Hannen blogi: Työpaikan kaikki tyypit

Salla pohdiskeli antamaansa vaikutusta työpaikalla. Itse olen pohdiskellut uusista työkavereistani 1,5 kuukauden aikana saamaani vaikutelmaa. Kuvailen tässä Lumikista mallia ottaen seitsemän työkaverityypin esimerkit.

1. Avulias
Auttaa hirveästi, kun työpaikan tukihenkilöstö on motivoitunut työtehtäväänsä ja oma-aloitteisesti antaa apua. Liian usein työpaikoilla on tullut vastaan sihteereitä, jotka pitävät itseään ylikoulutettuina tehtäväänsä ja ovat koko ajan liian "kiireisiä" auttamaan yhtään missään.


2. Asian vierestä puhuja
Omat hermot eivät meinaa millään riittää, kun kollega pitää luennon aiheista B-D, kun olen mennyt kysymään asiaa A. Luennon jälkeen olen itse niin kuitti, että en jaksa toista kertaa kysyä asiasta A. Vierestä puhuja tietysti ottaa nokkiinsa, jos keskeyttää luennon ja yrittää tarkentaa, mistä asiasta oli kysymässä.

3. Mukava mutta kriittinen
Ehkä niitä parhaita työkaverityyppejä. Henkilön kanssa on helppo tulla toimeen, mutta henkilö ei pelkää antaa kritiikkiäkään. Kritiikki esitetään olennaisiin asioihin, asiallisesti ja perustellen eikä henkilöön kohdistuvana.

4. Perusasioiden opettaja
Asian vierestä puhujan lisäksi aikasyöppö on henkilö, joka kertoo suurena uutisena asioita, jotka ovat taatusti ennestään tuttuja keski-ikäiselle työntekijälle, vaikka uusi juuri kyseisessä työpaikassa olisikin. Esimerkiksi liikesalaisuus ei ole tässä iässä mitenkään uusi juttu... Kieltämättä olen alkanut välttelemään kyseistä "opettajaa" enkä missään nimessä kysy juuri häneltä neuvoja...

5. Hymyilevä toimari
En tiedä onko tämä omalta kohdaltani vain sattumaa, mutta toimitusjohtajat tuntuvat hymyilevän muita työkavereita enemmän. Toki toimarit ovat usein menossa talon ulkopuolella, joten harvoin työpaikalla käydessään he ehkä haluavat hymyilyllä luoda hyvää ilmapiiriä. Mikäs siinä, kyllä sitä hymyilevää pomoa aina mieluummin katsoo kuin yrmyä tapausta.

6. Konservatiivi
Usein yllätyn miten nuoretkin kollegat voivat olla konservatiivisia ja ennakkoluuloisia esimerkiksi vieraita kulttuureita tai sukupuolitasa-arvoa kohtaan. Missä ihmeen tynnyreissä he ovat eläneet? Konservatiivi ei myöskään ole kiinnostunut uuden työkaverin osaamisesta ja kokemuksesta, vaan olettaa että tämä tekee työt vain ja ainoastaan sillä tavalla, kuin firmassa on "aina" tehty.

7. Luottaja
Luottaja on konservatiivin vastakohta ja nimenomaan odottaa uudelta työntekijältä uudenlaisia ideoita ja näkemyksiä. Hän ei vahtaa joka pikkuasiaa, vaan luottaa että homma tulee hoidetuksi. Luottaja on avoin hieman poikkeavillekin ideoille tai ainakin käy niistä mielellään keskustelua.

Uudella työpaikallani ei ole tullut vastaan vielä Pehmentyjää, joka on aluksi hieman ennakkoluuloinen ja jopa tyly uudelle työntekijälle. Yhteistyön myötä pehmentyjä alkaa ymmärtämään uutta työntekijää ja tämän tuomaa lisäarvoa työpaikalle. Joissakin pehmentyjissä olen myös havainnut, että alun tylyys voikin olla hyvin kuivaa huumorintajua, josta olen ajan myötä alkanut jopa pitämään.

