Sallan blogi: Työnhaun uudet trendit

Hesarin työ-osassa oli hyvä juttu työhaun uusista trendeistä. Sopii niin työnhakijan kuin työnantajankin pohdittavaksi.

Lue juttu tästä

Tässä lyhyesti pääkohdat;

1. Videot tulevat vahvasti mukaan

Moni yritys tekee esikarsinnan ja -haastattelut videoiden perusteella. Itsekin olin kerran mukana tällaisessa rekrytoinnissa. Videon tekeminen on varmasti nuoremmalle vloggari-sukupolvelle jo arkipäivää, mutta pidemmän työuran tehneille se voi olla melkoinen haaste.

2. Sosiaalinen media
LinkedIn tietysti korostuu työnhaussa, mutta myös muut verkostot. LinkedIn-profiiliaan voisi varmasti tuunata loputtomiin, lisäämällä videoita, työnäytteitä, keskustelemalla, postaamalla jne.
Tänä päivänä yritys, joka ei ole ollenkaan mukana sosiaalisessa mediassa, ei ehkä vaikuta kovinkaan kiinnostavalta potentiaalisten työntekijöiden keskuudessa. Riippuu tietysti toimialasta.

3. Rekrytointijärjestelmät
Alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että hakemus täytetään lomakkeeseen netissä. Niissä erottumisessa on omat haasteensa. Tärkeintä varmasti on käyttää oikeita hakusanoja, jotta haun perusteella nousee esiin kun haastateltavien valinnan aika tulee. Ja toivon todella, etteivät HR-ihmiset käytä ensimmäisenä hakukriteerinään syntymäaikaa. Minusta sen käyttö hakulomakkeessa pitäisi kieltää ja antaa kaikille sama mahdollisuus läpäistä seula.

4. Mobiili
Mobiilisovellukset tulevan varmasti ennen pitää mukaan rekrytointiin. Artikkelin mukaan "Yksi ehdokas on suomalainen Pockethunt. Se on testausvaiheessa oleva mobiilisovellus, joka lainaa treffisovellus Tinderin logiikkaa: sekä työntekijän että työnantajan pitää kertoa olevansa kiinnostunut. Sovelluksessa työntekijät eivät hae avoimia työpaikkoja, vaan työnantajat hakevat osaajia. Se pakottaa yritykset tekemään töitä imagonsa eteen." Mielenkiintoista. Työnhaun Tinderiä odotellessa...

5. Verkostot
Verkostoilla on suuri vaikutus, varsinkin piilotyöpaikkojen etsinnässä. Joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun toisen, joka tietää, että jossain etsitään hyvää työntekijää. Joku ja jossain on sitten vain löydettävä.

Hesarin sivuilla on myös esimerkki videohakemuksesta.
kuva Freedigitalphotos/Stockimages

Hannen blogi: Työmatkavinkkejä

Työ- ja vapaa-ajan matkat yhteenlaskettuna matkustan vähintään päivän viikossa. Iän myötä matkustamisen hohdokkuus vähenee, ja matkaan liittyviin asioihin haluaa käyttää yhä vähemmän aikaa ja vaivaa. Tässä joitakin matkakokemuksiani ja -vinkkejä.

Lentokone vai juna?

Varsinkin jos kokoukset ovat kaupungin keskustassa, suosin junaa aika pitkällekin keskistä Suomea. Lentokentälle meno, puolen tunnit jonot turvatarkistukseen ja aikaiset boarding-ajat vievät aika paljon lentämisen aikaetua lyhyillä matkoilla. Kehärata ei ainakaan toistaiseksi ole nopeuttanut lentokentälle pääsyä, mutta odotellaan nyt vielä se suoran terminaaliyhteyden avautuminen...

Jos minulla olisi lähellekään mahdollisuus saada Finnairin hopeakortti, ottaisin sen mielelläni juuri sen takia, että voisin mennä pitkien tavisjonojen ohi. Pistekeräilyn vuoksi suosin nyt muutenkin Finnairia, mikäli hintaero ei ole suuri seuraavaan vaihtoehtoon. Pisteitä on alkanut kertymään kiitettävästi, kun myös Stockmannin ostoksista saa Finnairin pisteitä.

