Sallan blogi: Onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras?

Ei ole mitenkään tavatonta yrityselämässä nähdä, miten uusi toimitusjohtaja pikkuhiljaa vaihtaa firman entisen johtoryhmän kavereihinsa, joko entisiin työtovereihin tai muihin tuttuihin.

On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.

Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.

Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?

Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa  - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.

Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com

Hannen blogi: Korkeakoulutettu siivooja Tampereelta?

Tämän päivän Hesarissa on juttu siitä, miten "hallitus kehottaa te-toimistoja reipastumaan työn tarjoamisessa". 3 kuukauden työttömyyden jälkeen työstä ei saa kieltäytyä, vaikka se ei olisi omalta alalta tai työmatkat olisivat yhteensä yli 3 tuntia.

Hah hah! Onkohan hallitus kuullut, että ongelmana ei ole töiden kysyntä vaan niiden tarjonta! On myös loukkaus ehdottaa ylikuormitetuille te-toimistolaisille reipastumista, kun kaikki aika menee uusien työttömien perustietojen kirjaamiseen. Aloilla, joilla on nyt työvoimapula, vaaditaan alan koulutusta (terveydenhoitoala ja isännöitsijät). Ei sinne ketä vaan voi pakottaa. Lisäksi varmaan esim. siivoojista on pulaa, mutta eikö muka niihin paikkoihin saada työntekijöitä ilman mitään reipastumista?

Entäs työnantajan näkökulma? Kuka haluaa palkata alan ulkopuolelta, pitkän työmatkan takaa täysin epämotivoituneen työntekijän? Eikö muka tällä hetkellä löydy sopivia ja motivoituneita osaajia lähempääkin?

Periaatteessa hyvä, että kaikkea yritetään. Te-toimistoissa vaan tuntuu olevan sellaistakin väkeä, joiden ammattietuihin kuuluu työnhakijoiden pelottelu karensseilla.

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages

Hannen blogi: Maksullinen työnvälitystoimisto?

Kun olin muuttamassa mieheni kanssa Helsinkiin, halusimme muuttaa aluksi vuokralle. Kävimme kartan kanssa tutustumassa eri lähiöihin ja tykästyimme nykyiseen asuinalueeseemme. Vuokra-asuntojen näytöissä käynti oli kuitenkin tuskallista toisesta kaupungista käsin. Matkoihin meni aikaa ja rahaa. Näytöissä oli kymmeniä henkilöitä CV:t kainalossa. Välitystoimisto ei ottanut kantaa vuokrasopimuksen selvästi kohtuuttomiin ehtoihin. Lopulta päädyimme tekemään itse toimeksiantosopimuksen vuokra-asunnon hakemisesta haluamaltamme alueelta. Eipä mennyt kauaa, kun saimme toiveidemme mukaisen asunnon.

Maksaisin mielelläni vaikkapa puolen kuukauden palkan, jos työnhakuun olisi saatavissa yhtä tehokasta välityspalvelua. Varsinaisten työpaikkahakemusten lisäksi olen lähettänyt CV:n ties miten moneen CV-pankkiin ja head huntereille, mutta yhdestäkään ei ole tullut yhteydenottoa. Ei se kuitenkaan aina mene niin, että ensin on kysyntää ja sitten tarjonta vastaa siihen. Ihan hyvin voisi toimia sellainenkin malli, että head hunter sopii tapaamisia yrityksiin ja esittelee firmalle mahdollisesti sopivia toimeksiantajiaan. Rekrytoiva yritys joko ei maksaisi mitään tai maksaisi selvästi normaalia head huntaus -maksua vähemmän.

Voisin kuvitella, että malli toimisi esimerkiksi pk-yrityksiin, jotka eivät ole tottuneet käyttämään normaalia head huntingia. Head hunterit voisivat myös testauttaa etukäteen toimeksiantajiaan tyypillisillä rekrytesteillä, joten työnhakijoista olisi heti alussa tarjolla CV:tä tarkempaa ja objektiivisempaa tietoa.

Ehkä tämän tyyppisiä palveluita on jo tarjolla (jossain päin maailmaa)??

Kuva: freedigitalphotos.net / Ambro

Roosan blogi: Onko työ työtä jos siitä ei saa palkkaa?