Kuva: Disney

Sallan blogi: Uutena uudessa työpaikassa

Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat jo vierähtäneet vauhdilla. Olen päässyt jo melko hyvin sisään työtehtäviini, mutta perehdytys on ollut aika vaatimatonta. Onneksi osastollani on avuliaita ihmisiä, vaikka huomaankin, että uuden ihmisen auttaminen on heille stressaavaa, kun olisi ne omatkin työt hoidettavana.

Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.

Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.

Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.

http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx

Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.

Kuva: freedigitalimages.com/bplanet

Sallan blogi: Kannatti valittaa!

Lupasin avata karenssiasiaa vähän enemmän, kun asiat selviävät. Ja nehän selvisivät, kerrankin hyvin päin!

Aloitetaan ihan alusta: Hain työkkärin järjestämälle yrittäjyyskurssille, oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Luulin jo, etten tullutkaan valituksi, kun tulikin ilmoitus, että minut oli hyväksytty kurssille. Mutta ei sille jolle luulin hakeneeni, vaan kaksi viikkoa myöhemmin alkaneelle, jolle en edes tiennyt hakeneeni. Enkä olisi hakenutkaan, koska olin jo maksanut lentoliput ja ennakkomaksuja lomamatkasta, joka olisi jälkimmäisen kurssin aikana. Olin siis vahingossa klikannut mol.fi-sivuilla väärää linkkiä. Tehnyt inhimillisen virheen. Osallistumiseni peruessani sanoin vain, että en pääse kurssille, koska olin vahingossa hakenut väärälle ajankohdalle ja minulla oli muita sitoumuksia.

Tämä ei siis riittänyt selitykseksi työkkärille, vaan laittoivat ansiosidonnaiseni karenssiin. 60 päiväksi.

Näin se laki sanoo:

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta palvelusta kieltäytymisestä lukien, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy muusta työllistymistä edistävästä palvelusta kuin työttömyysetuudella tuetusta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta tai kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä tarkoitetusta omaehtoisesta opiskelusta. (28.12.2012/918)

Edellytyksenä 1 momentin soveltamiselle on, että palveluun osallistumisesta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa taikka henkilö on omatoimisesti hakenut työvoimakoulutukseen. (28.12.2012/918)

Onneksi sain tilaisuuden vielä selittää ja nyt kerroinkin kaiken mahdollisen mitä asiassa puolustukseksi oli sanottavissa, mm. sen, että soittaessani työkkäriin saatuani kurssillepääsyilmoituksen, minulle ei kerrottu, että karenssi napsahtaa, jos en mene. Jne. Kirjelmässäni vielä kirjoitin, että mielestäni 60 päivän karenssi on kohtuuton rangaistus inhimillisestä virheestä. Ehkä se tai muut kootut, mutta aivan aiheelliset ja oikeat selitykseni tehosivat. Olinhan jo hakenut uudestaan kyseiselle kurssillekin ennen kuin edes tiesin, minkä härdellin edellisestä hausta olin saanut aikaan.

Kiitos siis työkkäri, että tulivat toisiin aatoksiin. Saan nyt takautuvasti 2 kk ansiosidonnaiset. Alkoikin kesän aikana säästöpossun pohja häämöttää.

Suosittelen siis harkitsemaan tarkoin ennen kuin vapaaehtoisesti hakee mihinkään koulututukseen, että pääseekö varmasti osallistumaan. Ja ottamaan lakipykälistä selvää. Työkkärin kanssa on syytä asioida lakikirja toisessa kädessä.

Kyseiselle yrittäjyyskurssille en nyt tietenkään mennyt, koska olen töissä. Mutta pidin tarkkaan huolen että peruin hakemukseni ennen valintojen tekemistä. Ettei tule uutta karenssia odottamaan seuraavaa työttömyysjaksoani. Varmuuden vuoksi.

kuva: freedigitalimages.net/stuart miles

Hannen blogi: Työhakemus nro 53 tärppäsi

Ennen "kesälomaa" sain uutisen, että olin saanut työpaikan! Mikä sitten vaikutti siihen, että juuri minä sain juuri kyseisen työpaikan? Miten minusta tuli työpaikan palapelin puuttuva pala?

