Sallan blogi: Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita

Valmistaudun henkisesti kehityskeskusteluuni,  joka on uuden esimiehen kanssa ensi viikolla. Olen nyt ollut nykyisessä työssäni puolisentoista vuotta ja esimiehen vaihduttua nyt vuodenvaihteessa on hän minulle jo kolmas esimies tässä yrityksessä.

Sinällään esimiehen vaihtuminen ei ole mitenkään outo tapahtuma työurallani. Tyypillisesti on ollut niin, että yhden esimiehen kesto oli 1 vuosi ja sen jälkeen taas organisaatio muuttui tai esimies lähti yrityksestä.

Nykyisessä työpaikassani kahden ensimmäisen esimiehen kanssa ehdin pitää yhdet kehityskeskustelut, jossa käytiin läpi toiveitani työn sisällön ja uran suhteen ja sovittiinkin joistakin asioista palkkakehitykseen ja koulutuksiin liittyen. Sitten esimies vaihtui ja taas aloitettiin kaikki alusta uudelleen. Sopimuksista ei pidetty kiinni sikäli, että ne olisivat siirtyneet seuraavalle esimiehelle edes tiedoksi. 

Tuntuu hassulta jälleen kerran puolentoista vuoden sisällä aloittaa sama keskustelu alusta uudelleen: mitä minä haluan työltäni ja uraltani, millaiset työtehtävät minua kiinnostavat, mikä minua motivoi, missä haluaisin olla esimerkiksi viiden vuoden kuluttua, millaista koulutusta siihen tarvitsen ja niin edelleen. Mutta pakkohan se on, koska esimiehet eivät ole ajatusten lukijoita.

Sen olen havainnut esimerkiksi eräässä aiemmassa työssäni. Yks kaks yllättäen kuulin, että oli perustettu uusi positio, ja että siihen oli talon ulkoa jotain kautta rekrytoitu ihminen. Kun näin mikä tuo työtehtävä oli, huomasin että kyseinen työtehtävä olisi kiinnostanut minuakin, mutta kun en tiennyt sitä olevankaan, en osannut ilmaista kiinostustani kyseistä työtehtävää kohtaan.

Sanoin esimiehelleni, että olisin voinut olla tästä kiinnostunut ja hän oli hämmästynyt, että kuinka ei tullutkaan mieleen, että minäkin olisin voinut siihen hakea ja olla sopiva. Toisaalta voi tietysti kysyä, että miksi paikka ei ollut julkisesti haussa.

Toiveeni vaihtaa hommia ei ollut tullut kehityskeskustelussa puheeksi, vaikka olin jo pitempään ajatellut, että olisi aika vaihtaa hommia. Esimies ei ole siis ole ajatustenlukija ja jos jotakin muutosta urallensa toivoo, niin se täytyy todellakin itse tuoda ilmi. 

Suosittelen lämpimästi muillekin sitä, että kehityskeskustelussa mutta miksei myös muissakin yhteyksissä kannattaa avoimesti keskustella toiveistaan ja tavoitteistaan esimiehen kanssa ja ehkä myös hänen esimiehensä kanssa, jotta tilaisuuden tullen sinut voidaan huomioida organisaatiomuutoksissa ja uusia tehtäviä täytettäessä.

Tietysti kaikki lähtee siitä, että itse osaa määritellä sen mitä haluaa. Se ei aina ole niin helppoa. Siinäpä seuraavan blogin aihe.

Kuva stockimages/freedigitalphotos.net

Hissipuheen teemakysymys: seksuaalinen häirintä työpaikalla #lääpintä

Viimeaikaisten tapahtumien innoittamana tai pikemminkin ärsyyntyneenä esittää Hissipuhe teemakysymyksenä, onko sinua häiritty seksuaalisesti työpaikalla ja miten?

Salla: Valitettavasti kyllä, ei tosin enää viime vuosina. Seksuaaliset häirintätapaukset taitavatkin ajoittua alle kolmekymppisille, kuten television A-studiossa hiljattain todettiin.

Mitään kovin pahaa tai dramaattista sinällään ei tapahtunut minullekaan, mutta ei nyt ihan asiallistakaan kaikki ole aina ollut. Ehkä ikävin tapaus oli ulkomailla, jossa olin kesätöissä opiskeluaikana. Kyseisessä yrityksessä oli yksi mieshenkilö, josta minua varoitettiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja osoittautuikin, että kyseinen mies otti aina nuoret ulkomaiset harjoittelijatytöt kohteikseen. Sinällään hänen häirintänsä ei ollut mitään kovin ikävää, mutta kuitenkin sellaista, että häntä mielummin vältteli. Pieniä juttuja, ei sentään käsiksi käymistä. Mutta kyllä sitä pohti, että mihin asti mies olisi kyennyt menemään tilaisuuden tullen.

