sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Hannen blogi: Viestintä, viestintä ja viestintä

Opiskeluaikana ajattelin, että viestintä on vain ekstrasosiaalisten ja ekstroverttien hommaa, joka ei koskisi minua. Olin lukioikäisenä tulkinnut itseni introvertiksi, ja ajattelin että asiaa ei voi mitenkään muuttaa. Kuitenkin tämän päivän Hesarissakin (D4-D5) todetaan, että jako ekstro- ja introvertteihin on turhan yksinkertaistava.

Onneksi heti ensimmäinen "oikea" työpaikkani osoitti, että erilaiset viestintämuodot ovat elintärkeä osa työelämää eikä niitä pääse karkuun. Olen myös oppinut pitämään ryhmätöistä ja esitysten pitämisestä, kunhan ne eivät ole jokapäiväisiä.


Viestintä ei ole vain erityisten viestintäammattilaisten yksinoikeus, vaan viestinnän tärkeys koskee kaikkien töitä. Minun pitää osata viestiä, mitä olen tehnyt ja tekemässä, mitä aion tehdä ja miksi teen niin. Lisäksi minun pitää ymmärtää hyvinkin monenlaisten ihmisten tavoitteita ja tarkoitusperiä. Viestinnän merkitys korostuu, kun asioista ollaan erimielisiä. Usein erimielisyyden takana voi olla, että asioita tai termejä ei ymmärretä samalla tavalla, asiaa katsotaan eri näkökulmista ja näkökulmien arvoa painotetaan eri tavoin. Näiden erojen esille tuonti ja ymmärtäminen ovat loppujen lopuksi viestintää.

Tärkein kysymys viestinnässä on "Mitä sitten?" Ei riitä, jos kerrotaan paljon faktoja, mutta ei kerrota mitä faktoista voi seurata. Tästä olen yllättävän usein joutunut keskustelemaan vanhemman kollegani kanssa. Hän raportoi mielellään ja yksityiskohtaisesti faktoja, mutta joudun usein pumppaamaan häneltä näkemystä, mitä faktoista seuraa ja mihin ne vaikuttavat. Hänellä tuntuu olevan kuvitelma, että hänen raporttiensa lukijat tekevät samat johtopäätökset kuin hän itsekin. Erään laskelman tuloksen olin tulkinnut jopa päinvastaiseksi kuin se oikeasti oli. Asiaa ei oltu viestitty oikein!

Kaiken kaikkiaan näen, että viestintätaitojen oppiminen on ollut yksi suurimpia saavutuksiani työurani aikana. Toisaalta näen, että juuri viestinnässä minulla on eniten kehittymistarpeita. Paria rekrykonsulttia hieman ihmetytti tämä logiiikkani. Ehkä he näkivät viestinnän merkityksen liian kapeasti...

Kuva: freedigitalphotos.net / bplanet

2 kommenttia:

  1. Jos ei viesti mitään niin yleisöllä on taipumus täyttää tyhjiö spekulaatiolla ja huhuilla. Sehän nähtiin juuri kun Putin katosi reiluksi viikoksi julkisuudesta. Sinä aikana hän ehti saada lapsen, kuolla, tulla syrjäytetyksi, sairastaa flunssan ja mitä vielä. Meidän rividuunareitten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ei koskaan tuollaista mediasirkusta synny mutta parempi viestiä aina vähän liikaa kuin liian vähän.
    T
    Salla

    VastaaPoista
  2. Tuli vielä mieleeni tapaus, jossa olisi ollut parempi viestiä liikaa kuin liian vähän: taannoinen karenssipäätös, jonka sain TE-keskukselta. Jälkeenpäin ajateltuna selitin työkkärille aivan liian ylimalkaisesti miksi en voinut mennä kurssille, jolle olin tullut valituksi. Omassa mielessäni asia oli päivänselvä eikä syihini olisi pitänyt olla mitään nokankoputtamista. Vasta kun valitusvaiheessa kirjoitin aiheesta puolitoista sivua tekstiä, tuli se myös vastapuolelle selväksi, miksi oli käynyt kuten kävi ja karenssi peruttiin.
    T
    Salla

    VastaaPoista