Hannen blogi: Viestintä, viestintä ja viestintä

Opiskeluaikana ajattelin, että viestintä on vain ekstrasosiaalisten ja ekstroverttien hommaa, joka ei koskisi minua. Olin lukioikäisenä tulkinnut itseni introvertiksi, ja ajattelin että asiaa ei voi mitenkään muuttaa. Kuitenkin tämän päivän Hesarissakin (D4-D5) todetaan, että jako ekstro- ja introvertteihin on turhan yksinkertaistava.

Onneksi heti ensimmäinen "oikea" työpaikkani osoitti, että erilaiset viestintämuodot ovat elintärkeä osa työelämää eikä niitä pääse karkuun. Olen myös oppinut pitämään ryhmätöistä ja esitysten pitämisestä, kunhan ne eivät ole jokapäiväisiä.

Viestintä ei ole vain erityisten viestintäammattilaisten yksinoikeus, vaan viestinnän tärkeys koskee kaikkien töitä. Minun pitää osata viestiä, mitä olen tehnyt ja tekemässä, mitä aion tehdä ja miksi teen niin. Lisäksi minun pitää ymmärtää hyvinkin monenlaisten ihmisten tavoitteita ja tarkoitusperiä. Viestinnän merkitys korostuu, kun asioista ollaan erimielisiä. Usein erimielisyyden takana voi olla, että asioita tai termejä ei ymmärretä samalla tavalla, asiaa katsotaan eri näkökulmista ja näkökulmien arvoa painotetaan eri tavoin. Näiden erojen esille tuonti ja ymmärtäminen ovat loppujen lopuksi viestintää.

Tärkein kysymys viestinnässä on "Mitä sitten?" Ei riitä, jos kerrotaan paljon faktoja, mutta ei kerrota mitä faktoista voi seurata. Tästä olen yllättävän usein joutunut keskustelemaan vanhemman kollegani kanssa. Hän raportoi mielellään ja yksityiskohtaisesti faktoja, mutta joudun usein pumppaamaan häneltä näkemystä, mitä faktoista seuraa ja mihin ne vaikuttavat. Hänellä tuntuu olevan kuvitelma, että hänen raporttiensa lukijat tekevät samat johtopäätökset kuin hän itsekin. Erään laskelman tuloksen olin tulkinnut jopa päinvastaiseksi kuin se oikeasti oli. Asiaa ei oltu viestitty oikein!

Kaiken kaikkiaan näen, että viestintätaitojen oppiminen on ollut yksi suurimpia saavutuksiani työurani aikana. Toisaalta näen, että juuri viestinnässä minulla on eniten kehittymistarpeita. Paria rekrykonsulttia hieman ihmetytti tämä logiiikkani. Ehkä he näkivät viestinnän merkityksen liian kapeasti...

Kuva: freedigitalphotos.net / bplanet

Hissipuheen teemakirjoitus: Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten

Hanne ja Salla muistelivat kokemuksia työpaikkojen pikkujouluista.

Salla:
Parhaat pikkujoulut oli aikanaan yhdessä firmassa, jossa ei koskaan ollut pikkujouluja vaan sambakarnevaalit tai avaruusbileet yms. Eikä koskaan kinkkua ja laatikoita. Huonoimmat bileet oli juuri niitä jäykistelybileitä, joissa ei juuri edes ollut mitään ohjelmaa. Omalla tavallaan kivoja oli myös omissa tiloissa talkoovoimin järjestetyt pienet bileet.

Hanne: 
Myös minä sain tarpeekseni jouluaiheisista joulujuhlista peruskoulun aikana. Itse asiassa kaikissa valmistumisen jälkeisissä työpaikan pikkujouluissa on ollut jokin teema. Ja mitä kreisimpi teema, sen parempi. On tullut myös havaittua, että teemaan kuin teemaan liittyen saa edulliset vaatteet H&M:ltä. Ei tarvitse välttämättä kirppareilla käydä tai saatikka vuokrata erikoispukua. Tulipa muuten sekin mieleen, että opiskeluajan työpaikoissa ei ollut koskaan pikkujouluja. Matalapalkkatyöpaikoissa ei anneta työntekijöille edes sitäkään iloa...

Kävin kerran ennen joulua kokouksessa firmassa, jossa naistyöntekijät olivat kuulemma kiiruhtamassa kampaajalle hankkimaan pikkujoulukampausta. Kuulosti aika jäykälle menolle. Varmaan tanssivat juhlissa vielä jotain paritansseja, joita inhoan yli kaiken. 

Pikkujoulut vaihtelevat firmoissa myös sen mukaan, miten myöhään pomot ovat menossa mukana.  Edellisessä firmassa pomot halusivat lähteä kotiin jo ennen keskiyötä (vaikka mun mielestä siinä firmassa ei ollut mitään känniörveltäjiä, joita olisi tarvinnut vältellä). Sitä edeltävässä työpaikassa taas tuntui, että juuri pomot olivat aina eniten maistissa ja tappiin asti.