Muutamia vuosia myöhemmin toisessa työpaikassa Suomessa hyvin miesvaltaisella alalla kävi niinkin, että asiakastapahtumamme iltaosuudessa eräs maistissa oleva miesasiakas tuli kysymään minulta, että olenko täällä vieraita "viihdyttämässä". No en todellakaan ollut. Kun kerroin tästä tapauksesta miespuoliselle kollegoilleni, he pitivät minua aivan tyhmänä, kun moisesta asiasta otin itseeni. Että ihan huumorilla olisi pitänyt ottaa se, että luultiin maksulliseksi naiseksi. Ehkä huvittavaa olikin se, että minua ei ulkomuodon, pukeutumisen tai käytöksen perusteella varmaankaan kukaan selvin päin oleva mies olisi erehtynyt ilotytöksi luulemaan.

Hanne: Onneksi ei merkittävästi (nimenomaan työpaikalla tai työtilaisuuksissa). Joitakin yksittäisiä kommentteja on ollut, mutta ne tulivat henkilöiltä, joilta tuli muutenkin sammakoita suusta, joten en niistä sen enempää häiriintynyt (mutta mieleen nekin tilanteet ovat silti jääneet).

Pahimpia ovat olleet tilanteet, joissa mieskollegat ovat kommentoineet julkisuudessa esillä olleita häirintätilanteita uhreja alentavasti ("eikö sitä saa enää työpaikalla vitsailla" yms muuta typerää). Vaikka turhiakin ilmiantoja tehdään, häirintäsyytökset tulee ottaa kuitenkin vakavasti. Enkä todellakaan usko, että syytöksiä tehdään yksittäisistä tuhmista vitseistä, vaan toistuvasta koskettelusta, henkilöön kohdistuvista seksuaalissävytteisistä kommenteista ja ehdotteluista. Kuka mies oikeasti näkisi hyväksyttävänä, että oma vaimo, tytär tai sisko joutuisi samanlaiseen kohteluun?

Välillä myös tuhahdellaan seksuaaliselle häirinnälle pikkujuttuna ja unohdetaan, että esim. raiskaukset ovat jo seksuaalista VÄKIVALTAA. Häirintä itsessään ei siis edellytä väkivaltaa. Häirinnässä ei varmaan myöskään ymmärretä sitä, että uhri ei voi tietää sitä, kauanko häirintä tulee jatkumaan, paheneeko se ja muuttuuko se jossain vaiheessa väkivallaksi. Siksi "pienetkin", mutta jatkuvat teot voivat olla tosi ahdistavia.

Vapaa-ajalla häirintätapauksia on ollut jonkin verran, mutta ei silloinkaan mitään pahoja tapauksia. Varsinkin alaikäisenä oli ikävä kuulla keski-ikäisten miesten kommentteja. Rippileirillä istuin vieressä, kun leirillä vieraileva pappi kommentoi erään rippileiriläisen rintoja. Opiskeluja-aikana vastaan tuli itsensätyydyttäjä, mutta vanhasta papasta näki jo kaukaa, että hänellä ei ollut enää kaikki muumit muumilaaksossa.

Pahinta ovat myös kommentit, että häirintää ei voi olla ollenkaan olemassa, koska kommentoija ei ole sitä itse kokenut tai nähnyt. Ei häirintätilanteista kovin mielellään kavereidenkaan kanssa keskustele, pikemminkin ne haluaa unohtaa mahdollisimman nopeasti. Ehkä pitäisi keskustella enemmän. Tapahtumien esille tuonti tuntuu olevan tärkeä tapa viedä asioita eteenpäin (ottaen huomioon lehtijutut esim. Egyptin ja Intian tilanteesta).

Kuva Talouselämä.fi

Hissipuhe suosittelee: Ville Ahon slideshare-esitys rekrytoinnista

LinkedIninissä osui silmiin hyvä esitys Ville Aho -nimiseltä rekrytointikonsultilta, joka oli jakanut sen Slideshare-sovelluksen kautta.

https://www.linkedin.com/pulse/recruiters-secrets-revealed-3-reasons-why-recruiting-so-ville-aho

Hyvä muistutus jälleen perusasioista kuten siitä, että kirjoitusvirheet pitää ehdottomasti korjata, saatekirje pitää räätälöidä kuhunkin tehtävään erikseen, soittaa ei pidä, jollei ole mitään erityistä kysyttävää, ja että loppujen lopuksi työpaikan saannissa on kyse myös hyvästä onnesta. Muun muassa näistä mutta monta muutakin hyvää vinkkiä työnhakuun. Mm. se, että loppujen lopuksi tehtävään valitaan se, jolla on paras motivaatio eikä sitä, jolla on paras CV.

