Lukijoiden kertomuksissa pahoinvointi johtui enimmäkseen kiusatuksi tulemisesta. Pomo simputti, työkaverit syrjivät ja yhtä alainenkin kiusasi. Toivottavasti mahdollisimman moni Hesarin lukija havahtui miettimään omaa työpaikkaansa ja työkavereitaan sillä ajatuksella, että kiusataanko meillä ja voinko itse tehdä jotain. Mutta pystyykö näille asioille tekemään muuta kuin kärsimään hiljaa, hakeutumaan sairaslomalle tai irtisanoutumaan? Kiusattujen puolustajilla on riski tulla itsekin leimatuksi ja kiusatuksi.
Itse en koe tulleeni kiusatuksi tähänastisella urallani, mutta epäasiallista kohtelua - sekä itseäni että muita kohtaan - kyllä olen tunnistanut. Harvoin kuulee, että kiusaaja tai simputtava esimies olisi saanut lähteä, mutta yhden tällaisen esimerkin tiedän. Siinä yrityksessä koko osaston väki yksissä tuumin meni toimitusjohtajan luo ja sanoi, että jollei osaston esimiestä siirretä muihin tehtäviin, niin seuraa joukkoirtisanoutuminen. Esimies siirrettiin. Joskus näinkin.
Toinen yleinen syy pahoinvointiin on liiallinen mutta myös liian vähäinen työmäärä. Liika työnteko voi romahduttaa terveyden, jonka jälkeen työkaverit joutuvat ottamaan kantaakseen sairastuneenkin työtaakan. Ja kierre jatkuu. Yritykset harrastavat ns. corporate anorexiaa, kulut - henkilöstö - on vedetty niin vähiin ja tiukille, että pienikin häiriö voi halvaannuttaa koko organisaation. Nyt keväällä osinkojen jaon aikaan mietin taas olisiko yritysten viisaampaa jättää osingot pienemmiksi ja palkata lisää väkeä - ehkä ne osingot olisivat jatkossa isompia.
Artikkelin haaastatteleman asiantuntijan Anu Järvensivun mukaan "kaikkein yksinkertaisin keino olisi toista ihmistä arvostava kohtelu. Sen pitäisi olla erittäin helppoa, mutta silti se tuntuu olevan ihmiskunnalle äärimmäisen vaikeaa." Totta, eipä tarvitse kuin avata TV iltauutisten aikaan niin voi todeta saman.
Kuva: freedigitalphotos.com/Stuart Miles
