Sallan blogi: 12 euron maitotölkki

Joku aika sitten, ahkeroituani avoimen yliopiston opintojen parissa koko aamun, päätin lähteä reippaalle kävelylle. Maito oli lopussa, mutta muuta en ollut vailla.

Eli siis litra maitoa, hinta noin 1,00€. Kuinkas sitten kävikään. Limsatiiviste Sodastreamiini oli tarjouksessa. Parasta ostaa nyt, kun sen saa vähän halvemmalla. 3,95€. 

Ostosten teko uuvutti minut, joten voisin pistäytyä teellä. Oi, ihania cholocale chip cookieita, teen kanssa yhteensä 4,20€. 

Matkalla pisti vielä silmään suosikkini Punnitse&Säästä -kauppa. Saksanpähkinöitä! Superruokaa! 3,40€.

Litran maitotölkille ja päiväkävelylle tuli siis hintaa 12,55€. Niin se vaan raha valuu työttömänkin sormien välistä. Jos rahanmeno alkaa ahdistaa, voisi olla hyvä ottaa nämä pienet juoksevat menot syyniin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja se on muuten totta!

Hannen blogi: Kannustushuutoja työnhakuun!

Lannistaako jatkuva työnhaku? Oletko jo harkinnut luovuttamista ja lammasfarmin perustamista Suomeen tai samalla vaivalla Australiaan? Niin minäkin ja usein. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni joitakin sisäisiä tsemppilauseita, joita yritän muistella kun asiat ei mene niin kuin haluaisi...

Ei auta itku työmarkkinoilla!
Murehtiminen EI vie asioita eteenpäin, vaan pahimmillaan passivoi ja johtaa liikaan itsekritiikkiin. Veera on kirjoitellut aikaisemmin Hissipuheessa pelon voittamisesta ja mindfullness-harjoituksista.


No pain, no game!
Niinhän se kilpaurheilussakin on, että sitä joutuu hampaat irvessä tekemään lukuisia toistoja ja hiomaan yksityiskohtia. Ja kuinka harjoittelisi, hyviä kilpailijoita on mukana joka kisassa. Ja pahimmillaan nuoremmat menevät jo vauhdilla ohi...

On sitä pahemmastakin selvitty!
Välillä pitää laittaa oma tilanne laajempaan mittakaavaan ja miettiä 30-luvun lamaa ja sota-aikaa. Köyhistä oloista ja matalalla koulutustasolla luotiin hyvinvointi-Suomi. Pitää vaan luottaa siihen, että lopulta hätä keinot keksii.

Kaikki työpaikat vievät taloutta eteenpäin!
Iloitsen kaikista auki olevista työpaikoista, vaikka ne eivät olisikaan minun profiilille sopivia. Mitä enemmän Suomen työmarkkinoilla on pöhinää, sitä paremmat omatkin työllistymismahdollisuudet lopulta ovat.

Ei se osaaminen niin nopeasti vanhene!
Välillä vähättelen itselleni vuosien takaisia työkokemuksia, kun niistä on jo aikaa. Pitää muistuttaa itselleen, että vanhakin työkokemus jostain aiheesta on parempi kuin ei työkokemusta olleenkaan! Ja onhan se työssä ollessakin ihan tavallista, että joutuu välillä kertaamaan unohtuneita asioita.

Jaksaa, jaksaa!
Tänä aikana työnhakua voisi verrata ultramaratoneihin ja muihin ääriliikuntalajeihin. No mutta, nehän ovat nyt muodissa, koska ihmiset haluavat koetella rajojaan ja perusmaratonit on jo niin nähty. Kesken ei voi luovuttaa, ja pitää vaan ajatella sitä mahdollisesti vielä kaukanakin olevaa maalia. 

Kuva: Helsinki Athletics Cheerleaders

Sallan blogi: Pöydän toiselta puolen

Vaihteeksi voisin muistella maailmaa haastattelupöydän toisella puolella, eli rekrytoijana.

Ensinnäkin, rekrytointi oli ainakin minulle, joka en vähän väliä ollut rekrytoimassa, aika iso asia. Etsittiinhän ihmistä, joka sopisi tiimiin, osaisi sekä hoitaisi hommansa ja toisi lisäarvoa ajatuksillaan. Ja mielellään ei heti olisi lähdössä muualle, eikä olisi ylihintainen.