Sallan blogi: Valmistumisen vaikeus

Tapasin nuoren sukulaiseni, joka opiskelee Otaniemessä diplomi-insinööriksi. Hän on suorittanut jo lähestulkoon kaikki opintonsa, vain diplomityö puuttuu.

Suurin haaste teknisen alan opiskelijalle onkin löytää työpaikka jolle tehdä diplomityö. Ilman diplomityöpaikkaa valmistuminen tulee olemaan erittäin hankalaa. Valitettavasti diplomityöpaikkoja tarjoavat yritykset ovat harvassa ja tarvitsijoita on paljon.

Olisi ollut erittäin hyvä pystyä auttamaan sukulaistaan löytämään diplomityöpaikka, mutta valitettavasti olen aivan eri alalla työssä kuin mitä hän on opiskellut. Yritin jopa miettiä läpi kaikki tuttavani josko joku olisi ollut alalla, josta nyt olisi hyötyä.Valitettavasti ei tullut ketään sellaista mieleeni. Tässä kohtaa voisi LinkedInistä olla hyötyä. Täytyypä yrittää keksiä sopivia hakusanoja, joilla ehkä löytyisikin yllättäen joku linkki, josta pääsisi eteenpäin. Täytyyhän sukulaisia auttaa elämässä eteenpäin. Tässä markkinatilanteessa kaikki keinot ovat sallittuja ja suositeltavia.

Kuulemma opiskelijat lähtevät myös ulkomaille tekemään lopputöitään, kun diplomityöpaikkoja ei Suomesta löydy. On kyllä todella suuri vahinko, jos menetämme useita koulutettuja nuoria ulkomaille tämän laman takia.

Toisaalta tietääkseni muilla opiskelualoilla lopputyön tekeminen ole niin säännönmukaisesti palkkatyöllä tehtävää kuin tekniikan alalla. Ehkä siinä kohtaa myös on syytä miettiä toisenlaisia toimintatapoja, jotta voidaan varmistua opiskelijoiden ajallaan valmistumisesta eikä se jää työpaikan saannista kiinni.

Tsemppiä kaikille opiskelijoille ja onnea työnhakuun.

Kuva Morris54.org.

Sallan blogi: Välipäivätöitä

Olen joulun välipäivät töissä tänä vuonna, koska minulle ei vielä ole kertynyt tarpeeksi lomapäiviä, joita pitää vapaana.

Sinällään jouluna töissä oleminen ei tunnu mitenkään vastenmieliseltä. Aion käyttää hiljaiset työpäivät suunnittelemalla tulevaa vuotta sekä siivoamalla sähköpostiani. Sekin hyvä puoli joulun välipäivinä työskentelyssä on, että kerrankin julkinen liikenne kulkee sujuvasti, kun matkustajia on vähän. Pääsee nopeasti työpaikalle ja takaisin kotiin.

Tällaisina välipäivinä ehtinee tehdä työtehtäviä, joihin normaalisti ei tunnu riittävän aikaa. Kuten esimerkiksi erilaisten analyysien teko ja ohjelmistojen opiskelu syvällisemmin, josta toivottavasti on sitten hyötyä kiireisimpinä aikoina. Kyllähän niitä lukuisia ohjelmistoja osaan käyttää melko sujuvasti mutta parempaankin pystyisi, jos vain ehtisi opiskella ohjelmistojen hienouksia.

Tuntuu varmasti kuitenkin oudolta olla toimistolla lähestulkoon yksin. Tietääkseni kerroksessani ei ole ketään muuta kuin minä seuraavat kolme päivää. Ajattelin kyllä pitää myöskin etäpäivän jotta vältyn edes yhtenä päivänä käyttämästä tuntia bussissa istumiseen.

Minäkin siirryin vihdoin tablettiaikaan saatuani sellaisen joululahjaksi. Aika hauska tällainen laite on. Testaan tässä samalla myöskin kirjoittamista puhumalla ja hämmästyttävän hyvin tämä laite ymmärtääkin suomenkielistä puhetta. Virheitäkin silti tulee ja niiden korjaaminen tuntuukin olevan sitten kaikkein vaikeinta. Enpä tiedä onko vika tämän tabletin, androidin, vai bloggerin.

