 |
| Lähde:freedigitalphotos.net Kuva: Searching People Concept |
perjantai 23. tammikuuta 2015
Veeran blogi: Ymmärrä rekrytoijan työtä
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Sallan blogi: Yrittäjyys Eezyn kautta - onnistunut esimerkki
Bloggasin aiemmin osuuskunnista ja Eezystä. Siitä, onnistuuko ansiosidonnaisella yrittäminen vai ei. Varsinkin, jos käyttää laskutusosuuskunta Eezyn tai muun vastaavan palveluja.
Tästä olen jälkeenpäin kuullut ja nähnyt kahta päinvastaista totuutta. Mitä ilmeisimmin se on kassasta kiinni, onnistuuko Eezy-yrittäjyys ja soviteltu ansiosidonnainen vai ei. Eräs tuttuni oli jo muutamia vuosia ehtinyt tehdä oman firman piikkiin töitä Eezyn kautta, kunnes kassa eräänä päivänä laittoi maksatukset poikki ja alkoi ihmetellä asiaa. Tulivat sitten kuitenkin siihen tulokseen, että asia on OK.
Kuva Freedigitalimages/Stuart Miles
Hiljattain näin myös tämän blogin, jossa myös kerrotaan onnistuneesta Eezy-yrittäjyydestä.:
http://www.vauhditin.fi/blog/fin/yrittajyyden-laboratoriotyot-ensimmainen-opintovuosi-suoritettu/
Mutta päinvastaistakin olen kuullut, jotkut kassat (älkää kysykö mitkä, en tiedä - lieneekö siis urbaanilegendaa?) kategorisesti kieltäytyvät maksamasta näissä tapauksissa. Sinällään todella väärin, koska näin asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mihin kassaan sattuu kuulumaan.
Kertokaapa lukijat tietojanne tähän liittyen!
Tästä olen jälkeenpäin kuullut ja nähnyt kahta päinvastaista totuutta. Mitä ilmeisimmin se on kassasta kiinni, onnistuuko Eezy-yrittäjyys ja soviteltu ansiosidonnainen vai ei. Eräs tuttuni oli jo muutamia vuosia ehtinyt tehdä oman firman piikkiin töitä Eezyn kautta, kunnes kassa eräänä päivänä laittoi maksatukset poikki ja alkoi ihmetellä asiaa. Tulivat sitten kuitenkin siihen tulokseen, että asia on OK.Kuva Freedigitalimages/Stuart MilesHiljattain näin myös tämän blogin, jossa myös kerrotaan onnistuneesta Eezy-yrittäjyydestä.:
http://www.vauhditin.fi/blog/fin/yrittajyyden-laboratoriotyot-ensimmainen-opintovuosi-suoritettu/
Mutta päinvastaistakin olen kuullut, jotkut kassat (älkää kysykö mitkä, en tiedä - lieneekö siis urbaanilegendaa?) kategorisesti kieltäytyvät maksamasta näissä tapauksissa. Sinällään todella väärin, koska näin asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mihin kassaan sattuu kuulumaan.
Kertokaapa lukijat tietojanne tähän liittyen!
tiistai 20. tammikuuta 2015
Hannen blogi: Mielekkäisiin töihin vasta syrjäytyneenä?
Ostin viime kesänä syrjäytyneitä nuoria työllistävän säätiön kaupasta käsin tehdyn neulatyynyn. Olin yllättynyt, miten kauniita ja laadukkaita tuotteita kaupassa kaiken kaikkiaan oli. Hinnat olivat niin alhaiset, että ne kattanevat hädin tuskin materiaalikustannukset ja myymälän kustannukset. Neulatyynyn tekijän palkka, palkkio tai mikä lie rahoitetaan varmaan säätiön muiden tulojen kautta.