Taksit
Pienten paikkakuntien juna- ja lentoasemilla ei välttämättä ole takseja valmiina odottamassa, vaan ne pitää tilata (jopa ennalta). Kannattaa ladata Valopilkku-sovellus, jolla on helppo tilata taksi vieraassakin kaupungissa.

Hotellit
Hotellin yritän valita mahdollisimman läheltä kokouspaikkaa. Ketju-uskollinen en juurikaan ole, mutta esim. Scandicit ovat suht hyvää tasoa paikkakunnasta riippumatta. Cumulus- ja Rantasipi-ketjuista minulla on vanhahtava mielikuva. Useammankin tulisi katsoa, löytyykö paikkakunnalta persoonallinen ketjuihin kuulumaton hotelli. Jos sellainen tulee bongattua vasta paikan päällä, voi niissä kuitenkin käydä esimerkiksi illallisella tai drinkillä.
Jos saavun hotellille kokousta edeltävänä iltana, uima-allas, sauna tai kylpyamme ovat pientä luksusta, jos aikaa ei ole kaupunkiin tutustumiseen.  

Bags and beauty bags are the girl's best friend

Mieheni nauraa minulle välillä, kun keksin syitä ostaa aina uudenlaisen laukun. Koska käytän paljon julkista liikennettä, johon voi välillä liittyä pitkiäkin kävelymatkoja,  myös sateessa, laukulla voi olla suurikin merkitys. Ajan säästämiseksi yritän lyhyillä lentomatkoilla pärjätä pelkillä käsimatkatavaroilla. Joihinkin työmatkoihin voi liittyä illallinen ravintolassa, jolloin on kiva että mukana on muutakin kuin pelkkä tylsä housupuku.

Kaikkien näiden tarpeiden huomioon ottamiseksi laukuille tulee asetettua monenlaisia vaatimuksia pelkästään toiminnallisesti (koko, tyyli, sopivuus sadekeliin...)  - ja sitten vielä ulkonäkö siihen päälle, koska inhoan perinteisiä salkkuja ja läppärilaukkuja.Hyvään laukkuun kannattaakin satsata, koska käyttöikä voi kuitenkin olla useita vuosia. Olen ostanut kooltaan säädettäviä laukkuja, jotka saa vajaina sirommiksi.

Pidän matkoille valmiina omaa meikkilaukkua, jotta lähtökiireessä ei tule unohdettua mitään olennaista. Keräilen laukkuun lehtien pieniä näytepakkauksia ja hotellihuoneiden minipakkauksia. Suomessa minikokoiset kosmetiikkatuotteet ovat tajuttoman hintaisia ja olinkin tyytyväinen, kun sain Saksasta ostettua lähes ilmaiseksi minituotteita.

Vaatteet ja kengät 
Hieman villaa sisältävät housupuvut ovat mielestäni parhaita. Ne eivät rypisty helposti ja eivät hiosta. Kauluspaitoja inhoan, koska inhoan silittämistä. Siksi ostankin jakun alle yleensä lyhythihaisia paitoja (puuvillasta, silkistä, ohuesta villasta).
Matalatkin korkokengät ovat usein epämiellyttäviä, vaikka yritän suosia ns. jalalle mukavia merkkejä (Ecco, Clarks ja Gabor). Jos joudun matkalla hiemankaan kävelemään, valitsen aina mukaviksi tietämäni kengät. Mihinkään amerikkalaiseen lenkkarityyliin en sorru. Tyylikkäitä nahkaisia kävelykenkiä löytyy usealta merkiltä.
Mahdolliseen illanviettoon helppoja ratkaisuita ovat vähän rypistyvä mekko tai juhlavampi paita jakun alle. Arkikengistä poikkeavat ballerinat mahtuvat pieneenkin matkalaukkuun.


Millaisia matkakokemuksia tai -vinkkejä sinulla on?

Kuva: freedigitalphotos.net / Flare

Sallan blogi: Melkoista näytelmää

Melkoinen näytelmä on menossa Suomessa. Pääosassa Suomen hallitus ja ay-liike. Sivuosassa Suomen kansa. Tässä näytelmän käsikirjoitus, jossa ennustetaan tulevaisuuttakin.