1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.

2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.

3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.

4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!

5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.

6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!     

 Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan

Veeran blogi: Lukuvinkki loppukesään

Hissiblogi -ryhmämme työllistymisuutiset antavat toivoa meille muillekin työhaun parissa jatkaville!

Helmikuulla kävin ostoksilla Kirjapörssissä, josta hankin muutamia kirjoja luettavaksi itselleni. Elvytin siis samalla taloutta ja suomalaista asiantuntijatyötä. Rahakin on energiaa samoin kuin kirjat ja niiden sanoma. Itse valitsemme miten erilaiset viestit otamme vastaan. Yksi kirjoista oli psykologi Ilona Rauhalan kirjoittama kirja: Uskalla! Nainen työelämässä.

Pyörittelin kirjaa kädessäni useaan otteeseen keväällä, mutta lukemattahan se jäi. Muutama päivä sitten muistin ostamani kirjan. Avasin sen ja aloin lukemaan. Lukiessani mietin, miksi olin jättänyt kirjan lukematta keväällä. Totesin mielessäni, että ehkä sen lukemisen aika on juuri nyt eikä yhtään aiemmin. Sain kirjasta vahvistusta, innostusta ja rohkaisua omaan elämääni. Kirjasta löytyy varmasti jotain jokaisen elämään. Lukemisen arvoinen kirja jokaiselle naiselle!

Rauhala kirjoittaa muun muassa, että kiire on vanhaa maailmaa, ja mielen ja energian hallinta on tätä päivää! Oman energian hallitseminen ja johtaminen on olennaista kaikissa elämäntilanteissa. Kiireen ei pidä antaa kahlita itseään. Energiamme on ehtymätön luonnonvara, jota jokainen voi ladata lisää eri tavoin. Kehon, tunteiden, mielen ja hengen energioiden hallinta antaa ihmiselle voimia selviytyä arjestaan. Tuttua asiaa, mutta aina kertaus ja muistutus sen tärkeydestä on paikallaan. Pidin hänen tavastaan kirjoittaa ja käsitellä työelämää naisen näkökulmasta.

Kesä antoi uutta energiaa. Nyt tuntuu tärkeältä, että ladattu energia ei purkaudu liian nopeasti, koska niin työnhaku kuin työssäkäynti ovat vaativaa arjen työtä. Miten ylläpitää omia energioita? Lähestyvä syksy saa monen meistä miettimään harrastuksiaan, joista ammentaa hyvinvointia. Aloitanko jotain ihan uutta vai jatkanko entisissä harrastuksissa. Erilaisilla harrastuksilla saa ylläpidettyä omaa fyysistä energiaa, ajattelun energiaa, tunne-energiaa ja henkistä energiaa. Vanhan harrastuksen jatkaminen on helpompaa kuin uuden. Uusi harrastus vaatii vahvaa motivaatiota, kestävyyttä ja tahtoa samoin kuin työnhakukin tänä päivänä. Siksi kannattaa miettiä, mistä motivoituu, ja miten motivaatiota ylläpitää, jotta jaksaa käydä valitsemissaan harrastuksissa eikä jätä uutta harrastusta liian nopeasti kesken. Uuden oppiminen vaatii aikaa ja keskittymiskykyä sekä kykyä sietää epäonnistumisia. Parhaimmillaan se kuitenkin tarjoaa oppimisen iloa, onnistumisen elämyksiä, uusia tuttavuuksia ja uuden taidon, josta ammentaa iloa ja voimaa arkeen. Niin työnhaussa kuin työelämässä kohtaa vastoinkäymisiä, joten pidetään huolta energioistamme, jolloin vastoinkäymisetkin kestää paremmin. Sopivasti tekemistä, olemista ja sosiaalisuutta kaikissa elämäntilanteissa antaa energiaa arkeen.