Jos itse joutuisin nyt värkkäämään vastaavan neulatyynyn, minulla menisi siihen varmaan ainakin vartti aikaa. Siinä olisi vaikea kilpailla automatisoidun tehotuotannon tai halpatyömaan (lapsi)työntekijän kanssa. Onkin hienoa, että tälläisillä työllistämispajoilla annetaan mahdollisuus slow workiin, joka Suomen palkkakustannuksilla ei ole enää muuten mahdollista. Surullista tietysti on, että tähän on mahdollisuus vasta, kun on aika pohjalla. Toivon, että kauniit tuotteet tuovat myös niiden tekijöille iloa ja uskoa tulevaisuuteen.
Jos itse joutuisin nyt värkkäämään vastaavan neulatyynyn, minulla menisi siihen varmaan ainakin vartti aikaa. Siinä olisi vaikea kilpailla automatisoidun tehotuotannon tai halpatyömaan (lapsi)työntekijän kanssa. Onkin hienoa, että tälläisillä työllistämispajoilla annetaan mahdollisuus slow workiin, joka Suomen palkkakustannuksilla ei ole enää muuten mahdollista. Surullista tietysti on, että tähän on mahdollisuus vasta, kun on aika pohjalla. Toivon, että kauniit tuotteet tuovat myös niiden tekijöille iloa ja uskoa tulevaisuuteen.
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Hannen blogi: Kokouksetko aina turhia?
Työelämää käsittelevissä lehtijutuissa tunnutaan pidettävän kokouksia aika turhina juttuina, joiden aikana voi lukea meilit tai vaikkapa etsiä viikonlopuksi uutta ruokareseptiä. Monen vuoden yt-rumban jälkeen mietin, että missä nykyaikana vielä pidetään turhia kokouksia?
Kieltämättä tunnen aikasyöppöjä kokousten puheenjohtajia, jotka kertovat kokouksen aluksi puoli tuntia metsästysreissustaan samaan aikaan, kun jopa kymmenen ihmistä vaivaantuneesti odottaa yksinpuhelun päättymistä. Eli firmassa menee 11*0,5h=5,5h henkilöstöresursseja yhteen metsästysjuttuun.
Nykyisessä työpaikassani ei pidetä säännöllisiä palavereita, jossa käytäisiin läpi missä mennään. Näin ollen kenelläkään ei ole tietoa siitä, onko ihmisillä OIKEASTI liian vähän vai liian paljon töitä (ainahan joku nurisee, että töitä on liikaa...). Tai olisiko omassa työssä nyt tarpeen priorisoida juuri tiettyjä asioita. Samalla toimitusjohtaja ihmettelee, kun hän saa kuulla asioita viimeisenä. Voi tsiisus!
Firmalla ei ole vastaavia työresurssien suunnittelu- tai seurantatyökaluja, joita oli käytössä aikaisemmissa työpaikoissani. Siispä olen tehnyt sellaiset itselleni, jotta pysyn itse kärryillä siitä, mihin olen työaikani käyttänyt ja mihin tulen sitä käyttämään. Mikäli joudun jossain vaiheessa taas yt-neuvotteluihin, minulla on ainakin jotain tietopohjaa.
Joitakin asioita on hyvä käydä kokouksissa läpi siksi, että silloin 1)kaikki voivat sanoa saaneensa asiasta tiedon (vähintään muistion kautta), 2)kaikilla on ollut mahdollisuus sanoa mielipiteensä (yllättävän moni uskaltaa sen vain sanoa vasta kokouksen jälkeen kahvipöydässä) ja 3)asiassa etenemisestä on päätetty yhdessä (tai ainakin yhteisen pöydän ääressä) tai jokaisella on ollut mahdollisuus kysyä, että mitä esitetyn asian eteen tehdään. Toki kokoukset pitää valmistella hyvin, jotta itse kokous ei kestä turhan kauan.
Kokousten puutteen takia työpaikallani on turhankin paljon mutu-pohjaista, usein negatiivissävytteistä spekulointia työpaikan tilanteesta. Nyt tammikuun puolessa välissä vuoden toimintasuunnittelu on vielä käynnissä. Odotan tulenko myös henkilökohtaisesti saamaan jonkinlaisen toimintasuunnitelman, vai joudunko senkin tekemään lopulta itse.