Hakemuksista syntyy nopeasti 3 pinoa: haastatteluun, ehkä ja ei missään nimessä. Millä perusteella haastattelupinoon sitten pääsi ja mikä pudotti heti pois?

Ensiksi tietysti katsoin yleisesti täyttyvätkö ehdottomat kriteerit ja sitten tein lisäkarsintaa, jos tässä vaiheessa kandidaatteja oli vielä liikaa, katsomalla miten ”eduksesi luetaan” -kriteerit täyttyvät. Sen jälkeen jäljelle jäävistä pitikin lähteä haarukoimaan detaljeilla, joita hakijat tuskin olivat tienneet kriteereiksi. Yksi selkeä kriteeri, jolla varmasti päätyi ei-pinoon, oli se, että hakemus oli selvästi vakiokopio jostain aiemmasta, mutta unohdettu korjata otsikko ja/tai firman nimi, ei muotoiltu tekstiä mitenkään kohdistumaan juuri tähän paikkaan. Hakija selvästikin oli huolimaton eikä ollut aidosti kiinnostunut juuri tästä paikasta. Voi olla, että joidenkin kohdalla tämä oletus oli väärä.  

Toinen asia, jota katsoin, oli yhdyssanat ja muut virheet tekstissä. Jos niitä oli paljon, jouduin hylkäämään muuten hyvältä vaikuttavan kandidaatin – osastollani tehtiin julkaistavaa materiaalia, eikä kellään ole resursseja koko ajan oikolukea toisen tekstejä. Ja muutenkaan kielioppisäännöistä piittaamattomuus ja huolimattomuus eivät anna hyvää kuvaa.

Palkkatoivomuksen piti olla raameissa. Muutamat sataset sinne tai tänne eivät olleet merkityksellisiä, mutta isommat erot kyllä. Molempiin suuntiin. Hätähuudot ”tulen vaikka ilmaiseksi töihin” eivät tehonneet.

Oliko lisätietosoitolla väliä? Ei oikeastaan. Joskus hakija saattoi jäädä mieleen soitostaan, mutta yleensä hyvä päti hakemuksellaankin.

Haastattelussa ensivaikutelma oli käsittämättömän tärkeä. Jämäkästä kättelystä ja silmiin katsomisesta alkaen ensimmäiset 10 minuuttia jo riittivät yleensä päätöksen tekoon, eikä se päätös siitä yleensä mihinkään muuttunut. Pidin tapanani kuitenkin haastatella kaikkia vähintään sen 30 minuuttia, mutta lupaavimpia jopa tunnin. Hakijahan ei voi tietää mitä haastattelijalla on mielessä. Hänessä ei välttämättä ole yhtään mitään vikaa, mutta hän ei vaan sovellu rekrytoijan mielessään luomaan hahmoon ideaalikandidaatista – oli se sitten oikea tai väärä. Nythän puhutaan muutenkin persoonaan liittyvistä nyansseista, koska haastatteluun on karsiutunut valikoitunut joukko.

Lähetin aina 1-4 parasta kandidaattia testeihin kakkoskierroksen haastattelun jälkeen, määrä riippui siitä kuinka varma mielipide haastatteluissa oli muodostunut. Valinnan tein testien jälkeen keskusteltuani vielä psykologin ja haastatteluihin osallistuneitten kollegojen kanssa. Prosessit eri yrityksissä, tehtävissä ja markkinatilanteissa voivat kulkea aivan eri tavoin, yleistää ei voi.

Kuva: freedigitalimages/Ambro ja Basketman

Sallan blogi: Osumatarkkuus hakusessa

Välillä työnhaussa tulee niitäkin epätoivoisia hetkiä, jolloin ampuu haulikolla kohti kaikkea mikä liikkuu. Eli sortuu hakemaan avointa työpaikkaa, vaikkei ei pysty keksimään hakemukseen yhtään vakuuttavaa, omaperäistä argumenttia, jolla perustelisi omaa paremmuuttaan kyseiseen tehtävään. Ja vain siksi, ettei oman alan töitä tunnu olevan tarjolla ensimmäistäkään.

