sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Sallan blogi: Takki vai tuluskukkaro - vai jotain uutta ja ihmeellistä?

Kevät on ihan tuloillaan. Taas yksi talvi takana, ei edes kovin ankara sellainen. Paitsi Suomen taloudelle. Ei tule takkia, ei tuluskukkaroa näistä yhteiskuntasopimusneuvotteluista eikä sote-alue-virityksistä. Sen sijaan traktorit valtasivat Senaatintorin ja kilometrinen mielenosoitus Helsingin keskustan katuja. Kaikki on vielä hyvin hillittyä ja hallittua, mutta miten pitkään? Rajojakin on testailtu niin idästä kuin lännestäkin tulevalla turvapaikanhakijavirralla. Luottoluokituskin laski. Mitä tästä kaikesta  pitäisi ajatella, mitä tehdä? Minne olet matkalla, Suomi?

No, minua viisaammatkaan eivät näköjään tiedä mitä ajatella tai tehdä. Harvinaisen tempoilevaa on ollut porvarihallituksen taival. Jos yrityksissä tuota tahtia aloitettaisiin ja lopetettaisiin uudistusten tekemistä, niin toimitusjohtajan palli olisi keikahtanut jo ja kultainen kädenpuristus lävähtänyt kouraan. Ja hallituksen johdossa on sentään yritysmaailmassa menestynyt mies.

Kansainväliseen kilpailukykyyn ja Suomen palkkakustannustasoon liittyvistä ongelmista minulle on kuitenkin jäänyt hyvin epämääräinen kuva. Venäjä-pakotteiden vaikutus vientiin - joo, aivan selvää, mutta miten kaikki muu vientikauppa nyt, kun muu maailma jo toipuu 2008 alkaneesta taantumasta. En ole nähnyt yhdenkään vientiyrityksen kertovan, että hävittiin kauppaa hinnalla, koska palkkataso.


Hävitäänkö hinnalla vai vanhentuneella teknologialla, alisuoriutuvalla, huonosti muotoillulla tuotteella? Yritykset maksavat tänä keväänä hyviä osinkoja, kun eivät ole keksineet mihin voittojaan (kustannussäästöillä, ei kasvaneella liikevaihdolla tehtyjä) muuten sijoittaisivat. Olisiko tutkimus- ja tuotekehitys mitään? Samaan aikaan yliopistot ja korkeakoulut tuskailevat leikkaustensa kanssa.

Takin tai tuluskukkaron sijaan voisi Suomen tarjoamista aineksista tulla jotain uutta ja täysin mullistavaakin. Onhan meillä koulutettu kansa ja toistaiseksi keikumme melkein mittarilla kuin mittarilla mitattuna kansainvälisellä huipulla.

Laitan toivoni nuoriin. Yrittäjyys kiinnostaa nuoria aivan toisella lailla nyt kuin aiempia sukupolvia. Internet of things, biotekniikka, robotiikka, nanomateriaalit... niitä riittää tutkittavaksi ja kaupallistettavaksi. Pidettäisiin edes huoli siitä, että nuorilla tutkijoilla ja yrittäjillä on edellytykset tutkia ja yrittää Suomessa, emmekä näe aivovuotoa ulkomaille. Tosin suosittelen lämpimästi ainakin väliaikaista ulkomailla opiskelua ja työntekoa, se avartaa näkemyksiä.


Kuva; Freedigitalimages/mapechai




1 kommentti:

  1. Yhden näkökulman kommenttina kirjoitukseen se, että yhtenä haasteena on se, että 00-luvulla vientisektorien kasvun lomassa palkkoja nostettiin paljon muillakin yksityis- ja julkissektoreilla, vaikka näiden oma tuottavuus tai kannattavuus ei ollut noussut vastaavasti. Aloilla vain ei haluttu jäädä palkkakehityksessä jälkeen. Muistan kun itsellänikin asiantuntijapalveluyrityksessä palkka nousi prosentteja vuosittain ilman mitään henkilökohtaisia palkankorotuksia. Työnantajat tietysti vastaavasti nostivat palveluiden hintoja. Jonkin aikaan asiakkaat (pääosin suomalaiset yritykset) maksoivat korotettuja hintoja ongelmitta. Sitten kun kaikki sektorit kattava talouskriisi alkoi, syntyi ostajan markkinat ja alkoi selvä hintakilpailu. Itsekin joiduin myymään projekteja alihintaan ja tekemään suuren osan töistä vapaa-ajalla, kun budjetit eivät käytännössä riittäneet. Yt-neuvotteluissa pienetkin projektit olivat kuitenkin paremmat kuin ei projekteja ollenkaan...
    Palkkojen korotuksissa ongelmana on, että palkkojen laskeminen lamatilanteessakin nähdään mahdottomana vaihtoehtona. Bonustenkin maksamista poikkeuksellisen hyvinä vuosina pidetään jopa epäeettisinä. Eli tietyssä mielessä ymmärrän tavoitetta parantaa myös kustannuskilpailukykyä, vaikka ehdottomasti olen samaa mieltä, että laatu pitäisi tulla ensin. Toisaalta, kyllähän moni suomalainen kuluttajakin pitää suomalaisia tuotteita liian kalliina...

    VastaaPoista