perjantai 28. helmikuuta 2014

Sallan blogi: Lomailen sinun rahoillasi

Rakas veronmaksaja, täällä minä työtön makaan sohvalla ja syljen kattoon. Välillä  istun kaljabaarissa muitten työttömien kanssa samalla, kun sinä teet omat työsi ja poispotkittujen kollegojesikin työt. On se niin väärin.


(Italiassa otetun kuvan copyright kuuluu ystävälleni)

Siksi sosiaali- ja terveysministeri Risikko nostikin esille työttömyysturvan vastikkeellisuuden.  Minun siis pitäisi tehdä töitä ilmaista rahaa saadakseni. Mitähän työtä Risikko ajatteli, että minä, korkeakoulututkinnon suorittanut 20+ vuoden vientimarkkinointikokemuksellani tekisin? Esimerkkejä vastikkeettomasta työstä voisivat kuulemma olla esim. julkisella sektorilla tehtävä aputyö, kansalaisjärjestötoiminta tai korvaukseton työ jollekin yritykselle.

Kyllä, ehkä voisin käydä syöttämässä mummoja läheisessä vanhainkodissa tai lajitella käytettyjä vaatteita UFF:illa. Mutta korvauksettoman työn tekeminen yritykselle menee mielestäni hyväksikäytön puolelle. Sillä tuskin minua yrityksessä kannattaisi laittaa pakkaamoon trukkikuskiksi vaan tekemään koulutustani ja kokemustani vastaavaa työtä. Yritykset tottuisivat käyttämään hyväkseen ilmaista työvoimaa.
Ehkä on kuitenkin parempi että pyrin käyttämään yhteiskunnan minulle jo maksaman ilmaisen korkeakoulututkinnon hyödyksi ja jatkan työnhakua.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hannen blogi: Piristystä ankeaankin päivään



Nämä Marimekon ruutusukat tuovat kesäisen mielen keskellä talveakin. Lisäksi kotitoimisto”työskentely” mahdollistaa niiden ihastelun pitkin päivää...


Hannen blogi: Omia kysymyksiä työhaastatteluun


Haastatteluissa yksi tapa osoittaa kiinnostusta tehtävään on tehdä hyviä kysymyksiä haastattelijalle. Alla olevassa linkissä joitakin vinkkejä. 

http://careers.theguardian.com/questions-to-ask-at-interview

Sallan blogi: Keski-ikäisenä saa jo revitellä pukeutumisessaan

Iltasanomien artikkelissa (20.2.) listataan keinoja, millä voi päivittää ja parantaa työpukeutumistaan.

Oikeat mittasuhteet ovat varmastikin tärkeä pointti pukeutumisessa, liian pitkät hihat tai puntinsuut eivät kaunista ketään. Hyvä ja kalliskin vaate saavuttaa best-by-päivämääränsä ennen pitkää. Joskus vähemmän on enemmän, eli harkintaa koruihin, huiveihin ja muihin asusteisiin.

Mielenkiintoinen pointti oli se, että ammattilaisten neuvojen mukaan keski-ikäinen saa jo revitellä pukeutumisessaan, kun asema työelämässä on saavutettu. Ehkä työpaikkahaastatteluun ei kuitenkaan kannata ilmaantua tässä Zalandon must-have-valikoiman asussa...


Casual Friday -asuna tämä saattaisi joillain toimialoilla toimia, mutta kehottaisin silti harkitsemaan.

Linkki artikkeliin:
http://www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art-1288656582717.html?fb_ref=acbox_oikea

Hannen blogi: Yhdistyksistä iloa ja oppia

Eilisessä (25.2) Hesarissa oli juttu siitä, miten yhdistyksiin kuuluminen tuo usein jäsenilleen rahanarvoisia etuja. Laskin, että kuulun itsekin kuuteen yhdistykseen. Artikkeli koski harrastusyhdistyksiä, mutta itse olen tyytyväinen myös erilaisten ammattitaitoa kehittävien yhdistysten jäsenyyteen. Vajaan satasen yhdistysmaksulla pääsee ilmaiseksi esim. yrityskäynneille, eri työelämän teemojen luennoille, vapaamuotoisempiin tilaisuuksiin sekä edullisille kursseille.

Kuva: Suomi-Latvia yhdistys, Latvian Foreign Ministry (Flickr)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Roosan blogi: Hauska kirjoitus yrittäjyydestä