Jos töitä vielä haettaisiin kirjekuorin ja postimerkein sekä oikeaksi todistetuin todistusjäljennöksin, voisi harkinta olla vakaampaa. Nyt hakemiseen kuluu vain aikaa, bittejä ja sähköä.

Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka työnantaja haluaisikin juuri nyt palkata ihmisen, joka ei ole koskaan ollut kyseisellä toimialalla (vaikka sellaisiakin tarjokkaita olisi). Ei haittaisi vaikkei tuntisi tuotteita eikä täyttäisi kuin korkeintaan puolet pitkästä listasta ehdottomia vaatimuksia ja mielellään muutaman niistäkin, joista olisi etua. Jos vaikka.

Joskus kuitenkin hakuammuntakin kannattaa. Yrityksessä voi samaan aikaan tai myöhemmin avautua paikka, johon tulee valituksi haettuaan jotain toista paikkaa aiemmin. Itse koen myös hyödylliseksi hakea paikkoja,  joissa on joku rekrytointiyritys tai headhunter välissä. Eihän sitä koskaan tiedä kenen silmiin se oma CV osuu.

Kuva: freedigitalphotos/sheelamohan

Veeran blogi: Työttömyyyden myönteiset puolet - oppimisprosessi

Työnhakuun perehtymistä ja tiedon hankintaa

Nyt on ollut aikaa opiskella työnhakua ja sen kiemuroita, kun työvoimaa on tarjolla enemmän kuin työtä ja suurin osa vapaista työpaikoista ovat piilossa. Vain jäävuoren huippu on julkisessa haussa. Oma taiteen lajinsa tämä työnhakukin on tänä päivänä. Olen käynyt kuuntelemassa eri asiantuntijoiden luentoja ja osallistunut erilaisiin työnhakua edistäviin tilaisuuksiin sekä lukenut työnhakuun että rekrytointiin liittyviä kirjoja ja artikkeleita. Kaiken tämän olen tehnyt ihan omasta halusta ja mielenkiinnosta ymmärtääkseni tätä menoa paremmin sekä edistääkseni työllistymistäni että ymmärtääkseni rekrytoivien yritysten näkökulmaa. Jos olisin opiskelija, niin opintopisteitä itseopiskelusta olisi kertynyt roppakaupalla.

Työnhaun syventävät opinnot

Ennen mieleinen työpaikka löytyi vastaamalla 1 – 3 työpaikkailmoitukseen. Nyt olen lukenut ja analysoinut niitä ihan urakalla, että sopiiko omaan osaamisprofiiliin vai ei, haenko vai en, koska oma mielenkiinto pitää osata perustella vakuuttavasti. Kaikista haen myös liikevaihto ja kannattavuustiedot finder.fi kautta.

Osa työnantajista tuntuu pelkäävän, että palkattava työntekijä saattaa jatkaa ilmoitusten lukemista vielä työllistymisen jälkeenkin. Epävarmuus on osa arkea. Sen kanssa on vain elettävä. Molempia osapuolia siis pelottaa. Rekrytoiva esimies tiimeineen miettii, että osaammeko valita työyhteisöön sopivimman henkilön, joka tulee toimeen toisten kanssa ja hoitaa tehtävänsä edistäen yrityksen liiketoimintaa eikä ihan heti ilmoita siirtyvänsä toisen työnantajan palvelukseen. Työnhakija pohtii tahollaan, onko tämä minun unelmatyöpaikkani ja työyhteisöni. Näytelmäkirjailija William Shakespeare on sanonut, että epäilymme ovat petollisia ja saavat meidät hukkaamaan sen hyvän, jonka saattaisimme saavuttaa.

Työnhaun myötä on saanut tutustua erilaisiin rekrytointiyrityksiin ja –konsultteihin. Kiire tuntuu heilläkin olevan, sillä vain tosi ammattilaiset ilmoittavat rekrytointiprosessin edistymisestä ja lopputuloksesta. Sama pätee yrityksiinkin. Rekrytointiprosessi on osa yrityksen markkinointia ja prosessien hallintaa.