Esinäytös: Järjestetään vaalit. Hallitus yrittää yhteiskuntasopimusta pariinkin otteeseen. Ay-liike vastustelee ja kaivautuu poteroihinsa.

Näytös 1: Hallitus esittää leikkauslistansa joka suututtaa ay-liikkeen ja kansalaiset. Leikkauslistalla on asioita, joista hallitus tietää niiden aiheuttavan suunnattoman metelin, asioita joita ei oikeasti edes ajeta, mutta joilla saadaan ay-liike palaamaan neuvottelupöytään pakon edessä. Kansa lähtee osoittamaan mieltään mielenilmaukseen Rautatientorille.

Näytös 2: Ay-liike tekee omia ehdotuksiaan hallituksen ehdottamien leikkausten sijaan. Yllättäin nämä ehdotukset muistuttavat kovasti alkuperäistä yhteiskuntasopimusta, jonka ay-liike aiemmin hylkäsi.

Näytös 3: Hallitus on pitkin hampain luopuvinaan ehdottamistaan leikkauksista, ja myöntyy ay-liikkeen ehdotuksiin.

Loppunäytös: Leikkauksista ja säästöistä päätetään ja ne tulevat aikanaan voimaan. Jotkut kärsivät vähän, jotkut enemmän. Suomi lähtee nousuun, tai sitten ei. Näytelmän osa kaksi esitetään viimeistään seuraavissa eduskuntavaaleissa, joissa nykyiset oppositiopuolueet parantavat asemiaan ja hallituspuolueista ainakin yksi romahtaa petettyään kannattajansa.

Sallan blogi: Työttömyysturvan leikkausehdotus

Tässä olisi minun ehdotukseni Suomen hallitukselle:

Lyhennetään työttömyysturvan kestoa 500 päivästä 250 päivään. Voi sitä päivärahaa korottaa, jos rahaa löytyy.

Vastineeksi annetaan työttömälle vapaat kädet noiksi 250 päiväksi.

Saa opiskella mitä ja miten haluaa. Aamulla, illalla, yöllä. 10 tai 50 opintopistettä kuussa, mitä vaan saa aikaiseksi. Oli se sitten toinen loppututkinto tai täydennyskoulutusta aiempaan.

Saa perustaa yrityksen. Oy:n, osuuskunnan, avoimen yhtiön, yksin tai yhdessä.

Saa lähteä vapaasti ulkomaille työnhakuun.

Saa tehdä osa-aikaista ja pätkätyötä.

Voi osallistua F.E.C-ohjelmiin ja muihin TE-keskuksen operoimiin työllistämisohjelmiin.

Tietysti saa olla vaan työtön työnhakijakin.

Ja vaikka vaan maata sohvalla ja ihmetellä.

Mutta tuona aikana ei työttömyyskorvaukseen saa koskea, vaikka yrittäjästä samantien tulisi menestyjä. Tai opiskelisi liian ahkerasti ja peräti valmistuisi. Ei vaikka osa-aikaiset pätkätyöt olisivat pörssiyhtiön pääjohtajan kovapalkkaisia hommia. TE-keskus pitää näppinsä erossa työttömän asioista. Karensseja ei tunneta.

Mutta sitten, kun 250 päivää on täynnä niin se on täynnä. Sen jälkeen voisi pidentää työssäoloehtoa nykyisestä noin 6 kk esimerkiksi vuoteen.

Sallan blogi: Paperivuoria ja muinaismuistoja

Muutin töissä kerroksesta toiseen. Omat vuoden aikana kertyneet tavarani ja paperini olisivat mahtuneet yhteen laatikkoon ja läppäri, näyttö ym tykötarpeet siihen lisäksi. Mutta muutin samalla edeltäjäni sekä parin muun entisen työntekijän useamman vuoden arkistot.

Osastoltamme löytyi melkoinen määrä mappeja täynnä muistoja kymmenen vuoden takaisista markkinointikampanjoista, suunnitelmia vuosien 2003-2010 messuosastoista sekä lehtiä, joissa oli ollut mainos vuosikymmenen vaihteessa.

