Sallan blogi: Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita

Valmistaudun henkisesti kehityskeskusteluuni,  joka on uuden esimiehen kanssa ensi viikolla. Olen nyt ollut nykyisessä työssäni puolisentoista vuotta ja esimiehen vaihduttua nyt vuodenvaihteessa on hän minulle jo kolmas esimies tässä yrityksessä.

Sinällään esimiehen vaihtuminen ei ole mitenkään outo tapahtuma työurallani. Tyypillisesti on ollut niin, että yhden esimiehen kesto oli 1 vuosi ja sen jälkeen taas organisaatio muuttui tai esimies lähti yrityksestä.

Nykyisessä työpaikassani kahden ensimmäisen esimiehen kanssa ehdin pitää yhdet kehityskeskustelut, jossa käytiin läpi toiveitani työn sisällön ja uran suhteen ja sovittiinkin joistakin asioista palkkakehitykseen ja koulutuksiin liittyen. Sitten esimies vaihtui ja taas aloitettiin kaikki alusta uudelleen. Sopimuksista ei pidetty kiinni sikäli, että ne olisivat siirtyneet seuraavalle esimiehelle edes tiedoksi. 

Tuntuu hassulta jälleen kerran puolentoista vuoden sisällä aloittaa sama keskustelu alusta uudelleen: mitä minä haluan työltäni ja uraltani, millaiset työtehtävät minua kiinnostavat, mikä minua motivoi, missä haluaisin olla esimerkiksi viiden vuoden kuluttua, millaista koulutusta siihen tarvitsen ja niin edelleen. Mutta pakkohan se on, koska esimiehet eivät ole ajatusten lukijoita.

Sen olen havainnut esimerkiksi eräässä aiemmassa työssäni. Yks kaks yllättäen kuulin, että oli perustettu uusi positio, ja että siihen oli talon ulkoa jotain kautta rekrytoitu ihminen. Kun näin mikä tuo työtehtävä oli, huomasin että kyseinen työtehtävä olisi kiinnostanut minuakin, mutta kun en tiennyt sitä olevankaan, en osannut ilmaista kiinostustani kyseistä työtehtävää kohtaan.

Sanoin esimiehelleni, että olisin voinut olla tästä kiinnostunut ja hän oli hämmästynyt, että kuinka ei tullutkaan mieleen, että minäkin olisin voinut siihen hakea ja olla sopiva. Toisaalta voi tietysti kysyä, että miksi paikka ei ollut julkisesti haussa.

Toiveeni vaihtaa hommia ei ollut tullut kehityskeskustelussa puheeksi, vaikka olin jo pitempään ajatellut, että olisi aika vaihtaa hommia. Esimies ei ole siis ole ajatustenlukija ja jos jotakin muutosta urallensa toivoo, niin se täytyy todellakin itse tuoda ilmi. 

Suosittelen lämpimästi muillekin sitä, että kehityskeskustelussa mutta miksei myös muissakin yhteyksissä kannattaa avoimesti keskustella toiveistaan ja tavoitteistaan esimiehen kanssa ja ehkä myös hänen esimiehensä kanssa, jotta tilaisuuden tullen sinut voidaan huomioida organisaatiomuutoksissa ja uusia tehtäviä täytettäessä.

Tietysti kaikki lähtee siitä, että itse osaa määritellä sen mitä haluaa. Se ei aina ole niin helppoa. Siinäpä seuraavan blogin aihe.

Kuva stockimages/freedigitalphotos.net

Sallan blogi: Työkykygurun burnout

Kauppalehti Optiossa oli juttu työkykygurun burnoutista.

Itse en ole burnoutia kokenut, mutta tunnen muutamankin henkilön, jotka ovat olleet burnout-sairaslomalla. Ja välillä aina näkee työkavereita, joiden jaksamisesta on huolissaan. Olenpa jollekulle sanonutkin, että hellitä vähän. Yksikään työ ei voi olla sen arvoista, että menettää terveytensä.

Työhyvinvoinnin professori Marja-Leena Manka miettii oman burnoutinsa syitä ja yleisemminkin sitä, minkä vuoksi työntekijät sairastuvat burnoutiin:

"Toisaalta työtehtävien tärkeysjärjestys voi olla väärä. Teetkö tehtäviä, joiden takia sinut on työhön palkattu vai hukutatko aikasi kiireellisiin töihin, jotka automaattisesti tulevat pöydällesi? Paine saattaa kapeuttaa tarkkaavaisuutta, jolloin ei edes pysty priorisoimaan asioita", hän kirjoittaa.

Entä jos työelämän ongelmaa ei voi ratkaista eikä asennetta, tavoitteita tai tärkeysjärjestystä muuttaa? Silloin on Mankan mukaan olemassa vielä se keino, että hankkii voimia joltain muulta elämänalueelta.

Erään tutkimuksen mukaan kaikkein kuormittuneimpia ovat henkilöt, joilla on korkeat ja abstraktit töitä koskevat tavoitteet ja vähiten kuormittuneita ne, joilla on korkeat tavoitteet harrastuksissaan.

Kauppalehti Option artikkeli

Pitäisikö siis mieluummin asettaa tavoitteet korkealle harrastuksissa? Itse kyllä olen usein todennut omista harrastuksistani, että onneksi ei ole leipä tästä kiinni, saa rauhassa olla huono...

Kuva: jobat.be