Minkälaisia kokous- ja suunnittelukäytäntöjä teidän työpaikoissanne on ollut ja mikä niissä on ollut hyvää ja huonoa?
Kuva: freedigitalphotos.net / Ambro
Kieltämättä tunnen aikasyöppöjä kokousten puheenjohtajia, jotka kertovat kokouksen aluksi puoli tuntia metsästysreissustaan samaan aikaan, kun jopa kymmenen ihmistä vaivaantuneesti odottaa yksinpuhelun päättymistä. Eli firmassa menee 11*0,5h=5,5h henkilöstöresursseja yhteen metsästysjuttuun.
Nykyisessä työpaikassani ei pidetä säännöllisiä palavereita, jossa käytäisiin läpi missä mennään. Näin ollen kenelläkään ei ole tietoa siitä, onko ihmisillä OIKEASTI liian vähän vai liian paljon töitä (ainahan joku nurisee, että töitä on liikaa...). Tai olisiko omassa työssä nyt tarpeen priorisoida juuri tiettyjä asioita. Samalla toimitusjohtaja ihmettelee, kun hän saa kuulla asioita viimeisenä. Voi tsiisus!
Firmalla ei ole vastaavia työresurssien suunnittelu- tai seurantatyökaluja, joita oli käytössä aikaisemmissa työpaikoissani. Siispä olen tehnyt sellaiset itselleni, jotta pysyn itse kärryillä siitä, mihin olen työaikani käyttänyt ja mihin tulen sitä käyttämään. Mikäli joudun jossain vaiheessa taas yt-neuvotteluihin, minulla on ainakin jotain tietopohjaa.
Joitakin asioita on hyvä käydä kokouksissa läpi siksi, että silloin 1)kaikki voivat sanoa saaneensa asiasta tiedon (vähintään muistion kautta), 2)kaikilla on ollut mahdollisuus sanoa mielipiteensä (yllättävän moni uskaltaa sen vain sanoa vasta kokouksen jälkeen kahvipöydässä) ja 3)asiassa etenemisestä on päätetty yhdessä (tai ainakin yhteisen pöydän ääressä) tai jokaisella on ollut mahdollisuus kysyä, että mitä esitetyn asian eteen tehdään. Toki kokoukset pitää valmistella hyvin, jotta itse kokous ei kestä turhan kauan.
Kokousten puutteen takia työpaikallani on turhankin paljon mutu-pohjaista, usein negatiivissävytteistä spekulointia työpaikan tilanteesta. Nyt tammikuun puolessa välissä vuoden toimintasuunnittelu on vielä käynnissä. Odotan tulenko myös henkilökohtaisesti saamaan jonkinlaisen toimintasuunnitelman, vai joudunko senkin tekemään lopulta itse.
Minkälaisia kokous- ja suunnittelukäytäntöjä teidän työpaikoissanne on ollut ja mikä niissä on ollut hyvää ja huonoa?
Kuva: freedigitalphotos.net / Ambro
lauantai 17. tammikuuta 2015
Sallan blogi: Uudenaikainen CV
Ystäväni kysyi minulta CV:n mallia, ja lähetin hänelle juuri päivittämäni. Sitä on pyöritelty mm. OTTY:n työnhakuryhmässä ja liiton uraneuvojalla, eikä siinä pitäisi olla mitään vikaa. Mutta markkinointi-ihmiselle on se vähän epäluova.
Aloinkin katsella mistä löytyisi malleja vähän innovatiivisempiin CV:hin.
Googletin "modern CV templates", ja löysinkin aika monenlaisia, lähinnä graafisesti kikkailevia malleja.
Löytyi myös sellaisia, joihin voi upottaa videota. Näitähän saa ostaa netistä.
