Sallan blogi: Kuherruskuukauden jälkeistä elämää

Olen ollut uudessa työpaikassani jo useita viikkoja, ja olen huomannut että ns. kuherruskuukausi on päättymäisillään. Tuo noin 2-4 kuukautta kestävä ajanjakso, jolloin kaikki vielä muistavat että olet uusi tyyppi työyhteisössä, ja haluavat kuunnella tuoreita ajatuksiasi ja oppia sinulta ja sinusta.

Kuherruskuukausi päättyy jossain vaiheessa siihen, että uskalletaan näyttää erimielisyyttä, tai sanoa, että ei tuo ole ennenkään toiminut, arvostella tekemisiäsi tai sanomisiasi - tai kuuntella sinua ja hyväksyä mielipiteesi oikeana. Olet siis sulautunut osaksi porukkaa, sosialisoitunut, kuten Työpisteen artikkelissa kerrotaan.

Artikkelin mukaan työntekijä sosiaalisoituu, sovittamalla ennakko-odotuksensa todellisuuteen. Näin todellakin käy. Koskaan ei ulkopuolelta katsoen voi tietää, mitä oikeasti on odottamassa uudessa organisaatiossa. Millaisia ovat työpaikan ihmissuhteet, ketkä ovat väleissä ja ketkä eivät. Kuka on se, joka on aika kaikkea vastaan, kuka innostuu, ketä pomot kuuntelevat. Niitä asioita sitten on syytä selvittää varovasti ja monipuolisesti, muodostamatta liian hätäisiä johtopäätöksiä.

Omassa tapauksessani sosialisoitumista organisaatioon rajoittaa tietoisuus työn päättymisestä ensi keväänä. Huomaan välillä puhuvani töistä ikäänkuin olisin niitä tekemässä vielä silloinkin, kun en todennäköisesti enää ole. Välillä taas sanon, että kun TE ensi syksynä mietitte sitä tai tätä, niin vastapuoli suorastaan hätkähtää: heille asia ei olekaan niin selvänä mielessä kuin määräaikaisella vuokratyöntekijällä...

Linkin takaa löytyy myös muuta aineistoa uuden työsuhteen aloittamisesta, kuten perehdytyksen muistilista.
Kuva: työpiste-sivusto/ttl.
http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Sosialisaatio_kuherruskuukausi_tyopaikan_kanssa.aspx

Sallan blogi: Uutena uudessa työpaikassa

Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat jo vierähtäneet vauhdilla. Olen päässyt jo melko hyvin sisään työtehtäviini, mutta perehdytys on ollut aika vaatimatonta. Onneksi osastollani on avuliaita ihmisiä, vaikka huomaankin, että uuden ihmisen auttaminen on heille stressaavaa, kun olisi ne omatkin työt hoidettavana.

Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.

Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.

Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.

http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx

Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.

Kuva: freedigitalimages.com/bplanet