Mikään ei ole työttömänä olossa tylsempää kuin kotona istuminen päivästä toiseen.Vaikka kotona olisi tärkeätäkin tehtävää, kuten työnhaku tai huushollaus, oma kotikin alkaa toisinaan tympäistä. Niinpä olen viime aikoina buukannut viikkojani niin, että ohjelmaa on ollut jopa kiireeksi asti: olen osallistunut ammatillista osaamista ylläpitäville luennoille, ottanut osaa ns. vapaaehtoiseen järjestötoimintaan, jossa siinäkin työn sisältö on luettavissa ammattitaidon ylläpitämiseksi sekä tapaillut aktiivisesti samassa elämäntilanteessa olevia kohtalontovereitani. Käy siis ihan työstä!

Pieni kiire ja vastuut selvästikin sopivat minulle, toisinaan olen jopa unohtanut olevani työtön. Hui! Eihän työtön saa olla liian tyytyväinen elämäänsä?! Näen vain enteilevästi Suomi24 – keskustelufoorumin kuhinan tällaisesta aiheesta…

Käytännöllisesti ajatellen, jos ihmisellä on palkkatyötä vastaavaa tekemistä ja vastuita, ihminen ei silloin ole työtön. Mikä sitten tekee työttömästä työttömän?  Vastaus: Raha. Tarkemmin sanottuna palkka tai palkkio ja sen puute. Eli, jos teen työtä, joka ei välttämättä tyydytä minua, mutta saan siitä palkkaa, olen työssäkäyvä ihminen. Jos taas teen itselleni tärkeää työtä, kuten vapaaehtoistyötä, josta en saa rahallista korvausta, olen työtön. 

Pitäisikö sana työtön korvata jollain toisella totuutta kuvaavammalla termillä? Toisaalta, niin kauan kun termi antaa ymmärtää, että meiltä puuttuu jotain tai olemme jotain vailla, olemme joka tapauksessa normista poikkeavia.

P.S. Kuvapalvelun kuvateksti: "Enthusiastic female attendant arranging bed sheet. Loving her work." Kuva: FreeDigitalPhotos.net

Veeran blogi: Yksi kompetenssi ylitse muiden - vuorovaikutustaidot

Lähes jokaisessa työpaikkailmoituksessa vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Niiden kanssa on oltava jatkuvasti hereillä. Ne ovat menestymisen edellytys ja helpotus elämässä, sillä ne auttavat stressin hallinnassa. Niitä kutsutaan myös hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi. Muiden kompetenssien ohella havainnoidaan erityisesti vuorovaikutustaitoja rekrytointiprosesseiden eri vaiheissa.
Lähes 80 % käyttäytymisestämme on tunnetta.

 

Meiltä odotetaan entistä toimivampia vuorovaikutustaitoja, koska ihmiset tekevät yhteistyötä erilaisissa organisaatioissa niin ulkoisten kuin sisäisten sidosryhmien kanssa. Vuorovaikutustaitoinen ihminen osaa kuunnella, havainnoida, huomioida ja viestiä. Hänellä sanotaan olevan hyvä tilannetaju ja –herkkyys erilaisissa kohtaamisissa. Se on toisen ihmisen arvostamista ja läsnäoloa eri tilanteissa. Kiire lienee syy, joka syö eniten ihmisten vuorovaikutustaitoja.
 

Tunteethan tarttuvat herkästi toisiin. Niin omat kuin toisen tunteekin on hyväksyttävä, vaikka välillä se ei ole helppoa. Jokainen muodostaa kuitenkin itse omat tunteensa. Niistä on itse vastuussa. Parasta lienee opetella tunnistamaan entistä paremmin omia tunteitaan ja käsittelemään toisten minussa herättämiä tunteita. Samalla tarjoutuu oiva tilaisuus oppia jotain uutta itsestäni ja kehittää tunneälyosaamista, koska kaikilla tunteilla on viesti minulle.

