Sallan blogi: Kotitalouden anatomia

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, mihin rahani oikein menevätkään. Ehkä sillä noin 300 euron autonkorjauslaskulla oli jotain tekemistä ajatusteni kanssa... Ja työttömänä ollessa tulee pohdittua raha-asioita muutenkin.

Päätin tehdä kotitaloudelleni "ruumiinavauksen" ja otin verkkopankistani vuoden ajalta kaikki tilitapahtumat exceliin ja tein melkoisesti käsitöitä jakaakseni kulut eri kategorioihin. Jotkut verkkopankit tarjoavat tähänkin valmiita työkaluja, minun pankkini ei.

Luulin olevani aika hyvin kartalla siitä, miten oman kotitalouteni kulut jakautuvat, mutta silti tulos yllätti. Toisaalta kun vertasin sitä tilastokeskuksen sivuilta löytämääni suomalaisten keskimääräiseen menojen jakautumiseen, ei omani nyt niin kaukana siitä ole.

Yllätyin siitä, miten paljon minulla menee rahaa kahviloissa ja "tien päällä" pikkusyömisiin ja juomisiin. Ravintoloissa en kovinkaan usein käy.

Tiesin toki jo analyysin aloittaessani, että minulla menee paljon rahaa harrastuksiini ja koska teen vuodessa ainakin yhden - vaikkakin edullisesti toteutetun - ulkomaanmatkan, oli niiden yhteenlaskettu osuus kokonaismenoistani yli 30%.

Vaatteisiin, huveihin, lääkkeisiin ja puheluihin/dataan minulla menee suunnilleen saman verran kuin muillakin. Asumiseen ja ruokaan samoin.

Mutta se auto. Omani on jo vanha, mutta juuri siksi sen huolto ja korjaus alkaa maksaa vuosi vuodelta enemmän. Mutta tarvitsen sitä harrastuksiini. Olisi helppo sanoa, että lopeta harrastukset ja myy auto. Elämästä ei saa tulla kuitenkaan liian ankeaa työttömällekään, joten yritän keksiä edullisempia tapoja harrastaa. Tai sitten on keksittävä halvempia harrastuksia. Mutta ajatus, että työstä, työyhteisöstä ja palkasta luopumisen lisäksi pitäisi luopua myös kaikesta mistä nauttii, tuntuu aika hirveältä. Ehkä terapia tulisi vielä kalliimmaksi...

Kuva: freedigitalphotos/cuteimage