Miksi näitä hillotaan? Varmaan onnistunutta kampanjaa on kiva katsella. Tuskinpa samanlaista kampanjaa kuitenkaan toista kertaa tekee. Ja markkinointikin on muuttunut tässä matkan varrella. Onhan se hyvä säilyttää jotain arkistossa, mutta kokonainen mappi täynnä paperia, mm. tarjouksia firmoilta, jotka ovat jo kadonneet markkinoilta? Ei mitään järkeä.

Itse en juuri arkistoi paperille mitään. Pakolliset arkistoinnit hoitaa talousosasto. Oma arkistoni on sähköposti. Mutta älkää vaan sitä tulko ihmettelemään tai siivoamaan!

Kuva: freedigitalphotos/stuart miles

Sallan blogi: Patalaiska työnhaussa?

Facebookissa törmäsin tähän Jari Parantaisen blogitarinaan "Patalaiska hakee töitä". Hän siinä kertoo osittain jo muinaisista työhakukokemuksistaan ja täytyy myöntää, että niiden perusteella itse kuului ja kuulun patalaiskojen heimoon.

Ehkä minut ja Jari Parantaisen erottaa se, että hän on myynti- ja yrittäjähenkinen potenssiin 100 minuun verrattuna. Samaisessa blogissa Jari siteeraa Jason Fried -nimistä henkilöä, joka kertoo mikä erottaa hyvän kandidaatin huonosta työnhaussa:

"Se on ponnistelu. Se on tuntomerkki, joka ei petä koskaan. Toisaalta jos kandidaatti ei viitsi nähdä vaivaa, hakuprosessi päättyy siihen."

Friedin kokemuksen perusteella kuitenkin vain noin 10 prosenttia hakijoista jaksaa tehdä mitään noteeraamisen arvoista.

Kuinka usein itse tein työtä hakiessani mitään noteeraamisen arvoista? Tuskin koskaan. Saatoin toki jopa soittaa ja yrittää kirjoittaa hakemukseen jotain persoonallista. Nykyään minusta firmojen työnhakulomakkeet tappavat kaiken luovuuden. Saahan sinne toki laitettua liitteeksi sen luovan hakemuksensa, mutta oma epäilykseni on, että HR-osastot karsivat hakijoista liian vanhat ja nuoret sen aina lähes ensimmäisenä kysyttävän syntymävuoden perusteella. Minusta sen hakulomakkeeseen laittaminen pitäisi kieltää lailla!

Toisaalta suomalaiseen kulttuuriin tuntuu huonosti istuvan kovin radikaalit työnhakumenetelmät. En usko, että olisin itse rekrytoijana suunnattomasti ilahtunut, jos joku olisi toiminut kuin Jari Parantainen blogissaan kertoo tehneensä ja ilmaantunut paikalle haastateltavaksi, kun päivystin puhelimen ääressä vastatakseni hakijoiden kysymyksiin. Joihinkin toki tuollainen voi osua ja upota oikein kunnolla. Eipä olisi tarvinnut kahlata niitä noin sataa hakemusta läpi, jos olisin rekrytoinut sen, joka olisi ilmaantunut oma-aloitteisesti paikalle.

Kuva on peräisin Parantaisen mainitusta mainiosta Pöllii tästä -blogista. Mistä  hän lienee sen pöllinyt? Sitä tarina ei kerro. Joten toivon, että hänellä on kuvaan oikeudet...

Hannen blogi: Helsingistä matkailun keidas

Elokuun alussa HS:ssä on käyty keskustelua Helsingin matkailun kehittämisestä, jotta alueen matkailutuloja voitaisiin nostaa ja samalla tehdä kaupungista mielenkiintoisempi paikka paikallisillekin. Esimerkiksi Tukholma ja Kööpenhamina houkuttelevat huomattavasti enemmän turisteja.

Eräs kirjoittaja painotti paikallisten asioiden, kuten saunan, korostamista. Kun itse käyn kaupunkimatkoilla, ne ovat yleensä alle viikon mittaisia. Joudun siis tarkkaan pohtimaan, mitä aidosti uniikkia ja siten käymisen ja kokemisen arvoista kussakin matkakohteessa on.