Tämän päivän ja tulevaisuuden menestyvät organisaatiot tietävät sen ja ottavat sen vakavasti, koska tunneälykkäät ihmiset luovat osaamisellaan kestäviä, luottamuksellisia ja kannattavia asiakas- ja yhteistyösuhteita. Palvelun arvohan realisoituu asiakkaan tai yhteistyökumppanin palvelu-kokemuksissa, jossa on läsnä niin rationaalinen kuin emotionaalinen lataus. Vuorovaikutus-osaaminen onkin yksi tärkeimmistä ammatillinen kompetensseista, jonka merkitystä ei turhaan korosteta.

 

Kuva: freedigitalphotos.net

Sallan blogi: 12 euron maitotölkki

Joku aika sitten, ahkeroituani avoimen yliopiston opintojen parissa koko aamun, päätin lähteä reippaalle kävelylle. Maito oli lopussa, mutta muuta en ollut vailla.

Eli siis litra maitoa, hinta noin 1,00€. Kuinkas sitten kävikään. Limsatiiviste Sodastreamiini oli tarjouksessa. Parasta ostaa nyt, kun sen saa vähän halvemmalla. 3,95€. 

Ostosten teko uuvutti minut, joten voisin pistäytyä teellä. Oi, ihania cholocale chip cookieita, teen kanssa yhteensä 4,20€. 

Matkalla pisti vielä silmään suosikkini Punnitse&Säästä -kauppa. Saksanpähkinöitä! Superruokaa! 3,40€.

Litran maitotölkille ja päiväkävelylle tuli siis hintaa 12,55€. Niin se vaan raha valuu työttömänkin sormien välistä. Jos rahanmeno alkaa ahdistaa, voisi olla hyvä ottaa nämä pienet juoksevat menot syyniin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja se on muuten totta!

Hannen blogi: Kannustushuutoja työnhakuun!

Lannistaako jatkuva työnhaku? Oletko jo harkinnut luovuttamista ja lammasfarmin perustamista Suomeen tai samalla vaivalla Australiaan? Niin minäkin ja usein. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni joitakin sisäisiä tsemppilauseita, joita yritän muistella kun asiat ei mene niin kuin haluaisi...

Ei auta itku työmarkkinoilla!
Murehtiminen EI vie asioita eteenpäin, vaan pahimmillaan passivoi ja johtaa liikaan itsekritiikkiin. Veera on kirjoitellut aikaisemmin Hissipuheessa pelon voittamisesta ja mindfullness-harjoituksista.


No pain, no game!
Niinhän se kilpaurheilussakin on, että sitä joutuu hampaat irvessä tekemään lukuisia toistoja ja hiomaan yksityiskohtia. Ja kuinka harjoittelisi, hyviä kilpailijoita on mukana joka kisassa. Ja pahimmillaan nuoremmat menevät jo vauhdilla ohi...

On sitä pahemmastakin selvitty!
Välillä pitää laittaa oma tilanne laajempaan mittakaavaan ja miettiä 30-luvun lamaa ja sota-aikaa. Köyhistä oloista ja matalalla koulutustasolla luotiin hyvinvointi-Suomi. Pitää vaan luottaa siihen, että lopulta hätä keinot keksii.

Kaikki työpaikat vievät taloutta eteenpäin!
Iloitsen kaikista auki olevista työpaikoista, vaikka ne eivät olisikaan minun profiilille sopivia. Mitä enemmän Suomen työmarkkinoilla on pöhinää, sitä paremmat omatkin työllistymismahdollisuudet lopulta ovat.

Ei se osaaminen niin nopeasti vanhene!
Välillä vähättelen itselleni vuosien takaisia työkokemuksia, kun niistä on jo aikaa. Pitää muistuttaa itselleen, että vanhakin työkokemus jostain aiheesta on parempi kuin ei työkokemusta olleenkaan! Ja onhan se työssä ollessakin ihan tavallista, että joutuu välillä kertaamaan unohtuneita asioita.

Jaksaa, jaksaa!
Tänä aikana työnhakua voisi verrata ultramaratoneihin ja muihin ääriliikuntalajeihin. No mutta, nehän ovat nyt muodissa, koska ihmiset haluavat koetella rajojaan ja perusmaratonit on jo niin nähty. Kesken ei voi luovuttaa, ja pitää vaan ajatella sitä mahdollisesti vielä kaukanakin olevaa maalia. 

Kuva: Helsinki Athletics Cheerleaders