Tärkeintä lienee miettiä, millainen työ on mihin hakee milläkin CV:llä. CV:hän pitäisi joka tapauksessa räätälöidä joka tehtävään erikseen.
Mitä olette mieltä, puhuttelevatko tällaiset CV:t sinua työnhakijana, entä rekrytoijana?
Aloinkin katsella mistä löytyisi malleja vähän innovatiivisempiin CV:hin.
Googletin "modern CV templates", ja löysinkin aika monenlaisia, lähinnä graafisesti kikkailevia malleja.
Löytyi myös sellaisia, joihin voi upottaa videota. Näitähän saa ostaa netistä.
Tai tämä:
Mitä olette mieltä, puhuttelevatko tällaiset CV:t sinua työnhakijana, entä rekrytoijana?
tiistai 13. tammikuuta 2015
Sallan blogi: Perunkirjoitustilaisuus ja deittisivusto LinkedIn
Olen laiskasti käyttänyt LinkedIniä viime kuukausina, mutta nyt sieltä on alkanut kuulua kummia.
Muutama viikko sitten kontaktikseni pyrki tummahipiäinen herrasmies, lakimies jostain ulkomailta. Päättelin, että jos tuon lakimiehen kontaktikseni hyväksyn, niin seuraavaksi rikas tätini kuolee jossain Afrikassa ilman perillisiä - paitsi minut tietysti löydetään kuin ihmeen kaupalla vastaanottamaan 40% hänen miljoonaomaisuudestaan. Eikä muuta tarvitsisi tehdä kuin lähettää pari kymppitonnista hallinnollisiin kuluihin. Päätin, että passaan tämän loistotilaisuuden enkä hyväksynyt lakimiestä kontaktikseni. Eli siis vanha kunnon nigerialaiskirje.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Nigerialaiskirjeet)
Tänään sitten tuli kaksikin yhteydenottoa LinkedInistä. Ensimmäinen oli jälleen jostain ulkomailta tuleva kontaktipyyntö. En tunnistanut nimeä enkä firmaa, mutta arvelin, että henkilö saattaisi kuitenkin olla jotain entisen työpaikkani peruja. Joku jälleenmyyjä, kilpailijan palveluksessa oleva tai vaikka siinä firmassa työskentelevä. Niitä kontakteja on ennenkin tullut. Hyväksyin sen kummemmin kaverin taustoja tutkimatta. Hetken kuluttua tulikin kohtelias viesti, jossa kiitettiin kontaktipyynnön hyväksymisestä. Ja syy kontaktin ottoon oli kuulemma vain se, että olin tämän kaverin mielestä niin kaunis! Enpä ollut ajatellutkaan LinkedIniä käytettävän deittisivustona. Ei kaveri kuitenkaan vielä pyytänyt treffeille.
Päätin ottaa tämän LinkedIn-kokemuksen huumorilla ja olla vähän imarreltukin. Seuraavaksi tulikin henkilökohtaisena viestinä jotain, mitä LinkedIniltä odotankin, eli headhunterin yhteydenotto. Kyselivät mielenkiintoani avoimeen tehtävään. No, katsellaan mitä siitä seuraa, jos mitään.