Millä mielellä lähestyt ja käsittelet muutoksia, haet työtä, teet työtä ja kohtaat ihmisiä? Niillä on merkitystä sinulle ja muille. Siihen kätkeytyy myös hyvä onni.



Kuva: www.freedigitalphotos.net - Beautiful Sunflower

Sallan blogi: Ostoksille elvyttämään!

Teitä blogimme lukijoita on ollut tähän mennessä jo yli 6000! Kiitos siitä. Otamme mielellään kommentteja vastaan.

Hesarissa Anssi Miettinen antoi tänään synninpäästön meille, jotka törsäämme rahojamme. Mehän vain elvytämme taloutta. Varsinkin, jos ostamme kotimaassa valmistettuja tuotteita ja palveluja.

Niinpä hyvillä mielin ostin uudet kengät harrastukseeni. Ne eivät tosin ole kotimaiset, kun sellaisia kenkiä ei Suomessa valmisteta, mutta ainakin edistin vähittäiskaupan työllisyyttä omalta osaltani.

Nyt kun sain työpaikan, vaikkakin se on määräaikainen ja palkka totuttua matalampi (tosin korkeampi kuin mistä ministeri Rädyn lipsahduksessa on kyse), huomaan rentoutuvani rahankäytön suhteen. Koko kesä menikin kärvistellessä, varsinkin kun yllättäviä isoja menoja tuli pitkin kevättä ja menetin vielä ansiosidonnaisenkin pariksi kuukaudeksi karenssin takia. (Selitän tuota tilannetta myöhemmin kun asiat vielä vähän selviävät, mutta siinä on varoittava esimerkki muillekin.)

Ennen pitkää tarpeelliset tavarat tai vaatteet tulevat tiensä päähän, vaikka niitä kuinka yrittäisi huoltaa ja korjata. Kaikkea ei edes voi eikä kannata korjata. Silloin on pakko lähteä ostoksille. Toivottavasti jossain vaiheessa Suomessakin patoutunut kulutus alkaa purkautua, ja kulutuskysyntä lähtee taas käyntiin. Elvyttämään taloutta ja luomaan työpaikkoja.

Elvyttäkää siis hyvällä omallatunnolla, myös työttömät!

Kuva: freedigitalimages.com, cc: hyena reality

Linkki Hesarin pääkirjoitukseen:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/T%C3%B6rs%C3%A4t%C3%A4%C3%A4n+ja+pelastetaan+Suomi/a1408766437215

Sallan blogi: Työtön palaa lomalta - töihin!

Sain sitten tarpeekseni työnhausta, ja menin töihin.

Tein päätöksen heinäkuussa, kun työkkäri käsittämättömästi pisti ansiosidonnaiseni karenssiin. Mutta siitä myöhemmin joskus. Mutta muutenkaan en enää jaksanut istuskella kotona hakemassa töitä. Olinhan jo pitkäaikaistyötön.

Nyt moni ajattelee, että mikset aiemmin jo mennyt töihin, jos se kerran noin helppoa on.

Helppous oli täysin sattuman kauppaa. Satuin soittamaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, ja asiat vain loksahtivat kohdilleen. Ennen kuin joku tarttuu näppikseen ja tahtoo onnitella minua vakituisen työpaikan saannista, niin mainittakoon, että kyse on määräaikaisesta vuokratyöstä. Työ on jotakuinkin onneksi koulutustani ja kokemustani vastaavaa. Palkka jää huomattavan alhaiseksi, mutta päätin että parempi sekin, kuin muutaman kuukauden päästä uhkaava työmarkkinatuki ansiosidonnaispäivien lähestyessä loppuaan.

Nyt saa hiukan hengähtää työnhakustressistä. Siitäkin syystä, että määräaikaisuudesta ei pääse kesken pois. Nyt voikin sitten keskittyä tarkkailemaan työelämän ihmeellisyyksiä, jälleen uudessa firmassa. Mielenkiintoista!

Tsemppiä muillekin työnhakuun tai työntekoon.