Salla: Työelämän jälkeen haluan käyttää aikaani ennen kaikkea harrastuksiini koska nyt työelämässä ollessani koen että en ole riittävästi ehtinyt keskittyä niihin. Haluan myös matkailla ja mahdollisesti asua jossain muualla kuin Suomessa osan vuotta. Suomessa haluan ehdottomasti viettää kesät. Haluan myös viettää aikaa ystävien ja perheen seurassa. Jotain vapaaehtoistyötäkin voisin harkita ja kehittää itseäni opiskelemalla myös eläkkeellä ollessani. Tällä hetkellä en usko että haluaisin tehdä varsinaisesti töitä eläkkeellä ollessani. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos jotain mielenkiintoisia projekteja on tarjolla niin välillä voisi töitäkin tehdä.
Hanne: Monessa mielessä elämä työelämän jälkeen voisi olla saman tyyppistä kuin opiskelijana. Harrastuksiin jäisi tosiaankin aikaa (jopa täysin uusiin). Toisaalta voisi tehdä jotain itseään kehittävää (ilman mitään käsitystä siitä, miten tietoja ja taitoja tulisi tulevaisuudessa käyttämään :) ) Tulotason tippumista voisi kompensoida hyödyntämällä enemmän julkisia palveluita (kirjastoja, uimahalleja, taidemuseoita, ulkoilualueita yms). Kunto ja paino olisi paremmin hallussa, kun olisi enemmän aikaa kävellä ja pyöräillä. Voisin muuttaa myös opiskelija-asuntolatyyppiseen taloon (oma asunto muuten, mutta mahdollisuus käyttää myös yhteistiloja). Samanikäisten naapureiden kanssa syntyisi spontaania yhteistoimintaa ja tapahtumia. Erilaisia palveluita löytyy läheltä, joten ne ovat saavutettavissa huonokuntoisenakin (opiskeluaikana krapulaisena). Välillä voisi lähteä "vaihtoon" ulkomaille - vaikkapa Sallan mainitsemiin vapaaehtoistöihin. Töiden teosta en ole aivan varma. Osa eläkkeelle jääneistä kollegoista tekee mielellään tuntitöinä projekteja. Osa kokee vaivalloiseksi, kun osa-aikaisissa projektitöissä ei kuitenkaan pysty täysin olemaan lukematta meilejä ja vastaamatta puheluihin. Ehkä voisin tehdä ihan muunlaista työtä kuin nyt.Jos sitten olisinkin huonokuntoinen ja hoitokodissa. Sielläkin erilaiset harrastukset olisivat tärkeitä. Kamalinta olisi, jos joutuisin makaamaan kaiket päivät sängyssä. Toivottavasti robotisaatio menee niin pitkälle, että sängyn saa hetkessä itsestään liikkuvaksi tuoliksi. Isojen lasiseinien läpi voisi seurata kaupungin menoa, merta, puistoa tai puutarhaa. Ihmetuolini voisi antaa minulle hierontaa, viedä minut vaikkapa pieneen uima-altaaseen ja saunaan tai lukea äänikirjan. Jos pystyisin itse liikkumaan, vaikkakin heikosti, kiinnostava ratkaisu olisi kauppakeskuksen yhteydessä oleva senioritalo. Palveluihin pääsee itse, pelkäämättä vaarallista kaatumista ulkona.
Kuvat: freedigitalphotos.net / stockimages