Toivotan hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille. Josko 2016 vihdoinkin olisi se vuosi jolloin Suomen talous kääntyy nousuun ja työttömyys laskuun.

Hannen blogi: Työt työaikana!

En ymmärrä, mikä tarve lehtien toimittajilla on korostaa työelämäartikkeleissa haastateltavien pitkiä työpäiviä. Säälin niitä amerikkalaisten (ja valitettavasti suomalaistenkin) tv-sarjojen naisnäyttelijöitä, joiden ainoa rooli ohjelmassa on huokailla töissä olevan miehen menoja ja ihmetellä, kun puoliso ei taaskaan ehtinyt lapsensa syntymäpäiväjuhlille.

Miksi lehdissä ei nosteta esille niitä arjen sankareita, jotka kykenevät tekemään työnsä hyvin ja ihan normityöajan puitteissa? Miksi työelämäjutut eivät ole täynnä vinkkejä siitä, miten työtehtävistä selviää ilman ylitöitä?

Tässä omia vinkkejäni:

1) Määritä ja pidä deadline
Minulla on ihan sanontakin tähän: viime tippa on paras tippa. Kun deadline lähestyy, on ihan pakko pusertaa homma kasaan. AINA työtä voisi vähätä viilata ja parantaa, mutta ei kannata petkuttaa itseään aikataulujen siirroilla. Ilmoita aikatauluista muillekin, niin sinulla on vielä suuremmat paineet pysyä niissä.

2) Tee työpaikalla työtä
Pidän kahvitauot koneen ääressä, Facebookia ja Iltalehteä luen korkeintaan matkalla töihin, niistä näistä jutteluun työkavereiden kanssa riittää lounastauko, kokouksissa menen suoraan asiaan. Ihan 100-prosenttisesti näin ei kannata toimia, mutta pääosin kyllä.

3) Tee nopeita päätöksiä
Osasta asioita kannattaa päättää nopeasti ihan perstuntumalta ja konsultoimatta puolta työkavereista. Näin aikaa jää paremmin oikeasti haasteellisten asioiden pohdintaan.

4) Vastaa sähköposteihin nopeasti - mutta työajalla
Aika harvassa työpaikassa OIKEASTI oletetaan, että illalla tulleisiin sähköposteihin pitää vastata saman tien, joten älä turhaan käytä vapaa-aikaa meilien lukemiseen. Työaikana: jos pystyt vastaamaan/reagoimaan sähköpostiin saman tien, hoida asia mahdollisimman nopeasti. Näin saat inboxin hieman tyhjemmäksi eikä aikaa kulu vanhojen meilien läpikäyntiin. Säästät myös olennaisesti työkavereitesi työaikaa, kun vastaat nopeasti tai viimeistään annetussa aikataulussa. Kun pyydät jotain sähköpostilla, laita meiliin selkeä aikataulu. Osa oikeasti noudattaa niitä!

5) Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Tee työtehtävästä mahdollisimman konkreettinen suunnitelma, jossa eri henkilöiden roolit ja aikataulut ovat selkeät. Näin joudut vähemmän kaitsemaan muiden tekemisiä. Perustele muille, miksi juuri tietty aikataulu on tärkeä. Näin he sitoutuvat aikatauluun paremmin.

6) Kaikessa ei tarvitse olla kaikkitietävä
Yksi työelämän keskeisistä opeista on olla asiantuntevasti asioista tietämätön. Itse olen paljonkin tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joista tiedän ennestään hyvin vähän. Monia asioita voi silti viedä eteenpäin sillä osaamistasolla ja näkökulmalla mikä itsellä on, ja asian oikeaa experttiä voi pyytää konsultoimaan sopivissa vaiheissa. Oikeilta experteiltä saa nopeasti vinkkiä siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ja siten käyttää työaikaa.

Kuva: freedigitalphotos.net / 1shots

Suositeltu blogi: Voittavan työhakemuksen anatomia

Todella hyvä kirjoitus osui silmiini. "Voittavan työhakemuksen anatomia" löytyy Naqublogista, jota kirjoittaa Naqu Oy:n perustaja Panu Luukka.

Käykääpä lukemassa:

www.naqu.fi/sekalaista/voittava_tyohakemus/#rekrytointi

Niin osui ja upposi. Tunnustan tehneeni kaikki nuo virheet joista kirjoittaja varoittaa. Kirjoittanut hakemuksessa auki CV:täni, jättänyt kertomatta miksi haluan juuri tähän firmaan ja tähän työhön jne.

Kohti parempia hakemuksia, sitten kun taas niitä joskus kirjoitan!

Terveisin,
Salla

Kuva freedigitalphotos/Renjith Krishnan