Nythän on ollut mediassa juttuja siitä, tuleeko pikkujoulut jättää firmassa väliin, jos firmassa on ollut yt-neuvotteluita. No ei pidä! Pikkujoulut voi pitää halvallakin budjetilla. Persoonallinen idea paikkaa kengännauhabudjettia helposti. Ja jos joku työntekijä alkaa valittaa siitä, että firmassa käytetään rahaa pikkujouluihin samalla kun leikataan työtunteja, niin on aika ikävä ihminen...

Hauskoja pikkujouluja kaikille sekä työ-, perhe- että kaveripiirissä! Pikkujoulut on kiva tapa kiittää itseään menneen vuoden aherruksesta - oli se sitten työtä tai työnhakua!

Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic

Hannen blogi: Työpaikan kaikki tyypit

Salla pohdiskeli antamaansa vaikutusta työpaikalla. Itse olen pohdiskellut uusista työkavereistani 1,5 kuukauden aikana saamaani vaikutelmaa. Kuvailen tässä Lumikista mallia ottaen seitsemän työkaverityypin esimerkit.

1. Avulias
Auttaa hirveästi, kun työpaikan tukihenkilöstö on motivoitunut työtehtäväänsä ja oma-aloitteisesti antaa apua. Liian usein työpaikoilla on tullut vastaan sihteereitä, jotka pitävät itseään ylikoulutettuina tehtäväänsä ja ovat koko ajan liian "kiireisiä" auttamaan yhtään missään.


2. Asian vierestä puhuja
Omat hermot eivät meinaa millään riittää, kun kollega pitää luennon aiheista B-D, kun olen mennyt kysymään asiaa A. Luennon jälkeen olen itse niin kuitti, että en jaksa toista kertaa kysyä asiasta A. Vierestä puhuja tietysti ottaa nokkiinsa, jos keskeyttää luennon ja yrittää tarkentaa, mistä asiasta oli kysymässä.

3. Mukava mutta kriittinen
Ehkä niitä parhaita työkaverityyppejä. Henkilön kanssa on helppo tulla toimeen, mutta henkilö ei pelkää antaa kritiikkiäkään. Kritiikki esitetään olennaisiin asioihin, asiallisesti ja perustellen eikä henkilöön kohdistuvana.

4. Perusasioiden opettaja
Asian vierestä puhujan lisäksi aikasyöppö on henkilö, joka kertoo suurena uutisena asioita, jotka ovat taatusti ennestään tuttuja keski-ikäiselle työntekijälle, vaikka uusi juuri kyseisessä työpaikassa olisikin. Esimerkiksi liikesalaisuus ei ole tässä iässä mitenkään uusi juttu... Kieltämättä olen alkanut välttelemään kyseistä "opettajaa" enkä missään nimessä kysy juuri häneltä neuvoja...

5. Hymyilevä toimari
En tiedä onko tämä omalta kohdaltani vain sattumaa, mutta toimitusjohtajat tuntuvat hymyilevän muita työkavereita enemmän. Toki toimarit ovat usein menossa talon ulkopuolella, joten harvoin työpaikalla käydessään he ehkä haluavat hymyilyllä luoda hyvää ilmapiiriä. Mikäs siinä, kyllä sitä hymyilevää pomoa aina mieluummin katsoo kuin yrmyä tapausta.

6. Konservatiivi
Usein yllätyn miten nuoretkin kollegat voivat olla konservatiivisia ja ennakkoluuloisia esimerkiksi vieraita kulttuureita tai sukupuolitasa-arvoa kohtaan. Missä ihmeen tynnyreissä he ovat eläneet? Konservatiivi ei myöskään ole kiinnostunut uuden työkaverin osaamisesta ja kokemuksesta, vaan olettaa että tämä tekee työt vain ja ainoastaan sillä tavalla, kuin firmassa on "aina" tehty.

7. Luottaja
Luottaja on konservatiivin vastakohta ja nimenomaan odottaa uudelta työntekijältä uudenlaisia ideoita ja näkemyksiä. Hän ei vahtaa joka pikkuasiaa, vaan luottaa että homma tulee hoidetuksi. Luottaja on avoin hieman poikkeavillekin ideoille tai ainakin käy niistä mielellään keskustelua.

Uudella työpaikallani ei ole tullut vastaan vielä Pehmentyjää, joka on aluksi hieman ennakkoluuloinen ja jopa tyly uudelle työntekijälle. Yhteistyön myötä pehmentyjä alkaa ymmärtämään uutta työntekijää ja tämän tuomaa lisäarvoa työpaikalle. Joissakin pehmentyjissä olen myös havainnut, että alun tylyys voikin olla hyvin kuivaa huumorintajua, josta olen ajan myötä alkanut jopa pitämään.