Työpaikkahaastatteluissa olen saanut soveltaa hankittua teoriatietoa, joten empiiristä eli kokemusperäistä tietoa on syntynyt työnhausta enemmän kuin koskaan aiemmin. Monenlaisia tunteita ja käänteitä on saanut kokea. Itsetuntemus ja itseluottamuskin on kasvanut pettymyksistä huolimatta. Jokaisesta työnhakuun liittyvästä kohtaamisesta on oppinut, sillä jokainen työnhaun kohtaaminen on ollut rikastuttava oppimiskokemus, kun kääntää sen mielessään sellaiseksi. Haastatteluihin on parasta mennä uteliaasti ja avoimin mielin kertomaan rehellisesti omasta osaamisestaan. Loistavia tilaisuuksia saada tutustua erilaisiin yrityksiin ja niissä työskenteleviin ihmisiin sekä heidän ajatusmaailmaansa.


 

Toisenlaista arkea

Nyt on ollut mahdollisuus katsoa elämää ihan toisenlaisesta näkövinkkelistä, kun paluu työelämään ei ole onnistunut niin nopeasti kuin ajattelin. Nyt on ollut mahdollisuus nauttia kotona olemisestakin. Työnhakuhan on netissä tätä nykyä. Parasta lienee ollut oman ammatillisen viiteryhmän vertaistuki eli keskustelut, verkostoituminen ja kohtaamiset muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Heiltä saa aitoa tukea ja ymmärrystä. Heidän kanssaan voi jakaa omia työnhaun kokemuksia ja saada uusia näkökulmia. Tähän kannustan kaikkia työnhakijoita.

 

Kuvat: www.freedigitalphotos.net

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hannen blogi: Työnhaku ja arvot

Onko työnantajayrityksen arvoilla merkitystä? Aikaisemmassa työpaikassani oli määritelty firman arvot, mutta ne oli kirjattu dokumenttiin, jota kukaan ei lukenut. En edes muista, mitä ne arvot olivat, koska ne olivat niin ympäripyöreitä ja mitäänsanomattomia. Arvoihin ei koskaan viitattu ylimmän johdon tai omien esimiesten puheissa. En tiedä, tehtiinkö koskaan mitään päätöksiä arvoihin viitaten. Minulle tulikin tunne, että yritystason arvoilla ei ole juuri merkitystä. Käytännössä työhön vaikuttivat lähimmän esimiehen ja muiden lähimpien kollegoiden henkilökohtaiset arvot.

Syksyllä pääsin työpaikkahaastatteluun kahteen organisaatioon, joiden perustoimintaan kuuluu selvä arvolatautuneisuus. Kummatkin organisaatiot olivat omalta kannaltani hieman hankalia. Toinen edusti omalta kannaltani turhan koviakin arvoja. Toinen organisaatio taas edusti niin pehmeitä arvoja, että pelkäsin niiden olevan jopa haitaksi CV:ssä, kun hakisin määräaikaisen pestin jälkeen yrityssektorille.

Varsinaiset työtehtävät kummassakin organisaatiossa olisivat olleet mielenkiintoisia asiantuntijatehtäviä, joten hain kumpaankin tehtävä edellä. Aiemmassa B-to-B-työssäni olin tottunut siihen, että aina ei voi jakaa arvoja maksavien asiakkaiden kanssa. Loppujen lopuksi olin kuitenkin tyytyväinen, kun en saanut kumpaakaan hakemaani pestiä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on arvoista työmaailmassa?

Kuva: freedigitalphotos.net

Hannen blogi: Hauskoja työpaikkailmoituksia

Välillä vastaan tulee niin hauskoja työpaikkailmoituksia, että niistä tulee hyvälle mielelle. Tässä muutamia viime aikoina bongattuja:

Kesätonttu

http://www.ejobs.fi/tyopaikka-90509-kesatonttu-santa-claus-finland-helsinki.php

Makkaran ruiskuttaja

http://nayta.monster.fi/makkaran-ruiskuttaja-ty%C3%B6paikka-espoo-uusimaa-suomi-131718230.aspx

Invent your own summer job

http://tyopaikat.hs.fi/avoimet-tyopaikat/invent-your-own-summer-job-and-become-younited-hero/770644

Aiemmin Radio Rock teki ihan ohjelman piirakan rypyttäjän työpaikasta. Ex-kollegani puolestaan vinkkasi tanssijan paikasta Johanna Tukiaisen tanssiryhmässä.

Kuva: Santa Claus Office