityiskohtaisuudesta voisi hyvinkin saada lisäpinnoja.

Aloin selvittämään, mitä piirtämistehtävistä netissä sanotaan. Toteutustavaltaan testi oli Warteggin piirrostesti (mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Warteggin_piirrostesti), mutta testillä on lähteiden mukaan useita tulkintatapoja. Omaan arvaukseeni nähden minulle oli yllätys se, että testiin valmiiksi painettujen kuvioiden symbolinen merkitys on aikoinaan määritelty hyvinkin tarkasti. Netissä tulikin vastaan useita sanomalehtiartikkeleita, joissa ko. testin tieteellisyys kyseenalaistetaan. En tiedä, miten testin teettänyt rekrykonsultti piirroksia käytännössä tulkitsee. Itselle saatavat arviointituloksetkin kun ovat yleensä yhteenveto useammasta tekstistä.

Pidän piirrostehtävää silti melko toimivana osana isoa testikokonaisuutta. Omiin piirroksiini vaikutti voimakkaasti omat lähiajan kokemukseni (keitä ihmisiä olin tavannut, missä olin käynyt ja mitä olen harrastanut). Siinä mielessä voimakkaasti toivon, että testitulkinta ei ole kovin yksioikoinen. Maalitaulun piirtäminen ei välttämättä kerro tavoiteorientoituneisuudesta vaan ehkäpä edellisenä päivänä katsotusta Robin Hood -elokuvasta.

Kuva: freedigitalphotos.net / Sujin Jetkasettakorn

Veeran blogi: Mitä viestit itsestäsi?

 

Valmistautumattomuus on merkittävä syy haastattelussa epäonnistumiseen, kertovat rekrytoijat. Career Builderin tutkimuksen mukaan haastattelussa epäonnistumisen syitä ovat muun muassa huono katsekontakti (67 %), hymyilemättömyys (38 %) ja levoton liikehdintä (33 %). Kyse on hakijan sanattomasta viestinnästä, jolla on paljon merkitystä haastattelussa.

Haastatteluun on valmistauduttava. Yrityksestä ja sen toiminnasta on etsittävä lisätietoa. Samalla on mietittävä omat alustavat kysymykset haastatteluun. Nyt viimeistään kannattaa miettiä omaa sanatonta viestintää, jota ei aina edes tule tarpeeksi tiedostaneeksi. Sanattoman ja sanallisen viestinnän on tuettava toisiaan, jotta haastattelijat saavat hakijasta ja hänen ammattitaidostaan vakuuttavan ja luotettavan käsityksen.

Sanaton viestintä (ilmeet, eleet, kehonkieli, kättely, pukeutuminen jne.) jää välillä liian vähälle huomiolle. Se on yksi asia, johon haastattelija (t) kiinnittävät huomiota sanallisen viestinnän ohella. Haastateltavan viestintä voi herättää monenlaisia tunteita rekrytoijissa. Näitä tuntemuksiaan haastattelija analysoi haastattelussa ja sen jälkeen. Ei ole mikään ihme, että hakijaa haastattelee useampi kuin yksi henkilö, jotta saadaan muodostettua monipuolinen kuva haastateltavan persoonan sopivuudesta ja pätevyydestä tehtävään ja työyhteisöön.

Pahimmat sanattoman viestinnän karikot haastattelussa välttää, kun hyvissä ajoin ennen haastattelua muistaa pohtia muun muassa seuraavia asioita:

• läsnäolon merkitys
• käsien liikkeet
• istuma-asento
• katsekontakti
• kättely

ja vastatessa pitää myös tarkkailla haastattelijoiden sanatonta viestintää. Haastattelun jälkeen kannattaa istahtaa kirjaamaan ylös omat ajatukset ja tuntemukset kuten haastattelijakin tekee sinun lähdettyäsi ja peilaa sinun suoritusta tehtävälle asetettuihin kriteereihin. Jos jokin asia kaipaa selvitystä, kirjaa se myös ylös. Mieti onnistuitko luomaan hyvän ja luontevan kontaktin haastattelijaan tai haastattelijoihin ja olitko oma itsesi tilanteessa. Näitä asioita sinustakin kirjataan ylös.

 

 

Vuosia sitten epäonnistuin eräässä haastattelussa. Haastattelijoita oli neljä, joista yksi oli hakijan tuleva esimies ja rekrytointiyrityksen edustajia. Heistä pari esitti esimiehen ohella kysymyksiä ja yksi ainoastaan tarkkaili. Olin huonosti valmistautunut, sillä en ollut vuosiin käynyt työhaastattelussa. Onneksi takaiskuista ja työhaastattelukokemuksista oppii, kun ne muistaa käsitellä haastattelun jälkeen. Haastattelijalta saatu palaute auttaa valmistautumaan paremmin seuraavaan haastatteluun.

Me Hissipuhe -ryhmäläiset teimme työhaastatteluharjoituksen, jossa jokaiselle esitettiin erilaisia kysymyksiä ja annettiin palautetta niin vastauksista kuin sanattomasta viestinnästä toinen toisillemme. Motivaatio ja innostus ovat ratkaisevia työhaastattelussa, joten molempien osapuolten sanattoman ja sanallisen viestinnän merkitys on suuri niin uutta työntekijää etsivälle yritykselle kuin hakijallekin.

Suosittelen katsomaan sosiaalipsykologin Amy Cuddyn TED Talk  -videoon sanattomasta viestinnästä ja sen merkityksestä.

Muita linkkejä: Viestinnän tietoaines Aalto-yliopisto, Unspoken Secrets of Job Interviewing Quintcareers, Puuttuva lenkki


Kuva: freedigitalphotos.net