Lähestyimme häntä sähköpostitse muutamalla kysymyksellä, ja iloksemme Anne vastasi nopeasti. Tässä siis Hissipuheen vaalitentti.
Kysymys 1
Lienet pienyrittäjä, joiden rooli työllistämisessä on loppujen lopuksi suuri. Kiinnostaisi tietää, mitkä sinun mielestäsi ja omien kokemustesi perusteella ovat pienyrittäjälle käytännön haasteet uuden henkilökunnan rekrytoinnissa. Toisaalta miten näet, että työvoimaviranomaisten tulisi kehittää työttömästä työnantajaksi -polkua. Yrittäjyys kun voi olla monelle ainoa tapa työllistyä.
Anne: Olen yksinyrittäjä liikunta- ja hyvinvointialalla ja näin ollen en ole rekrytoinut ketään. Oma toimintatapani on ollut verkostoituminen, säännölliset tapaamiset muiden yrittäjien kanssa, yrittäjäjärjestöön liittyminen, mentorointi, kouluttautuminen työn ohessa ja yhteistyökumppaneiden kanssa työskentely. Minulle face-to-face -markkinointi on ollut luontevinta. Tämä toimintatapa on ollut minulle sopiva, mutta en poissulje vaihtoehtoa, että jonain päivänä voisin palkata työntekijän/työntekijöitä, mikäli byrokratia ja turhat sääntelyt vähenevät, verotus ja työntekijän palkkaaminen on kannustavampaa jne.
Ongelma onkin tässä, että kulut ja riskit kasvavat, eikä monilla ole varaa palkata ulkopuolisia. Ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaaminen pitäisi tehdä helpommaksi ja kannustavammaksi (vrt. sairastumiset, äitiyslomat, tapaturmat, muut lomat, työntekijän sivukulut jne.). Yritykset karkaavat ulkomaille, ellei tässä tapahdu muutosta. Suomi on varsinainen sääntelyjen viidakko, eikä EU tee tästä helpompaa sen suhteen. Pk-yritykset loivat 100.000 uutta työpaikkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Suomen kokonaisveroaste on OECD-maiden korkeampia, sama koskee myös arvonlisäveroja. Tällainen vähentää ja vahingoittaa myös kasvua ja työllisyyttä. Erityisesti palveluyritykset, joilla ei ole paljon vähennyskelpoisia ostoja, alv on lähellä työn verotusta. Verotuksen tulee tukea yrittäjyyttä ja kannustaa kasvuuun, työllistämiseen ja yrittämiseen liittyvään riskinottoon. Uusi yrittäjävähennys tarvitaan myös.
TE-toimistot voisivat olla huomattavasti aktiivisemmassa roolissa, jotta työnantajat ja työnhakijat kohtaisivat. Olisi hyvä järjestää erilaisia tilaisuuksia, joissa esim. yrittäjät kävisivät kertomassa omaa yrittäjätarinaansa. TE-toimistot voisivat olla sparraamassa, linkittämässä, auttamassa, kouluttamassa jne.
Työnantajat voisivat myös järjestää nk. ”avoimia ovia”. Työnantajat voisivat tarjota työntekijöille vapaaehtoistyöhön 1-2 tuntia kuukaudessa, jolloin eri alojen ammattilaiset voisivat tulla valmentamaan työnhakijoita. (vrt. Hewlett Packard tekee jo tällaista). Ammatillisen itsetunnon ja taitojen säilyttäminen on todella tärkeää työttömyydenkin aikana.
Olen itse huolissani ihmisten jaksamisesta työelämässä. Toisilla on töitä lähes uupumiseen saakka ja toisaalta ammatillisesti pätevää henkilöstöä löytyy kortistosta, jotka voisivat tulla apuun yrityksiin. Työntekijöille voitaisiin antaa mahdollisuus lyhennettyyn työviikkoon tai -päivään, jolloin joku työtön voisi olla tekemässä näitä töitä hänen poissaollessaan. Näin saataisiin kaikkia aktivoitua ja lisättyä työhyvinvointia ja sosiaalista kanssakäymistä. On sanomattakin selvää, että mitä pidempään kortistossa ollaan, sen vaikeampaa on työllistyminen. Vapaaehtoistyö ja vertaistuki ovat yksiä keinoja estämässä mm. syrjäytymistä.
HS 25.3.kirjoittaa: "Töitä on tarjolla Hgin seudulla poikkeuksellisen paljon. Samaan aikaan työttömyys kasvaa" (Hki 11,8%). Tässä eivät nyt työntekijät ja työnantajat kohtaa. Mielestäni TE-toimistojen tulisi ottaa nyt selvästi aktiivisempi ote. Lisäksi starttiraha-kriteerit pitäisi yhtenäistää ja tasavertaistaa pk-seudulla.