Kuva: e-kontakti
Muutama viikko sitten kontaktikseni pyrki tummahipiäinen herrasmies, lakimies jostain ulkomailta. Päättelin, että jos tuon lakimiehen kontaktikseni hyväksyn, niin seuraavaksi rikas tätini kuolee jossain Afrikassa ilman perillisiä - paitsi minut tietysti löydetään kuin ihmeen kaupalla vastaanottamaan 40% hänen miljoonaomaisuudestaan. Eikä muuta tarvitsisi tehdä kuin lähettää pari kymppitonnista hallinnollisiin kuluihin. Päätin, että passaan tämän loistotilaisuuden enkä hyväksynyt lakimiestä kontaktikseni. Eli siis vanha kunnon nigerialaiskirje.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Nigerialaiskirjeet)
Tänään sitten tuli kaksikin yhteydenottoa LinkedInistä. Ensimmäinen oli jälleen jostain ulkomailta tuleva kontaktipyyntö. En tunnistanut nimeä enkä firmaa, mutta arvelin, että henkilö saattaisi kuitenkin olla jotain entisen työpaikkani peruja. Joku jälleenmyyjä, kilpailijan palveluksessa oleva tai vaikka siinä firmassa työskentelevä. Niitä kontakteja on ennenkin tullut. Hyväksyin sen kummemmin kaverin taustoja tutkimatta. Hetken kuluttua tulikin kohtelias viesti, jossa kiitettiin kontaktipyynnön hyväksymisestä. Ja syy kontaktin ottoon oli kuulemma vain se, että olin tämän kaverin mielestä niin kaunis! Enpä ollut ajatellutkaan LinkedIniä käytettävän deittisivustona. Ei kaveri kuitenkaan vielä pyytänyt treffeille.
Päätin ottaa tämän LinkedIn-kokemuksen huumorilla ja olla vähän imarreltukin. Seuraavaksi tulikin henkilökohtaisena viestinä jotain, mitä LinkedIniltä odotankin, eli headhunterin yhteydenotto. Kyselivät mielenkiintoani avoimeen tehtävään. No, katsellaan mitä siitä seuraa, jos mitään.
Kuva: e-kontakti
tiistai 6. tammikuuta 2015
Hissipuheen teemakysymys: Mikä sinulle antaa työmotivaatiota?
Olisiko näin vuoden alkajaisiksi syytä pohtia työmotivaatiota? Mistä se löytyy itse kullekin.
Veera:
Työmotivaatiota on aiheellista miettiä aika ajoin. Työhaastatteluissakin sitä usein kysytään. Minulle työmotivaation lähteitä ovat innostava työyhteisö ja –ympäristö, joka viestii niin sisäisille kuin ulkoisille sidosryhmille yrityksestä, jossa palvellaan sujuvasti sekä viestitään toinen toisiaan arvostaen. Silloin kaikki näkevät mahdollisuuksia ja kehittävät yhdessä kannattavaa liiketoimintaa. Kohdallaan olevat tehtäväkuvaukset takaavat, että jokainen tietää oman roolinsa ja sen merkityksen kokonaisuuden kannalta.
Työmotivaatiota lisää ammattitaitoinen, kannustava ja luottamusta herättävä yritysjohto ja esimies, jotka ovat helposti lähestyttävissä ja edistävät avointa keskustelua organisaatiossa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Työn merkityksellisyys, aikaansaannokset, rakentava yksilö- ja ryhmäpalaute ja koulutukset lisäävät merkittävästi työmotivaatiota. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että omalla myönteisellä ja ratkaisukeskeisellä ajattelulla voi vaikuttaa niin omaan kuin muidenkin työmotivaatioon.
Hanne:
Voisin mainita useitakin asioita, mutta ensimmäisenä voisin mainita luottamuksen ja mahdollisuuden itse vaikuttaa työn toteutustapaan. Ahdistun aina, jos joudun olemaan tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka yrittävät sanella miten minun pitäisi projektityöni tehdä. Pyydän toki usein kollegoiden ideoita ja palautetta. Muistelen lämmöllä aikaisempaa, kokenutta kollegani, joka useinkin totesi, että voin ottaa hänen kommenttinsa huomioon, JOS haluan.
Muuten motivaatio on minulle "sisäsyntyistä". En kaipaa ulkoista kannustusta tai pakkoja. Deadlinet ovat kyllä tehokas motivaattori - mutta toivottavasti olen saanut ne itse asettaa.
