lauantai 21. maaliskuuta 2015

Hannen blogi: Koti on loukku

Tämän päivän Hesarissa VM:n Martti Hetemäki ottaa kantaa työttömyyden kustannuksiin ja erilaisiin kannustinloukkoihin.

"Hetemän mielestä työttömyys pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008." Mikäpäs siinä. Minun mielestä vienti ja avoimien työpaikkojen määrä pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008. Repikää siitä!

"Hetemäen mukaan työn vastaanottovelvoitetta pitäisi kiristää." Onko työstä kieltäytyminen oikeasti merkittävä ongelma? Onko sitä tutkittu? Ja jos yksittäinen hakija kieltäytyisikin, niin kieltäytyvätkö kaikki tiettyyn paikkaan hakeneet? Jos jollakin sektorilla tai alueella on erityisen paljon henkilöstön saantiongelmia, eikö pitäisi yrittää saada tiedottamalla ja lisäkouluttamalla niihinkin paikkoihin mahdollisimman motivoituneet hakijat? Eikö tämä olisi parempi ratkaisu kuin pakottaa henkilö työpaikkaan, jonne ei halua? Kuka työnantaja haluaa ristikseen epämotivoituneen työntekijän?

"Hetemäki puhuu "työttömyysloukkujen" poistosta.... Työpaikan vastaanottaminen tarkoittaa monesti tukien menettämistä. Mitä korkeampi vuokra on, sitä suurempi on loukkuongelma." Korkeakoulutetuille tämän tyyppiset loukut ovat varmaan harvinaisempia (paremman lähtöpalkkatason, palkan suurempien nousumahdollisuuksien, kiinnostavampien työtehtävien ja uralla etenemismahdollisuuksien takia).

Vähän koulutusta vaativilla matalapalkka-aloilla tilanne voi tosiaankin johtaa loukkuihin. Kaupungeissa asuminen vie työssäkäyvänkin rahapussista merkittävän osan, joten matalapalkka-aloilla työn vastaanottaminen ei välttämättä lisää paljoakaan käteen jäävää rahaa. Siinä olenkin Hetemän kanssa täysin samaa mieltä, että edullista ja sosiaalista vuokra-asuntokantaa tulee olla tarjolla niin, että matalapalkka-alallakin työ kannattaa aina ottaa vastaan ja että työtä kannattaa edes hakea. Esimerkiksi pääkaupunkiseutu tulee aina olemaan kallis paikka asua, mutta silti täällä tarvitaan paljon matalapalkka-alan työntekijöitä.

Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan

2 kommenttia:

  1. Tuota Hesarin juttua lukiessani mietin jälleen kerran perustulon konseptia. En ole siihen ihan muodostanut käsitystäni. Mutta periaatteessa perustulolla voitaisiin karsia pois harkinnanvaraiset sosiaalituet ja sitä myötä jotain kannustinloukkujakin. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä miten oma talous vaarantuu pienistäkin lisätuloista. Perustulolla saisi turvattua asumisen ja ruuan sekä nykyään perusoikeuksiin kuuluvat asiat kuten puhelimen. Mutta vain juuri sen verran, että säilyisi motivaatio etsiä työtä ja myös jatkuvasti käydä töissä, jolla sitten kustantaisi itselleen haluamansa elämäntyylin, liittyi se sitten harrastuksiin, ostoksiin tai matkailuun.

    Tietyn tulotason saavutettuaan perustulo varmastikin alkaisi pienentyä kunnes lopulta lakkaisi. Tai sitten ei? Progressio tässäkin asiassa voisi toimia kannustinloukkuna.

    Ehkä sote-soppaan ja muihin valtionhallinnon virityksiiin sopisi vaan todeta, että KISS. (Keep it simple, stupid).

    T
    Salla

    VastaaPoista
  2. En ole kovin tarkkaan tutustunut noihin perustulomalleihin, mutta en tiedä olisiko mitenkään mahdollista tai oikein että Helsingissä ja jossain asumisen kannalta puoli-ilmaisessa pikkukylässä perustuloa saisi saman määrän. Kustannuserot ovat niin suuret. Netissä on myynnissä taloja, joiden hinta on pienempi kuin Helsingissä myytävän autopaikan...

    VastaaPoista