Kannustan yrittäjyytteen ja itsensä kehittämiseen. Yrittäjyydessä olen oppinut itsestäni todella paljon ja epämukavuusalueetkin voivat kääntyä mukavuuusalueiksi tai vähintäänkin neutraaleiksi :) Jokainen päivä on erilainen. Siinä haastetta, mutta myös mahdollisuuksia ja motivaatiota.
Kysymys 2
Mikä on kantasi perustuloon? Olemme siitä eri kannalla ryhmässämme.
Anne: Yhteiskunnan muuttuessa myös sosiaaliturvan ja julkisen sektorin tulee muuttua sen myötä. Vanhoja hallinnollisia keinoja tulee päivittää vastaamaan nykytilannetta. Jokaisella tulee olla tasavertainen oikeus perustoimeentuloon ja siihen pitää voida luottaa, että se toteutuu. Tuemme sosiaaliturvan kehittämistä niin, että eri perusturvaetuudet yhdistettäisiin toisiinsa. Näin perusturva tulee kehittymään kohti perustoimeentulon takaavaa perustuloa. Näin helpotettaisiin byrokratiaa ja voitaisiin toimia yhden luukun periaatteella.
Toivottavasti nämä vastasivat kysymyksiinne. Toivotan teille kaikille hyvää kevättä, iloa ja valoa sekä voimia ihan kaikkeen!
ystävällisin terveisin,
Anne Majuri nro 12, Keskusta Hki
***
Hissipuhujat vetäytyvät nyt miettimään kenelle äänensä antaisivat. Mikä puolue ja kuka ehdokas parhaiten ajaisi työttömän, yritysten kasvun ja koko Suomen asiaa? Siinäpä sitä pohdittavaa.
Suuret kiitokselle Annelle kattavasta ja mielenkiintoisesta vastauksesta! ALV-asia tuli itselleni uutena. Olen ollut pienissä firmoissa töissä, mutta niissä on tainut olla sen verran hankintoja, että alv:n vaikutus ei ole ollut mitenkään esillä. Äitiysloman kustannuksia pitäisi ehdottomasti jakaa myös miesvaltaisille aloille. Mikroyritysten rekrytoinnissa asialla on TODELLA iso vaikutus. Pitäisi käydään varmaan katsomassa onko asiasta kansalaisaloitetta netissä (on muuten loistava palvelu, kun muistaisi vaan käydä siellä useammin).
VastaaPoistaTyönhakijoiden ja työnantajien kohtaamiseen pitäisi todellakin olla enemmän mainitsemiasi pienimuotoisiakin tilaisuuksia (mainitsemasi HP-esimerkki oli aika mielenkiintoinen!). TE-toimiston kautta minulle ei tainut tulla tietoa yhdestäkään tilaisuudesta. FEC-ohjelma on ajatuksena hyvä, mutta yllättävän vähän yritykset ovat siitä kiinnostuneita/tietoisia. YT-neuvotteluita käyneet firmat eivät oman kokemukseni mukaan uskaltaneet ottaa fecciläisiä, koska pelkäsivät (varmaan ihan syystäkin) firman työntekijöiden reaktioita "halpatyövoimaan".
Myös mainitsemasi osa-aikainen "vuorotteluvapaa" kuulosti tosi mielenkiintoiselta ajatukselta. Perinteinen vuorotteluvapaa voi olla aika hankalakin osapuolille, mutta osa-aikaisena se voisi sopia moneenkin paikkaan. Ja voisin kuvitella, että moni osa-aikaiselle vuorotteluvapaalle jäävä olisi valmis tinkimään siitä vuorotteluvapaakorvauksestakin, koska palkkatuloja tulisi kuitenkin koko ajan. Vähintään tälläistä mallia voisi kokeilla nyt suurtyöttömyyden aikana.
Tuossa perustuloasiassa minua itseäni on pohdituttanut se, että päätyisikö perustulotaso käytännössä niin alhaiselle tasolle, että sen byrokratiaa vähentävä vaikutus jäisi lopulta pieneksi? Mietin, että mikähän mahtaa olla nyt se pienin korvaus, jolla ihmiset käytännössä joutuvat elämään? Toisaalta voisi ajatella, että olisi olemassa vain yksi hakemus- ja korvausprosessi, jossa vain lisäliitteet vaihtelesivat. Sähköisenä versiona tämä olisi aika helppo juttu, mutta paperisten lomakkeiden osalta ei ehkä niinkään... Yksi käytännön tarve perustulolle kyllä on tilanteessa, kun korvausten hakijoiden tilanne muuttuu. Pahimmillaan korvausten hakijat voivat joutua odottelemaan kuukausia ilman mitään tuloja (vaikka olenkin sitä mieltä, että tälläisten tilanteiden varalta KAIKILLA tulisi olla jonkinlainen pahan päivän vara). Myös pienetkin korvausten takaisinmaksut voivat tuoda ikäviä tilanteita.
Onnea ja tsemppiä Annelle vaalityöhön!