Suomalainen saunakulttuuri on aidosti uniikki asia ja konseptin myyntiä auttaa se, että sauna on ainoita suomesta muihin kieliin laajasti levinneitä sanoja. Kallion vanhan koulukunnan saunat, Hakaniemen pelkistetty kulttuurisauna, Hernesaaressa rakenteilla oleva saunakeskus ja Kauppatorille suunniteltu uima- ja sauna-alue antavat vaihtoehtoja eri tyylin saunojille. Turistioppaissa tulee vain osata markkinoida sauna oikein. Konservatiivisista maista tuleville ryhmille parasta olisi varmaan oma tilaussaunakäynti. Tilaussaunojakin kun riittää Helsingissä huima määrä ja hienoissa paikoissa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomen historia osana Venäjää ei ehkä ole niin iso juttu kuin 80-luvulla. Toisaalta se erottaa meidät selvästi muista Pohjoismaista. Uspenskin katedraali on vaikuttava ja keskeisellä paikalla. Helsingissä on myös loistavia venäläisiä ravintoloita.  Venäjän aika näkyy Helsingissä vanhoissa taloissa ja patsaissa (Aleksanterin ja Keisarinnan patsaat jopa keskeisillä paikoilla). Ehkä edellytyksiä keskittyneemmän Russia Townin perustamiseen ei kuitenkaan ole? Jokereiden mukaanmeno KHL-liigaan on yksi ehkä turistejakin kiinnostava, nykyajan Venäjä-yhteys. Vaikka Venäjän ulkopolitiikka onkin nyt tuomittavaa, kaikelle venäläisyydelle meidän ei kannata kääntää selkäämme. Aviopuolisostakin voi erota, mutta Venäjä tulee aina olemaan naapurimme.

Suomalainen design ja arkkitehtuuri ovat aidosti kansainvälisesti tunnettuja (käykääpä vaikka New Yorkin MoMassa). Helsingin Design District on hyvä konsepti. Ehkä sen yhteyteen pitäisi saada myös jotain tapahtumia? Helsingin Design- ja Arkkitehtuurimuseot ovat kivoja ja kauniissa vanhoissa taloissa, mutta aivan liian pieniä! Pelkästään Alvar Aallolle voisi omistaa yhden kerroksen. Suunnitelmat museoiden välipihan kehittämisestä on ilmeisesti haudattu. Jotain tulisi tehdä, jotta ko. museot saataisiin enemmän kansainväliselle tasolle.



Helsingin kauppatori on mielestäni aika uniikki. Keskeinen sijainti meren rannassa ja Espan puiston päässä on loistava. Suomenlinnan lautat tuovat väkisinkin alueelle turistipöhinää. Viking Linen ja Silja Linen alukset satamassa tekevät itseenkin vielä vaikutuksen. Tori- ja ranta-alue vaativat ehdottomasti kehittämistä! Mitä kuuluu Kirjava Satama -hankkeelle? Yhdysvaltain entisen suurlähettilään kanssa olen samaa mieltä siitä, että torikojualuetta tulisi siistiä (ainakin likaiset, oranssit katokset ovat rikollisen rumia). Kauppahallin vieressä on loistava tontti Guggenheimille tai jollekin muulle turistirysälle.

Eräs puutarhuri ehdotti HS:ssä puistojen kehittämistä turismin näkökulmasta. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä! Puistoissa turistien on mahdollisuus lepuutella jalkoja, istua rauhassa ja syödä omia eväitä (varsinkaan opiskelijoilla matkabudjetti ei välttämättä riitä kahvila- ja ravintolakäynteihin). Puistot ovat hauskoja paikkoja muiden ihmisten tarkkailuun. Monissa maissa ihmiset tulevat puistoihin pelaamaan paikallisia pelejä. Puistoissa on usein ilmaiskonsertteja. Espan puisto on jo nyt helmi. Myös Suomenlinnan alueen voi ajatella nimenomaan puistona. Kauniina päivinä lauttayhteydet ovat vain turhan ruuhkaantuneita!! Kun Helsingin uusi kirjasto valmistuu, toivottavasti alueelle suunniteltu Finlandiapuisto-hanke etenee. Keskeinen sijainti Helsingin kulttuuritalojen hot spotissa on täydellinen. Alueelle voisi kehittää itsessään näkemisen arvoisen kulttuuripuiston. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Vigelandin patsaspuisto Oslossa tai Sibeliuksen puusarjan sävellyksiä soittava elämyspuisto Hämeenlinnassa.