Kuva: freedigitalphotos/Stuart Miles
Veera:
Työmotivaatiota on aiheellista miettiä aika ajoin. Työhaastatteluissakin sitä usein kysytään. Minulle työmotivaation lähteitä ovat innostava työyhteisö ja –ympäristö, joka viestii niin sisäisille kuin ulkoisille sidosryhmille yrityksestä, jossa palvellaan sujuvasti sekä viestitään toinen toisiaan arvostaen. Silloin kaikki näkevät mahdollisuuksia ja kehittävät yhdessä kannattavaa liiketoimintaa. Kohdallaan olevat tehtäväkuvaukset takaavat, että jokainen tietää oman roolinsa ja sen merkityksen kokonaisuuden kannalta.
Työmotivaatiota lisää ammattitaitoinen, kannustava ja luottamusta herättävä yritysjohto ja esimies, jotka ovat helposti lähestyttävissä ja edistävät avointa keskustelua organisaatiossa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Työn merkityksellisyys, aikaansaannokset, rakentava yksilö- ja ryhmäpalaute ja koulutukset lisäävät merkittävästi työmotivaatiota. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että omalla myönteisellä ja ratkaisukeskeisellä ajattelulla voi vaikuttaa niin omaan kuin muidenkin työmotivaatioon.
Hanne:
Voisin mainita useitakin asioita, mutta ensimmäisenä voisin mainita luottamuksen ja mahdollisuuden itse vaikuttaa työn toteutustapaan. Ahdistun aina, jos joudun olemaan tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka yrittävät sanella miten minun pitäisi projektityöni tehdä. Pyydän toki usein kollegoiden ideoita ja palautetta. Muistelen lämmöllä aikaisempaa, kokenutta kollegani, joka useinkin totesi, että voin ottaa hänen kommenttinsa huomioon, JOS haluan.
Toisena voisin mainita töiden monipuolisuuden. Projektitöissä olen niin tottunut erilaisiin aiheisiin, että olisi vaikea tehdä samanlaisina toistuvia työtehtäviä. Toisaalta uusien asioiden jatkuva haltuunotto venyttää joskus työpäivää, mutta onneksi apuna voi usein käyttää kollegoita ja yhteistyökumppaneita, joten kaikkea ei tarvitse itse osata. Vaikka minulla on ollutkin mielenkiintoisia työtehtäviä, minun olisi silti vaikea tehdä hyvin pitkiä työpäiviä, joista monet tuntuvat julkisuudessa raportoivan. Tarvitsen selviä irtiottoja työstä eikä työ ole minulle koko elämä.
Salla:
Työmotivaatio minulle syntyy työn tulosten näkemisestä - kun saan jotain valmista aikaan. Se tuntuu ja näyttää hyvältä, toivottavasti myös saa kiitosta ja toimii. Siksipä juuri motivaatiotani laskee kaikenlainen vitkuttelu ja souto & huopaus. Toisaalta kaipaan myös jatkuvasti uusia tehtäviä ja haasteita. Ehkä siksi olenkin koko ajan kehittämässä myös rutiiniluonteisia työtehtäviäni, jottei käy aika pitkäksi.Muuten motivaatio on minulle "sisäsyntyistä". En kaipaa ulkoista kannustusta tai pakkoja. Deadlinet ovat kyllä tehokas motivaattori - mutta toivottavasti olen saanut ne itse asettaa.
Viime aikoina olen kyllä pohtinut yritykseen, sen tuotteisiin ja toimialaan liittyviä motivaatiotekijöitä. Onko tämä yritys, jossa nyt olen määräaikaisena, sellainen, jossa haluaisin jatkaa, jos mahdollisuus siihen tulisi? Nämä johtajat, työkaverit, toimintatavat ja -edellytykset? Mikä olisi minun paikkani tässä työyhteisössä? Riittäisikö tässä pidempäänkin kiinnostavia projekteja? Sitä tässä sopii kevään aikana pohtia. Harvinainen tilanne sikäli, että aiemmin olen pääasiassa joutunut ottamaan ns. sian säkissä, kun olen mennyt suoraan vakituiseen työpaikkaan yhden työpaikkailmoituksen, firman nettisivujen ja parin tapaamisen perusteella.
Miten sinun työmotivaatiosi syntyy tai katoaa? Kerro!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)