5 syytä välttää yrittäjyyttä (+ yllätyspalkinto!)
Kirjoittaja: Elina Yrjölä

Vuoden 2012 kesälomalla tajusin, että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua.
Mitään järkeähän siinä ei ollut. Minulla oli hieno duuni, hyvä palkka, huippukiinnostavia hommia, valtavasti oppimisen mahdollisuuksia, fiksut työkaverit. Mutta olin miettinyt yrittäjyyttä niin monta vuotta, että epämääräinen haaveilu oli muuttunut sisäiseksi pakoksi.
Pelotti irtisanoutua, kun olin vielä loppukeväästä vakuuttanut sitoutuneisuuttani. Hävetti kertoa näyttävän yrittäjäuran tehneelle pomolleni säälittävistä bisnesideoistani. Hirvittikin: mitä jos tästä ei tulekaan mitään.
Lopetin työt runsas vuosi sitten lokakuun lopussa. Kertaakaan en ole katunut.
Koska elän edelleen jonkinlaista kuherruskuukautta yrittäjyyden kanssa, olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi ryhtyä yrittäjiksi. En kuitenkaan ole aivan järjiltäni, joten ymmärrän, että kaikki eivät sitä halua eikä se kaikille sovi.
Siksi olen listannut alle viisi syytä olla ryhtymättä yrittäjäksi ja hieman näiden syiden analyysia: (Huom! Lopussa yllätyspalkinto!)
  1. Haluat säilyttää mahdollisuuden syyttää aina muita. Pomo on pihalla / myynti ei myy / tuotanto ei toimita / tuotekehitys ei kehitä riittävästi / ruokalan ruoka on niin pahaa, ettet pysty parhaaseesi. Yrittäjänä joutuisit ratkaisemaan kaikki nämä ongelmat itse ja jopa hyväksymään, että joihinkin asioihin on vain sopeuduttava – ei kannata käyttää energiaa tuskailuun.
  2. Haluat elätellä illuusiota varmuudesta. Sen sijaan, että ryhtyisit yrittäjäksi ja hankkisit paljon asiakkaita, pysyttelet sen yhden ja ainoan työnantajan varassa.
  3. Pelkäät epäonnistumista. Entä jos bisnes ei lähdekään pyörimään? Entä kun tulee laskusuhdanne? Niinpä. Jos käy heikosti, yrittäjän pitää keksiä jotain muuta. Mutta mitä häpemistä siinä oikeastaan on, jos on yrittänyt mutta epäonnistunut? Eikö ennemmin kannattaisi hävetä, jos ei edes yritä?
  4. Kartat riskiä. Olet kuullut kauhutarinoita jättiveloista. Useimmat onneksi selviävät ilman niitä, vaikka yritys ei menestyisikään. Sinä päätät, miten isoja riskejä otat. On paljon aloja, joilla yrittäjä ei tarvitse suurta alkupääomaa. Toki yrittämiseen aina kuuluu jonkinlainen riski – mutta se, joka ei ota riskiä, ei voi saada tuottojakaan.
  5. Et osaa mitään, mitä kukaan haluaisi ostaa. Onhan se mahdollista. Mutta ei erityisen todennäköistä. Satutko muistamaan Teemu Nikkasta?
Hienoa, pääsit loppuun. Nyt vastalääke ja yllätyspalkinto: 1 syy ryhtyä yrittäjäksi!
Se on vapaus.
Yrittäjä päättää itse. Silloinkin, kun kaikki on epävarmaa, yrittäjällä on paras mahdollinen tieto siitä, mitä hänen yrityksessään on menossa ja mitä hän aikoo tehdä.
Jos kauppa ei käy, yrittäjä on vapaa vaihtamaan myyntitaktiikkaa tai tarjoomaa. Jos joku asiakas ei miellytä, yrittäjä on vapaa katkaisemaan asiakassuhteen ja hankkimaan uusia asiakkaita tilalle.
Kuulostaako itsepetokselta? Ei ole. Niin kauan kuin yrittäjä on työkykyinen, hän voi vaikuttaa asioihinsa ja kohtaloonsa niin paljon kuin ihminen nyt yleensä voi vaikuttaa kohtaloonsa. Hän ei ole uhri ja ajelehtija vaan vapaa toimija. (Tutkittua asiaa valinnanvapauden tunteesta ja sen vastakohdasta löydät täältä)
Mitä jos kuitenkin?

Linkki kirjoitukseen:

Hannen blogi: Työttömät markkinasegmenttinä



Suomessa maksettiin vuonna 2012 yli 3,5 miljardia € työttömyysturvaetuuksia. Summa on samaa luokkaa kuin Suomen vienti Alankomaihin. Työttömät ovat siis merkittävä, mutta piilossa pysyvä markkina. Selvästi vähemmän rahaa käyttävä nuoriso on markkinoijien lemmikki, koska asiakkuuslojaliteetti halutaan luoda ennen markkinasegmentin siirtymistä työelämään.
Olisiko meille työttömille hyötyä, jos olisimme näkyvämpi kohderyhmä, jonka huomiosta tuotteiden ja palveluiden myyjät kilpailisivat? Työttömillä on paremmin aikaa tutustua uusiin palveluihin ja tuotteisiin tai osallistua jopa tuotekehitykseen. Voisimme hyötyä keskipäivän alemmista hinnoista tai 2 yhden hinnalla -tarjouksista. Mitä palveluita ja tuotteita ostamme enemmän kuin normaalisti? Mediassa esillä ovat olleet ainakin peruna, kotiruoka, lähimatkailupalvelut, kirpparit, olutkuppilat, työn laskutuspalvelut ja pieni luksus kuten kauneudenhoito.

Harva meistä haluaa identifioitua juuri työttömäksi, joten meille markkinointi on hankalaa. Pitäisikö työttömille olla omat markkinointi- ja kauppakanavat? Miten hyödynnämme sitä markkinapotentiaalia, mikä meissä on, kunnes tilille kilahtaa tauon jälkeen ensimmäinen palkka?

Kuva: Tero Maaniemi (Flickr)