Kuva: Disney

Veeran blogi: Valmistaudu esittämään kysymyksiä

Voit onnitella itseäsi, kun saat kutsun työhaastatteluun. Olet siis onnistunut työnhakupapereiden laatimisessa ja osaamisesi markkinoinnissa. Seuraava askel on valmistautua haastatteluun. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jokainen haastattelu on erilainen. Jokaisesta rekrytointiprosessista ja haastattelusta saa arvokasta kokemusta.

 

Uuden työntekijän rekrytointiprosessi on molempien osapuolien näkökulmasta investointi tulevaisuuteen. Työpaikkailmoittelu on työnantajamielikuvan rakentamista ja –viestintää, jolla halutaan löytää parhaat mahdolliset osaajat. Työntekijä (Minä Oy) tarjoaa taitojaan ja aikaansa, josta työnantaja (Yritys Oy) maksaa palkkaa ja odottaa tuloksia, jotka vaikuttavat positiivisesti yrityksen liiketoimintatulokseen ja sen kannattavuuteen. Viimeistään jokaisen työhaastattelun lopussa on mahdollisuus tehdä potentiaaliselle työnantajan edustajille muutamia kysymyksiä ja varmistaa oma kiinnostus yrityksessä olevaan avoimeen tehtävään.

Haastattelu on molemmille osapuolille vuorovaikutus- ja tiedonhankintatilanne. Molemmat osapuolet haluavat tehdä hyviä päätöksiä oman tulevaisuutensa kannalta. Tilaisuus kannattaa hyödyntää ja valmistautua siihen ennakolta. Rekrytoijan kysymyksiä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Niistä voi saada hyviä lisäkysymysaiheita haastattelutilanteessa. Lähes aina haastattelun lopussa työnhakijalle on varattu aikaa esittää omia kysymyksiä, joten muista valmistella ainakin muutamia kysymyksiä ennakkoon.

 

Työsuhteet voivat jäädä lyhytaikaisiksi, jos työnhakijat eivät ole riittävästi haastatelleet työnantajan edustajia työnhakutilanteessa. Muutamien viikkojen tai kuukausien kuluttua he huomaavat etsivänsä uutta työpaikkaa. Itselleni on aina ollut tärkeää haastattelussa saada käsitys muun muassa potentiaalisen työantajayrityksen kulttuurista ja arvoista sekä työn vastuista. Niiden kohdatessa molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Siksi on tärkeää esittää avoimia kysymyksiä ja välttää kyllä/ei –kysymyksiä. Eikä kannata pelätä hiljaisuutta ja epäröintiä, jonka kysymyksesi saattaa aiheuttaa vastapuolelle. Työhaastattelu on vuorovaikutustilanne, jossa mitataan molempien osapuolien luottamusta ja avoimuutta. Mitä paremmin luottamus ja avoimuus haastattelussa toteutuu, sitä parempi lopputulos molemmille osapuolille.

Avoimilla kysymyksillä olen yrittänyt selvittää, millainen yritys- ja johtamiskulttuuri vallitsee ja näkyy arjessa eli pyytää käytännön esimerkkejä. Tulevalta esimieheltänikin kannattaakin kysyä esimerkiksi: ”Millainen olet esimiehenä?”, ”Millaisen henkilön kanssa et halua työskennellä?”, ”Millaisena palautteenantaja pidät itseäsi?”, ”Millaista palautetta olet saanut alaisiltasi?”. Työn sisällön ja vastuiden selvittäminen on tärkeää, jotta ymmärtää mihin on sitoutumassa. Tätä voi selvittää kysymällä: ”Millainen on tyypillinen työpäivä?”, ”Millaista työskentelytyyliä odotatte työntekijöiltänne?”, ”Miten onnistumistani arvioidaan tai mitataan?”

 

Jos jokin asia jää kysymyksistä huolimatta epäselväksi, kannattaa soittaa ja kysyä. Suomalainen sananlaskukin sanoo, että "Ei kysyvä tieltä eksy". Siitä on hyötyä itsellesi ja työnantajakin arvostaa asennettasi. Parasta käyttää kaikki mahdollisuudet esittää omia kysymyksiä työnantajalle, jotta teet oikeita päätöksiä omasta tulevaisuudestasi. Jos et tule valituksi, kysy siitäkin. Saat itsellesi arvokasta palautetta. Osa rekrytoijista on valmistautunut antamaan palautetta. Joskus rekrytoija ei ole ollut valmistautunut palautteen antamiseen. Se on kieltämättä hämmästyttänyt, kun puolin ja toisin prosessiin on käytetty aikaa. 

 

Kuva: freedigitalphotos.net