Shoppailu on hyvä keino nyhtää turisteilta rahaa. Olen tyytyväinen siitä, että Esplanadit ovat nimenomaan suomalaisten design- ja vaatemerkkien keskittymiä. Monessa kaupungissa paikallisen maan tai kaupungin tuotteiden löytäminen on työn ja tuskan takana.

Minulle matkustaessa paikallinen ruoka- ja juomakulttuuri on tärkeää. Minusta on hauskaa käydä jopa tavallisissa ruokakaupoissa. Ravintoloista eniten vetoavat ne, jotka tekevät paikallista ruokaa modernilla tavalla. Helsingissä vastaavaa konseptia edustaa parhaiten Juuri. Toisaalta perinnepaikoissa (esimerkiksi Kolme Kruunua, Elite tai Sea Horse) saa hyvää ruokaa autenttisessa ympäristössä. Myös lukuisat saarissa sijaitsevat ravintolat ovat tasokkaita, mutta kaipaavat rinnalleen ehkä nuorekkaampaa ja keskihintaisempaa vaihtoehtoa. Eräs HS:n kommentoija kirjoitti, että Helsinki ei voi mainostaa olutkulttuuriaan, koska alan harrastajat menevät ennemmin esimerkiksi Tsekkeihin. En ole tästä täysin samaa mieltä. Globaalissa pienpanimobuumissa varsinkaan Suomenlinnan Panimolla ja Bryggeri Helsingillä ei ole mitään hävettävää. Spåra-Koff on ideana hauska, ja panimo voi mainostaa itseään Pohjoismaiden vanhimpana.

Päiväretket pieniin lähikaupunkeihin ovat usein kiinnostavia, myös siksi että matkalla näkee maaseutua. Helsingistä pääsee näppärästi Porvooseen, Tuusulanjärven taiteilijakoteihin ja vaikkapa Fiskarsiin. Luontokeskus Haltia puolestaan nosti Nuuksion profiilia. En keksi, että kyseisiä kohteita itsessään tarvitsisi paljoa kehittää. Olennaista lienee, miten ne ja niihin pääsy konseptoidaan varsinkin omatoimimatkailijoille.

Tärkeää olisi myös miettiä, minkälaisen ensivaikututelman Suomeen uskaltautuneet matkailijat maasta saavat. Helsinki-Vantaan lentokentällä tuodaan kiitettävästi esille suomalaista suunnittelua ja jopa suomalaisia eläimiä Stefan Lindforsin ideoimissa lasivitriineissä. Helsingin rautatieaseman ympäristö on puolestaan sekava ja ruma liikennekaaos. Eikö sille voisi tehdä jotain?


Olennaista matkailijoiden houkuttelemisessa lienee mielikuva maasta. Voi siis esittää sen klassisen kysymyksen: Mitä ulkomaalaiset Suomesta ja meistä suomalaisista ajattelevat? Kaupunkilomia tehdään varmaan aika rajoittuneiden maastereotypioiden pohjalta. Siksi Helsingissäkin porojen ja muiden Lappi-kliseiden esillä pitäminen on varmaan järkevää, vaikkakin meistä paikallisista huvittavaa. Kesällä HS:n toimittajat saivat ulkomaisilta turisteilta kummastuneita kommentteja kysymykseen Suomen kylmästä kesästä. Eikö Suomessa tule ollakin viileää?



Maamielikuvat muodostuvat maauutisoinnin, ei matkailumainosten pohjalta. Ulkomailla tapaamani ihmiset ovat tienneet Suomesta urheilijoita, Tarja Halosen tai metallibändejä. Parhaita maabrändääjiä ovat ulkomailla myytävät Suomi-tuotteet. Made in Finland -Nokiat/Lumiat on toistaiseksi menetetty. Aalto-yliopiston vaatesuunnittelijoita on viime aikoina hehkutettu ja palkittu. Saataisiinko Suomeen vihdoinkin nuoriin vetoavia, trendikkäitä muotibrändejä??

Kuvat: Teurastamo / Erno Launis,  Designmuseo / Noora Ylönen, Finavia